Ubisoftin massiivieepos, Assassin’s Creed on nykyisellä peli per vuosi -tahdillaan saavuttanut jo neljännen osansa, joka kantaa nimeä Revelations. Peräti kuuden pelistudion yhteistyöllä tuotettu videopeli jatkaa kolmannen ja viimeisen kerran sarjan suosituimman protagonistin, Italialaisen renessanssiajan mestari-assassiini Ezio Auditore da Firenzen polkujen seuraamista. Onko Ezion joutsenlaulu vielä kokemisen arvoinen vai onko terä tylsistynyt parran harmaantuessa?
Ode to Istanbul
Ensimmäisenä todettakoon, että Revelations – kuten myös edellinen osa Brotherhood – on selkeä jälkeläinen sarjan loisteliaalle toiselle osalle ja siten erittäin uskollinen teknisiltä ominaisuuksiltaan. Pelimoottori on vanha, tuttu ja hyväksi todettu, vaikka pientä pintaremonttia onkin tehty tarkempien tekstuureiden ja kasvomallinnuksen kanssa. Seurauksena on komein Assassin’s Creed -peli koskaan, ja Konstantinopoliin – eli nykyiseen Istanbuliin – sijoittuva videopeli maalaakin kauniin vistan pelaajan ihmeteltäväksi. Kun totuttuun tapaan jokainen horisontissa siintävä minareetti ja linnake on vieläpä kiipeiltävissä ja valloitettavissa oman maun mukaan, herää pelimaailma toden teolla eloon.
Äänimaailma on vaihtunut roomalaisista lurituksista lähi-itämaiseen teemaan sopivammaksi, ja orkestereiden soittama musiikki on tälläkin kertaa komeaa kuultavaa loistavan ääninäyttelyn täydentäessä korvakäytäviimme työnnettävän materiaalin mahtavuutta. Ylipäätään Ubisoftin elokuvamainen immersio ja tarinankerronta ovat nousseet Revelationsissa entistäkin korkeammalle tasolle, ja sitä voisi jopa väittää videopelimaailman parhaaksi. Kohtaukset ovat uskottavia ja elokuvamaisia, ja hahmojen jokainen pieni liike ja kasvojenväre tarkkaan harkittuja. Lisäksi ääninäyttelijöiden suoritukset tukevat tätä kaikkea sisältöä mahtavalla tavalla. Pelaajan aisteja totisesti hellitään.
Juonellisesti Revelationsin teemana on nimensä mukaisesti antaa vastauksia sarjan aiemmin avoimiksi jääneisiin kysymyksiin ja epäselvyyksiin, minkä vuoksi Ezion ja pakollisen statistin Desmondin rinnalla pelaamaan pääsee myös ensimmäisen assassiini-pelin sankarilla Altaïrilla. Molempien historiallisten sankareiden tarinat nivoutuvat mukavasti yhteen Ezion etsiessä Istanbulin kätköistä Altairïn taakseen jättämiä muistelmia, jotka saattavat myös hyvin keskeneräiseksi jääneen hahmon tarinan päätökseen. Kokonaisuutena Revelationsin juoni on hyvin tyydyttävä ja kompakti paketti sitä tuttua mysteerien sävyttämää Assassin’s Creed -tarinaa, josta sarjan fanit ovat jo vuosia saaneet nauttia.
Deadliest catch
Revelationsissa on keskitytty entistä enemmän Brotherhoodin tapaan peruspelimekaniikan ja tekemisen mielekkyyden hiomiseen: toistoa on vieläkin vähemmän ja tehtävät monipuolisempia kuin koskaan. Samalla sisältökin on tosin kutistunut määrällisesti suppeimmaksi tähän asti, vaikka pelin pituus on edelleenkin täysin riittävä ja pidempi kuin keskiverrossa videopelissä. Paketti on suunniteltu tukemaan erityisesti tarinankerrontaa, ja tehtävät pitävät punaisen langan käsissään paremmin kuin koskaan. Ylimääräiseen näperrykseen kuuluva, Brotherhoodissa lisätty, oman salamurhaajakoplan managerointi on viety entistä pidemmälle erityisten Master Assassin -tehtävien ja uuden Tower Defense -tyylisen pelimuodon ominaisuudessa. Tower Defense -tyylissä assassiineja asetellaan katoille torjumaan ilkeiden templareiden valloitusyrityksiä. Pääosin uusi puolustuspelimuoto toimii mainiosti ja lisää peliin variaatiota, mutta paikoin siitä paistaa läpi pieni hiomattomuus ja huono pelisuunnittelu. Esimerkiksi torjumattomasti puolustuksen tuhoava supertykki saa pelaajassa aikaan suurta turhautumista, etenkin kun kyse on lähinnä huonosta tuurista, johon vaikutusmahdollisuudet ovat minimaaliset. Siltikin kaupungin hallinnointi ja assassiinien kouluttaminen on erittäin hauskaa ja viihdyttävää puuhaa: oman koulitun tapporyhmän työskentelyä on ilo seurata, ja tämä lisä antaa Mentor-assassiini Ezion hahmolle konkreettista arvoa ja karismaa.
AC-pelisarjan suurimpia koukkuja ovat aina olleet loistava kiipeilymekaniikka sekä jos jonkinmoiset aseet ja hilavitkuttimet, joiden avulla murhakohteita päästetään päiviltä. Kiipeily ja parkour on lähes muuttumatonta, mutta nyt Eziolla on käytössään apinointia entistä enemmän nopeuttava koukkuterä, jolla pidemmät hypyt ja lankoja pitkin liukuminen ovat mahdollisia. Salamurhaajamme arsenaali puolestaan laajenee kustomoitavien pommien muodossa, ja pelissä saakin kulumaan reilusti aikaa pommien aineksien keräilyyn ja yhdistelyyn. Muuten varustevalikoima on kopioitu pitkälti edellisistä osista uusia haarniskoita lukuun ottamatta. Uudistukset eivät ole maailmaa mullistavan mittavia, mutta tuovat peliin juuri sopivasti lisävariaatiota sen olennaisimman, eli tarinankehityksen vierelle. Kaiken kaikkiaan Revelations säilyttää sarjan yksinpelin tason edelleenkin siinä korkeimmassa mahdollisessa luokassa.
Brotherhoodissa esitelty moninpeli tekee myös paluun Revelationsissa. Meininki on tuttua kierrospohjaista pelaaja vastaan pelaaja -touhua ryyditettynä kokemustasoilla, joilla avataan lisävoimia ja varusteita. Uutuutena pelaaja voi tehdä oman killan itselleen ja kavereilleen sekä suunnitella killalleen logon. Lisäksi mukana on myös pari uutta pelimuotoa kuten lipunryöstö sekä joitain tarinapohjaisia tehtäviä. Moninpeli on Assassin’s Creedeissä kuitenkin edelleen vain bonusta, ei illan pääesiintyjä.
Requiescat in pace
Ezion viimeinen näytös on lähes täydellinen esitys siitä, miten äärimmilleen hiottuna myös videopelit voivat olla mahtavaa tarinankerronnallista viihdettä ja historiallisen eeppisiin mittasuhteisiin ylettyvää interaktiivista, elokuvamaisesti rytmitettyä toimintaa, jossa silti annetaan pelaajalle runsain mitoin hiekkalaatikollisia vapauksia. Ezion poistuminen parrasvaloista on sekä harmillinen että hyvä asia: toisaalta menetämme yhden karismaattisimmista henkilöhahmoista videopelien maailmassa, ja taas toisaalta tämä avaa oven pelisarjan uusille mahdollisuuksille. Täysiveristä jatko-osaa Assassin’s Creed 2:lle odotellessa Revelations on erinomainen viihdepaketti tyydyttämään salamurhaamisnälkää. Vaikka muutokset edellisiin osiin nähden eivät ole suuria, vie yksityiskohtien hionta näin tarinavetoisessa pelissä erittäin pitkälle.