Salamurhaajien ja temppeliritarien väliset kahakat ovat edenneet jo viidenteen osaan, kun Ubisoftin Assassin’s Creed III jatkaa pelisarjan perintöä. Tällä kertaa jätetään hyvästit karismaattiselle italialaiselle mestariassasiini Ezio Auditorelle ja matkataan ajassa eteenpäin aina kolonialistiseen Amerikkaan. Pelaajalle esitetään uusi sankari ja protagonisti Ratonhnhaké:ton tai tuttavallisemmin Connor. Uusi pelimoottori, uusi aikakausi, uusi päähenkilö ja uudet kujeet? Kuinka pitkälle ollaankaan oikeasti päästy Assassin’s Creed -pelisarjan kanssa?
They speak of liberty and justice, but for whom?
Kaukana ovat muinaiset ajat, jolloin Assassin’s Creed toisti itse itseään pakottaen pelaajan jatkamaan tarinan etenemistä. Koko pelisarja on kasvattanut antiaan peli peliltä aina paremmaks, eikä uusinkaan eepos tee poikkeusta tähän. Amerikan vallankumous ja sen ajat tuovat tv-ruuduille aimo annoksen pelattavaa, tutkittavaa ja salamurhattavaa. Uuden Anvil Next -pelimoottorin ansiosta Assassin’s Creed III tuntuu uudelta, mutta lohduttavalla tavalla samalta ja turvalliselta viihteeltä, jonka parissa saa kulumaan useita innostavia pelitunteja. Anvil Next, joka on täysin uudistettu versio vanhoissa Assassin’s Creed -peleissä käytössä olevasta pelimoottorista tuo uusiin seikkailuihin jopa 2000 NPC:tä samaan aikaan tv-ruudulle näkyviin, kun vanhempi malli pystyi tuottamaan vain muutaman sata hahmoa. Tämän myös huomaa, vaikkei varsinaisessa pelikokemuksessa tuhansia hahmoja samaan aikaan ruutuun pärähdäkään kuin muutaman kerran. Ruuhkaisissa kaupungeissa saa oikeasti varoa askeliaan, sillä ympärillä pyörii kauppiaita, sotilaspartioita ja huomiota kerjääviä koiria. Pääasiassa Bostonin ja New Yorkin 1700-luvun vastineisiin sijoittuvat pelialueet täyttyvät kiireisistä ihmisistä näiden yrittäessä tienata päivän elantoaan. Ajoittain oli pakko jäädä vain katselemaan ihmismäärän volyymia läheisten talojen katoilta. Connor myös hyötyy selvästi väkimäärästä, koska totutusti salamurhaajan parhaat piilopaikat löytyvät ihmisvilinästä. Dynaaminen sää on myös mukavaa vaihtelua visuaalisesti peliin, kun rankkasade piiskaa katuja ja lumipyry tunkee hupun sisään, vaikka vaikutus jääkin vain visuaaliseksi. Kaiken kaikkiaan peli on kaunis juostessasi ympäri talvista rajaseutua ja kiipeillessäsi isoa tammea ylös kevätauringon ensisäteissä.
Pelialue on todella laaja ja tutkittavaa riittää yllin kyllin. Bostonin ja New Yorkin kaupunkien lisäksi on vielä rajaseutu, joka on itsessään jo puolitoista kertaa aikaisemmassa osassa nähdyn Rooman kokoinen. Rajaseutu koostuu pienistä muutaman tönön asutusalueista ja muuten mittavasta Connorille sopivasta leikkikentästä. Liikkuminen puusta toiseen tarjoaa vaihtoehtoisen reitin tavalliseen tiellä tai metsässä talsimiseen ja toimii samalla mahtavana paikkana väijyttää saaliita metsästysmielessä – oli se sitten pahaa-aavistamaton peura taikka mekkaloiden matkaava sotilaspartio. Metsästys tosin käy hyvin nopeasti tylsäksi Connorin käsissä mutta toimii alkuun hyvänä tulonlähteenä. Keräiltävää maastosta ja kaupungeista löytyy Assassin’s Creedille tuttuun tapaan tuhottoman paljon. On kaikkea höyhenistä aarteisiin ja tehtäviin liittyviin objekteihin. Tarkalle tai maaniselle keräilijälle peli tarjoaa tekemistä aina yön pikkutunneille asti, mutta hieman vähemmän indianajonesmaista intoa omaava henkilö saattaa rasittua ravaamisesta ympäri Amerikan itärannikkoa.
In your haste to save the world, take care you don’t destroy it
Vaikka pelin kulku onkin suurimmaksi osaksi Amerikan vallankumousta ja Connorin selviytymistä, ei suinkaan kannata unohtaa syytä, miksi Amerikan mantereelle ollaan ylipäätänsä eksytty. Desmondin tarina jatkuu myös samalla, ja tällä kertaa on edessä myös enemmän kuin pelkästään Animuksessa makaamista, sillä Desmondia ohjataan ja käytetään hänen oppimiaansa kykyjä myös nykymaailmassa. Muutama Desmondin tarinaan kuuluva pelikappale onkin mukavaa vaihtelua Connorin seikkailuihin. Desmondin tarinan ymmärtäminen tosin vaatii jo hieman tietoa edellisistä pelisarjan osista, jotta pysyisi kärryillä edes auttavasti – vaikkakin Connorin elämänkaaresta pystyy nauttiman ilman sen kummallisempaa tietämystä. Onneksi on aina auttavia videoita internetin syövereissä niille, jotka eivät ole aivan ajan tasalla, mitä aikaisemman neljän teoksen aikana on tapahtunut ja miksi.
Assassin’s Creed III:n tarinassa riittää pelaamista myös juonenkin osalta. Connorin eteen tupsahtaa tuon tuosta historian tunnettuja hahmoja, mikä on ollut vuosia Assassin’s Creedin tavaramerkki. Connor tapaa matkansa aikana tärkeitä hahmoja Amerikan syntyvuosilta kuten George Washingtonin, Benjamin Franklinin ja Paul Reveren. Myös uusimmassa osassa nämä historian merkkihahmot ovat tärkeässä osassa koko tarinan tapahtumissa ja Connor ottaa osaa merkittäviin Amerikan historiaan vaikuttaneisiin tapahtumiin kuten Bostonin teekutsuihin. Assassin’s Creedin käsikirjoittajat ovat aina tehneet hyvää työtä luodessaan vahvasti historiaan tukevia juoniaan, ja uusinkin lopputulos on samaa laatua. Connoriin on kuitenkin hyvin paljon vaikeampi samaistua kuin kaikkien rakastamaan Ezioon. Connorin tarina on paljon enemmän harmaan sävyjä täynnä ja kaikki ei ole selvän mustavalkoista. Kaikki paha ei olekaan välttämättä pahaa, kun Connor yrittää luovia läpi patrioottien ja lojalistien rivien yrittäessään löytää ratkaisuja omiin ongelmiinsa.
I give you this warning, that you may prepare your mind for your fate
Taistelumekaniikka on edelleen samalla vanhalla mallillaan, jolloin kymmenestä vastustajasta yksi hyökkää ja muut leikkivät piirileikkejä ympärillään. Aikaisempien osien veteraaneille tämä on tuttua huttua, jossa counteroidaan vastustajan hyökkäys ja sen jälkeen isketään päälle kuin sotaa janoava mohawk-intiaani. Assasiinin asevalikoima on laaja ja erilaisia tappovälineitä löytyy useaan eri lähtöön useista eri miekoista tomahawk-kirveisiin ja pistooleihin asti. Komeat välianimaatiot näyttävät kuinka vastustaja toisensa jälkeen saa unohtaa kiitospäiväillallisensa siltä vuodelta. Ehdottomaksi suosikkiaseeksi nousi narutikka tai Sheng Biao, joka on kiinalainen taisteluväline, jolla voi vaikka nostaa vastustajan roikkumaan hirttäytyneenä puunoksaan. Loppujen lopuksi taistelu on edelleenkin yhtä puuduttavaa ja jopa tylsää, johtuen osittain vastustajien loppumattomasta jahkailusta. Tosin tuliaseet tuovat hieman vaihtelua normaalin miekkojen ja kirveiden kolisteluun mutta eivät onnistu muuttamaan kokemusta paremmaksi.
Mitä tapahtuu, kun lyödään inkkari laivan kapteeniksi? Aika kaukaa haettu tehtäväpuu, mutta jos siitä ei välitetä, niin Assassin’s Creed III:n laivastotaistelut ovat pelin kärkeä. Harmittavasti laivastotehtäviä oli vain hieman yli tusinan verran, ja huomasin monta kertaa nauttivani täysin sieraimin suolaisesta merivedestä ja täyslaidallisesta tykinkuulia brittikoirien fregattiin. Ehdottomasti yksi parhaimmista pelikokemuksista Connorin kanssa. Laivalla purjehtiminen ja tykkien käyttö on tehty todella toimivaksi ja olikin täyttä iloa painella menemään pitkin poikin Amerikan itärannikkoa aina pohjoisilta jäärannikoilta lämpimälle kirkkaansinisille Karibian merille.
I Am Not A Virginian, But An American!
Meneekö mikään vikaan uudessa Assassin’s Creedissa? Pelissä oli paljon grafiikkabugeja, jotka saattavat ja toivottavasti poistuvat päivitysten ansiosta. Jouduin useasti käynnistämään pelin uudelleen jäädessäni jumiin kivenlohkareen ja ruohonkorren väliin tai laiturin ja veneen väliin. Vastustajien tekoäly on taas luokkaa kattila ja pannu, ja harvoin joutuu kovinkaan paljon näkemään vaivaa näiden välttelemiseksi. Myös vanha ongelma palaa uuteen versioon, jossa hyppimis- ja kiipeilyalgoritmi saa välillä veren kiehahtamaan Connorin pomppiessa parinkymmenen metrin korkeudesta polvet edellä mukulakiviin. Peli tuntuu ajoittain todella helpolta johtuen juuri aiemmin mainitusta tekoälystä mutta osaa tarjota mittavan määrän viihdettä kotisohvalle. Tekoäly ei ole kaatanut pelikokemusta aikaisemmissakaan pelisarjan osissa eikä sitä tee nytkään. Tuntuu vain tyhmältä, että näinkö yksinkertaisina pelintekijät ajoittain kuluttajakuntaansa pitävät. Pelin ensi kertaa sisäänlyödessä eteen tupsahti kaikki selkeällä suomen kielellä. Pelin asetuksista sai kyllä tekstitetyn kielen vaihdettua englanniksi, mutta silti kaikki journal-merkinnät pysyivät Mikael Agricolan luomana. Toivoin, että pelaajalle annettaisiin mahdollisuus vaihtaa peli kokonaan englanninkieliseksi eikä pakotettaisi erikseen vaihtamaan Xboxin kautta sijantiaansa esimerkiksi Britanniaan. Lokalisaatio on nyt nostamassa päätään myös Xboxin puolella kuten se on tehnyt jo vuosia kilpailevan firman laitteistossa. Tämä on tietenkin loistava parannus niille, joiden englannin kieli ei välttämättä ole tarpeeksi kattava päästäkseen hyvin juoneen ja tapahtumiin sisään, mutta toivoisin siltikin mahdollisuutta muuttaa kielen kokonaan englanniksi helpommin.
Moninpeli on sitä tuttua kauraa jo aikaisemmista pelisarjan osista ja on oudolla tavalla koukuttava lymyillessäsi väkijoukon keskellä etsien kohdetta varoen samalla niskaan hönkiviä takaa-ajajia. Useasti muilla pelaajilla vain unohtuu rauhallinen ja hiiviskelevä pelityyli, joten salamurhaustehtävät muuttuvat ADHD-hipaksi ympäri kattoja ja räystäitä. Yksinpeli on edelleenkin se vetonaula pelisarjassa. Jos ei muuten, niin moninpeli tarjoaa pikkukivaa tehtävää muutamaksi hetkeksi.
Assassin’s Creed III jatkaa siitä, mihin aiemmissa osissa jäätiin ja kirjoittaa lisää meriittejä koko sarjan perintöön. Jos aiemmat osat ovat osuneet kohdalleen, tulee myös uusin osa kolahtamaan hyvin. Assassin’s Creed III on mukava sekoitus tuttua ja turvallista salamurhausparkouria, josta on hieman pyöristetty kulmia ja uutta maistuvaa gameplayta. Sarjan fanit osaavat varmasti antaa anteeksi muutamia epäkohtia, joita peli ikävä kyllä edelleen tarjoaa, ja täysi ummikkokin saa varmasti kipinää tutustua esimerkiksi aikaisempiin pelisarjan osiin. Tuskin kukaan osasi odottaa tällaista megalomaanista hittituotetta sen ensimmäisen ja tylsän alkuperäisen Assassin’s Creedin jälkeen. Harva pelisarja pystyy parantamaan tuotettaan vielä viidennessä osassaan.