EA:n Army of Two -pelisarja saa tänä keväänä kolmannen osansa. Army of Two: Devil’s Cartel -nimeä kantava paketti vie pelaajan sumuiseen Meksikoon huumesodan keskelle. On totta, että pelisarjasta on yksinkertaisesti järkevää tehdä lisää jatko-osia: sarja on ollut vuodesta toiseen yksi EA:n toimintapaletin myydyimpiä tuotoksia. Army Two on siinä mielessä jännä tapaus, että, se ei ole koskaan keksinyt mitään uutta. Ei ikinä. Yhteistyöpelitila räiskintäpelissä kaverin kanssa ei ole mikään uusi ja mullistava juttu – näitä on harrastettu ennenkin. Ja kun peli on varustettu räiskintäpeliraamatun läpinäkyvimmillä kliseillä, ovat fiilikset pelistä varsin kaksipiippuiset.
Meksikossa sattuu ja tapahtuu
Pelin päähenkilöinä toimii palkkasoturikaksikko Alpha ja Bravo (nerokasta). Äijänköriläät suuntaavat nokkansa tappokeikalle kohti Meksikon maita. Kauan eivät pojat kerkeä rauhassa olla, sillä kaksikko törmääkin hemmetinmoiseen La Guadana -huumekartelliin. Tästä rakentuukin pelin tarina – puhdistetaan Meksiko vaarallisista huumepahiksista.
Devil’s Cartel on hyvännäköinen peli. Meksiko on kauniin karu, Frostbite 2 -pelimoottori toimii moitteettomasti ja audiovisuaalisuuteen on panostettu. Pelin dialogit on myös höystetty huumorilla ja pilke silmäkulmassa tehty toteutus onkin pelin parasta antia. Tällainen huumorimainen toteutus tuntuu olevan vakiona lähes kaikissa nykyisin ilmestyvissä kolmannen persoonan toimintaräiskinnöissä – selvästi The Expendablesin tyylisistä toimintapläjäyksistä on otettu mallia.
Kaksihin kaunihimpi
Army of Two on nimensä mukaisesti kahden kauppa: peliä pelataan kahden hahmon voimin, joista toinen voi olla joko oikea pelaaja tai tietokoneen ohjastama kaveri. Meneminen on melko suoraviivaista. Siinä missä Ghost Recon -pelisarja nojaa taktisuuteen, on Army of Twon tavaramerkki suora tulivoima. Putkimaisissa kentissä ei hirveästi tarvitse miettiä, mistä lähtee etenemään ja mihin kannattaa suojautua. Kaikki järjestyy itsestään, kun antaa jalkojen vipattaa ja pyssyn laulaa. Pelistä saa tietenkin enemmän irti oikean pelaajan kanssa – tekoälymies kun tuntuu välillä tietävän sijoittumisesta, ampumisesta ja yhteistyöstä yhtä paljon kuin sika satelliitista.
Muistatteko, kun 2000-luvulla Splinter Cell, Gears of War, Max Payne ja muutama muu pelisarja mullistivat kolmannesta persoonasta kuvattavien räiskintöjen pelattavuuden? Oli jännää, kun pelihahmolla pääsi nurkan taakse piiloon seinää vasten, yhdestä napin painalluksesta pystyi hyppäämään suojasta toiseen, aikaa pystyi hetkellisesti hidastamaan ja kulman takaa pystyi räiskimään sokkona vihollisia. EA Montreal on päättänyt tehdä sen ainakin vielä kerran: nimittäin kasata nämä 2000-luvun räiskintöjen kliseeksi muodostuneet ominaisuudet samaan pakettiin. Ja sekös ärsyttää. Hahmojen ja aseiden kustomoinnit, nurkan takaa räiskiminen, kaikki on yksinkertaisesti niin nähtyä! Ainoa toivon pilkahdus on peliin ujutettu Overkill-ominaisuus, jonka saatuaan pelaaja alkaa tuhota ihmisiä ja rakennuksia kuin raivo härkä.
B-luokan viihdettä
The Devil’s Cartel on liian helppo peli. Perus räiskintänörtin ei tarvitse edes pieraista, kun peli on jo läpäisty. Vihollisissakaan ei ole munaa, ne on helppo kaataa. Tätä asiaa vielä enemmän ärsyttää kuitenkin se, että peli on liian käsikirjoitettu! Paljon hyvää olisi saatu aikaan, jos putkimaisiin kenttiin olisi lisätty vähän enemmän etenemisvaihtoehtoja. Jos etenemisreitti A ei toimikaan, olisi mahdollisuus edetä esimerkiksi reittiä B tai C. Noh, kaikkea ei voi saada.
Todenmukaisimman kuvan pelistä saa, kun ajattelet sen olevan kuin jokin B-luokan toimintaleffa – kaikki leffakliseet isoista räjähdyksistä, äijämäisistä aseista ja toimintasankareista (kuten Arskasta ja Sylvester Stallonesta) ovat mukana, mutta homma ei vaan jostain syystä pelitä. EA:lle terveisiä, että Army of Two on viimeistään nyt jo nähty.
Katso traileri: