Assassin’s Creed on palannut. Vuonna 2015 julkaistun Syndicaten jälkeen pelaajat alkoivat väsyä vuosittaiseen julkaisutahtiin, jonka aikana suosittu pelisarja ei ehtinyt kehittyä tarpeeksi ennen seuraavan osan julkaisua. Niinpä Ubisoft päätti pitää sarjasta välivuoden ja keskittyä kunnolla seuraavaan osaan. Pelin asetelma, uudistukset ja oikeastaan kaikki muukin pysyi pitkään salassa, kunnes huhut ja vuodot alkoivat varmistua faktoiksi. Promokuvissa näkyneet pyramidit ja Niili-joki vahvistivat pelin sijoittuvan faaraoiden kaupunkiin Egyptiin. Julkistustrailerin myötä paljastui myös pelin nimi ja lokakuussa kauppoihin saapui täysin uudistetun pelisarjan tuorein osa Assassin’s Creed Origins.
Veljeskunnan synty
Pelin nimen perusteella ei ole varmaankaan vaikea arvata, että tarina saattaa liittyä sarjan juonikuvioiden alkuperään ja kyllä, näinhän se juuri on. Kun mysteeriseen salaliittoklaaniin kuuluvat naamaripäiset miehet nappaavat faaraoiden suojelijan ja jonkinlainen kaupungin sheriffin Medjay Bayekin ja tämän pojan avatakseen muinaisen oven auringonjumala Amonin Temppeliin, ei Bayekin päivä pääty hymyssä suin. Pakoyrityksen aikana Bayek nimittäin tappaa naamarimiesten takia poikansa, jonka jälkeen hän vannoo veristä kostoa. Tästä alkaa Bayekin elämän väkivaltainen vaihe, jossa miehen ainoa tarkoitus on löytää naamariklaaniin kuuluvat jäsenet ja tuoda keinolla millä hyvänsä jokainen Anubiksen eteen kohtaamaan loppunsa. Bayek ei ole suinkaan yksin, vaan hänellä on apunaan vaimonsa lisäksi myös kuningatar Kleopatra, sekä monia muita historiallisia henkilöitä. Pelin tarina on sarjan aiempia synkempi ja karumpi sekä sen päähenkilöissä on paljon enemmän syvyyttä kuin esimerkiksi Unityn tai Syndicaten vastaavissa. Varsinkin kohtaukset, jossa Bayek ja Aya suunnittelevat jatkotoimia rajun rakkauden keskellä, on mielenkiintoista seurattavaa heti alusta lähtien.
Egypti pelialueena on kieltämättä mielenkiintoinen ja erilainen aiempien pelien tylsiin ja tuttuihin kaupunkeihin verrattuna. Kaupungit ovat valtavia, hieroglyfein ja sfinksipatsain täytettyjä metropoleja, joissa riittää tutkittavaa ja tekemistä. Niilin varrelta voi löytää kaikenlaista elämää krokotiileista virtahepoihin ja haikaroista erilaisiin kauriseläimiin. Kaukana horisontissa siintävät pyramidit ja kuivuneet metsät ovat kaikki myös tutkittavissa. Pelille voisi samantien antaa ”Vuoden hiekka” -palkinnon, sillä kuumalla aavikolla käveltäessä tuntuu, kuin kävelisi oikeasti Kairon kaduilla. Varsinkin kun Bayek on lähes kokoajan paljain jaloin.
Uuuh, loottia!
Origins on kokenut huomattavasti uudistuksia parin vuoden kehityksen aikana, sillä uusiksi on vedetty kokonaan niin varusteiden ja aseiden kehitys, kuin taistelumekaniikkakin. Samalla myös päähahmon liikkumista on hiottu, sillä nopea parkour-tyyli on nyt huomattavasti luonnollisempaa ja sujuvampaa verrattuna pariin aiempaan peliin. Virheliikkeitä sattuu vähemmän, eikä hahmo myöskään kuole yhtä helposti pudotessaan korkealta, mikäli ei satukaan saamaan kiinni sopivasta tarttumapinnasta.
Varuste -ja aseporno sen sijaan on saanut lähes Destinymäisen kosketuksen, jonka myötä pelissä on entistä enemmän roolipeliä ja numeroiden pläräämistä. Jokaisella aseella ja haarniskalla on luokitettu harvinaisuustaso, sekä omat statsit ja erikoisefektit. Jotkut jousipyssyt esimerkiksi ampuvat palavia nuolia, kun taas jotkut aseet voivat aiheuttaa verenvuotoa tai niiden avulla voi tehdä suurta vahinkoa tekeviä erikoisliikkeitä. Varusteita putoilee vihollisilta ja niitä saa myös ympäriltä löytyvistä arkuista ja kauppiailta sekä palkinnoksi tehtävistä. Niitä pystyy myös parantamaan ja rakentamaan käyttäen erilaisia resursseja, joita saa vaikka metsästämällä eläimiä tai varastamalla suoraan vihollisten leireistä. Kaikki tämä tarjoaa huomattavasti enemmän mielenkiintoa pelimaailman tutkimiseen ja sivutehtävien suorittamiseen, sillä palkinnoksi voi saada esimerkiksi legendaarisia aseita, joilla voi kurmottaa montaa vihollista kerralla.
Hiekka mun Sielussain
Usean vihollisen päälle käyminen saattaa kuitenkin koitua Medjay-soturin kohtaloksi, sillä uusi taistelumekaniikka eroaa hyvin paljon aiempien pelien vastaavista. Siinä missä ennen seisottiin paikallaan odottamassa vihollisen lyöntiä ja tekemällä vastaiskuja kymmenelle ympärillä pyörivälle viholliselle, Originsissa taistelu on hieman samankaltaista kuin Souls-peleissä. Bayek osaa torjua kilvellään ja lyödä aseellaan niin kevyitä kuin raskaitakin iskuja, mutta keskittyy entistä enemmän yhteen hahmoon kerrallaan. Myös väistely ja sivuttaisliikkeet ovat syytä opetella, sillä kameran keskittyessä yhteen viholliseen, toinen saattaa päästä iskemään tikarin kyljestä sisään. Taistelu on huomattavasti entistä intensiivisempää ja vaatii enemmän keskittymistä, sillä pelaaja joutuu tarkkailemaan myös ympärillä olevia vihollisia. Enää kun ei riitä, että katsoo vihollisten päällä olevia kuvakkeita, jolloin tietää painaa vastaiskunäppäintä. Vastaiskujen tekeminen on muutenkin aiempaa hankalampaa ja vaatii nopeaa reaktiokykyä ja sorminäppäryyttä.
Pelin aseilla on myös muutakin eroa, kuin statsit ja ulkonäkö. Siinä missä molemmissa käpälissä pidettävät tikarit ovat nopeita, mutta vähäistä vahinkoa tekeviä, osuu pitkä keihäs luonnollisestikin pidemmälle ja jopa moneen viholliseen kerrallaan. Kahden käden nuija tekee suurta vahinkoa per lyönti, mutta on luonnollisesti muita hitaampi. Joillakin aseilla voi tehdä brutaalin erikoisliikkeen, joka naulaa vihollisvartijan syvälle hiekkaan kertaiskusta. Joillakin aseilla erikoisliikkeen tilalla on jonkinlainen soturimoodi, joka tekee Bayekista hetkellisesti nopeamman ja voimakkaamman.
Tuttuun tapaan taistelut pystyy välttämään kokonaan, mikäli osaa pysyä varjoissa ja käyttää salamurhaajataitoja hyväkseen. Tällöin lähes kaikki viholliset putoavat kerrasta, kun heidän kurkkuaan koskettelee tutulla rannetikarilla. Poikkeuksen tosin tuovat minipomoina toimivat Phylakes-soturit. Mikäli rannetikari ei kyseistä soturia tapa, eikä varusteiden ja hahmon taso ole tarpeeksi korkealla, kannattaa valmistautua Desynchronized-tekstin näkemiseen. Phylakesit nimittäin tappavat kertaiskulla heikon soturin ja liikkuvat harvemmin yksin. Näitä kannattaa alkaa metsästämään vasta tarinan läpäisyn jälkeen, kun varusteet ja taidot alkavat olla tarpeeksi korkealla tai jopa maksimitasolla.
Pelissä on muutenkin huikea määrä tekemistä erilaisten sivutehtävien, papyruskääröihin piilotettujen salaisuuksien sekä aarteidenetsinnän muodossa. Kartta on pelisarjan suurin ja kaikkialla tuntuu olevan jokin mielenkiintoinen paikka, jossa vierailla. Tekemistä siis riittää, vähän liikaakin. Sivutehtävät tosin toistavat pahasti itseään, sillä suurin osa tehtävistä on tasoa ”Tapa nuo tai tuo, vie tämä tyyppi tuonne tai tuo tavara tänne”, eikä sivutehtävien taustatarinatkaan ole kovin mielenkiintoisia. Liian monessa tehtävässä nimittäin mennään kostamaan rosvojengille jonkun kyläläisen tappaminen tai ryöstäminen tai etsitään jonkun kadonnutta veljeä/siskoa/puolisoa.
Tauko kannatti
Assassin’s Creed Origins on muuten aivan tajuttoman hyvännäköinen peli. Arvostelua varten peliä pelattiin PlayStation 4 Pro:lla, mutta se näyttää hyvältä myös karvalakkimallilla, Xbox One X:stä puhumattakaan. Piirtoetäisyys on huikea, värimaailma nätti ja kaikki tuntuu rullaavan sulavasti. Kaikkea tätä pääsee vielä fiilistelemään Photo Moden läpi, sillä molempia tatteja pohjaan painettaessa peli pysähtyy ja pelaaja pääsee napsimaan kuvia erilaisten filttereiden, asetusten ja kuvakulmien kautta. En myöskään kokenut suurempia bugeja tai fysiikkamallinnuksen hauskoja kommelluksia, mikä hieman yllätti. Ne kun ovat myös yksi asia, joista Assassin’s Creedit tunnetaan.
Tauko on tehnyt pelisarjalle vain hyvää, sillä Originsista on loppujen lopuksi aika vaikea keksiä mitään huonoa sanottavaa. Se on sarjan paras peli sitten Ezio-seikkailujen ja samalla se myös uudistaa sarjaa oikealla tavalla. Tästä on hyvä jatkaa, kunhan Ubisoft ei tee ensi vuonna identtistä peliä uudella pelialueella. Olisikohan vuonna 2019 sitten Japanin vuoro?