Tarkoin vartioitu ja useita mysteerejä huokuva sotilastukikohta Area-51 Nevadan autiomaassa on kuulunut jo pitkään elokuva- ja tieteiskirjallisuuden innoittamiin tarinoihin, eikä liene mikään yllätys, että Roswellin mystinen UFO-haaksirikko Uudessa Meksikossa 1947 ja Yhdysvaltain hallitusta koskevat salaliittoteoriat ovat nykyään lämmittelyn kohteena myös monissa videopeleissä. Yksinpelin juoni on jo alkumetreistä lähtien tuttua scifi/kauhu-tyyliä jossa yhdistyy useampia aiheeseen liittyviä eeppisiä tarinoita joista on koottu yhteen toiminallinen soppa. Kovin älykkäistä ja omaperäisistä juonenkäänteistä ei kuitenkaan voi tämän FPS-pelin kohdalla puhua.
Mutageenit sikiää maan alla
Kampanja alkaa elokuvamaisella alku-introlla jonkin ollessa pahasti pielessä Area-51:n tukikohdassa. Onnettomuudesta on välitetty Pentagoniin hätäsignaali ja alue on eristetty virusepidemian vuoksi, henkilökunnan ollessa loukussa maanlaisissa salaisissa tiloissa. Yhdysvaltain armeija on lähettänyt paikalle biologisiin aseisiin erikoistuneen Ethan Colen, jonka tehtävänä on johtaa muutamasta spesialistista koostuvaa Hazmat-erikoisyksikköä ja ottaa selvää kuinka vakavasta epidemiasta on todella kyse.
Yksinpeli etenee varsin lineaalirisesti ja toiminnalliseen tapaan, toisin sanoen tukikohdan maanalaisissa tiloissa lahdataan viruksen saaneita mutantteja ja ihmisten/humanoidien DNA-hybridejä minkä ehditään. Mitä syvemmälle maan alle rakennettuihin tiloihin pelin sankari laskeutuu, sitä ufomaisemmaksi tarina ja toiminta muuttuu. Aivan kuin vaikutteita olisi otettu Jules Vernen vanhasta seikkailuklassikosta ”Matka maan keskipisteeseen”.
Omaperäisyyden puutetta
Pelillisesti yksinpeli ei tarjoa juuri mitään uusia innovaatio-elemettejä. Ajoittain tuntuu myös siltä, että esimerkiksi Halo-pelistä on lainattu monia tutuksi tulleita peruspiirteitä. Sisätilojen ulkoasusta tulee myös ajoittain mieleen Bungien futuristinen tyylisuunta, yltämättä kuitenkaan samalle tasolle. Area-51:n visuaalisuus on joka tapauksessa kehuttavalla tasolla ja onnistuu paikoin luomaan jopa tyydyttävältä näyttävän ympäristön sekä kuvitteellisen illuusion kyseisestä alueesta. Kampajan juoni ja pelillinen toteutus olisi saanut kuitenkin olla huomattavasti laadukkaampaa ja omaperäisempää. Äänimaailma sulautuu pelin tunnelmaan suhteellisen hyvin, sama koskee myös ääninäyttelyä, johon ovat osallistuneet muun muassa näyttelijä Powers Boothe (Ethan Cole) ja pelin pääpahista esittävä laulaja Marilyn Manson (Edgar).
Tekoäly vuorostaan toimii yksinpelissä suunnilleen keskivertotasolla ja tyypillisten räiskintäpelien tapaan. Pelin tempo ei tee myöskään poikkeusta, sillä mutageeni-hirviöiden silmitön lahtaaminen aivot narikassa on tämänkin FPS-pelin peruspiirteitä. Ase-arsenaalin puolelta löytyy Yhdysvaltain armeijan fiktiivisiä hi-tech -aseita rynnäkkökivääristä haulikkoon sekä pakolliset käsikranaatit kaupan päälle. Lisänä Area-51 tarjoaa myös muutaman UFO-aseen, jotka tuntuvat olevan loppua kohden pelaajalle kehittyneempi teknologiavaihtoehto kuin ihmisten tekeleet.
Moninpeli
Area-51:n moninpeli-osio tukee maksimissaan 16 pelaajan Xbox Live -peliä. Moninpelimuotoja on perinteisten Deathmatchin ja lipunryöstön lisäksi myös hieman tavanomaisesta poikkeava ”Infection” -tiimi-pelimuoto. Siinä mutageeni-armeijan puolella pelaavien on tarkoitus tartuttaa ihmishahmoilla pelaavat sotilaat kyseisellä viruksella, jonka toinen osapuoli pyrkii puolestaan estämään, osien vaihtuessa vuorottain. Hostilla on mahdollisuus säätää jokaisesta moninpelimuodosta myös erilaisia pelillisiä variaatioita.
Kaikesta huolimatta moninpelin luonne on kokonaisuudessaan sitä täysin samaa tukka-putkella-aseet-jatkuvasti-laulaen -tyyliä, eli idea on tuttu jo Quake- ja Unreal Tournament -pelien ajoilta – toisin sanoen voidaan puhua myös niinsanotuista reaktio-shoottereista. Alue-51:n moninpeliä mahdollista pelata myös kaverin kanssa jaetulta ruudulta (Split Screen, maksimissaan 4 pelaajaa). Live-pelin puolelta löytyy Online Scoreboards, pakollinen statistiikka-ominaisuus, joka on varsinkin nuoremman sukupolven Livettäjien mieleen.
Yhteenveto
Midwayn julkaiseman ja kehittämän scfistisen seikkailu-räiskintä -pelin paras puoli on nimenomaan visuaalisuus, jonka lisäksi Area-51 tuntuu pyörivän yllättävän sujuvasti. Mitään suurempia ruudunpäivitysongelmia ja lagia ei tullut havaittua edes 16 pelaajan Deathmatch-servereillä, jossa kaikki pelaajat tykittelivät toisiaan taukoamatta.
Jonkinlainen UFO-juttu lienee sekin, että Area-51 Xbox Live -versiosta ei löydy Content Download -ominaisuutta lainkaan, joten peliin on turha jatkossa odottaa minkäänlaista ladattavaa sisältöä.
Live-pelin tempo ja luonne on sen verran toiminnallista ja nopeita reaktioita vaativaa räimettä täynnä, että ihan kaikille Live-pelaajille tätä UFO-vääntöä ei voi suositella. Mutta jos esimerkiksi Unreal Championshipin ja Halon kaltaiset FPS-väännöt kiinnostavat, niin Area-51 tuskin on siinä tapauksessa mikään täydellinen pettymys ainakin se tarjoaa hetkeksi mukavaa vaihtelua. Halo-sarjan varjoon tämä tuotos joka tapauksessa jää.