Narkolepsia tuli tautina suuren yleisön tietoon muutama vuosi sitten flunssarokotusten jälkiseuraamusten kautta. Bedtime Digital Games, tanskalainen pelistudio, ammentaa pelissään Back to Bed väljästi tuota tautia. Tosin, vaikka pelissä viitataan narkolepsiaan, kyseessä taitaa olla enemmänkin unissakävely, vai pitäisikö käyttää pelin tapauksessa paremminkin kuvauksena eri unissa kävelyä. Pelin päähenkilö Bob kun kävelee unissaan eri unissa unenomaisissa maisemissa, ja tarkoituksena on saada hänet takaisin sänkyynsä. Siinäpä onkin tehtävää Subobilla, Bobin naamalla varustetulla unimaailman olennoilla, joka etäisesti muistuttaa koiraa – jos koirat ovat siis turkoosin värisiä ja ihmisten naamoilla varustettuja. Sekavaako? No niinhän unimaailman olettaakin olevan, joten ei kannata liikaa vaivata päätänsä ja järkeistää pelin maailmaa.
Le Fils de L’Homme
Pelintekijät tuntevat surrealistinsa ja heidän työnsä. Pelin tärkein työkalu, omena, onkin suoraa lainaa René Magritten vuoden 1964 teoksesta Miehen Poika. Vaikka miehen nimi ei kuullosta tutulta, hänen töihinsä on suurella todennäköisyydellä törmännyt.
Omenan avulla estetään Bobia tippumasta pois pelilaudalta, mikä onkin sopiva nimitys, koska suurimman osan aikaa Bob kulkee eteenpäin shakkilautaa muistuttavalla alustalla. Toki muutakin jalkojen alta löytyy kuin ruutukuvioita. Vastaan tulee niin portaalia, oksaa sekä portaikkoja. Portaikkoja on kahden tason välille kulkemiseen tarkoitettuja, kuin myös seinään piirrettyjä versiota, joilla seinä muuttuukin kuljettavaksi lattiaksi. Hyvä näin, sillä välillä Bobin pelastamiseen tarvittava omena löytyy alun kuvakulmasta katsoen seinältä.
La persistencia de la memoria
Unimaailmasta löytyy muitakin tuttuja surrealistien tunnettuja kuva-aiheita, mainittakoon omenan lisäksi vaikka toisen tyylisuunnan ikonin, Salvador Dalín Valuva kello. Kello sopiikin hyvin omenan lisäksi kuvastamaan pelin luonnetta. Bob kun on kokoajan liikkeessä, kunnes pääsee sänkyyn tai tippuu. Törmätessään esteeseen hän myös kääntyy kellon esikuvan mukaisesti vain myötäpäivään, mikä tietenkin laittaa miettimään, missä vaiheessa kannattaa tiputtaa omena hänen kulkureitilleen. Omenan, toisinaan jopa useamman omenan, ja pelin omien esteiden avulla pyritään siis ohjaamaan Bob oven takana olevaan sänkyyn.
Tavoite on siis selvä, omena kantoon ja Bob sänkyyn. Peli on jaettu kahteen uneen ja unet jaettu 15 omaan unijaksoonsa. Unijakso päättyy, kun Bob on turvallisesti saatettu sänkyyn, ja seuraava unijakso voi alkaa. Pulmapelistä on siis kyse. Bobin tippuminen laudalta ei täysi katastrofi ole, hän ilmaantuu takaisin ja jatkaa vaeltamista. Muutamassa kentässä tuo Bobin takaisin tuleminen onkin ihan hyvä asia. Tahtoo nimittäin tulla kiire, että ehtii esteitä asettamaan oikeisiin paikkoihin. Paikoitellen asiaa vaikeuttavat osassa kenttiä kiusaa tekevät liikkuvat herätyskellot, jotka Bobiin törmätessään herättävät Bobin — ja kuten myytti varoittaa, unissakävelijää ei ole hyvä herättää.
Celebes
Omenan asettelua ja reitin suunnittelua kohti ovea, jonka takana odottaa Bobin sänky hieman helpottaa se, että Bobia edeltää muutaman ruudun edessä hänen jalanjälkensä. Melko hyvin kulkua kyllä pystyy kentissä arviomaan ilman noita haamujälkiäkin, sen verran selkeiksi on kaikesta huolimatta kentät rakennettu. Pitää muistaa, että peli on ollut saatavilla mobiililaitteille jo jonkin aikaa, ja niiden ruutukoot aiheuttavat omat haasteensa pelisuunnittelulle. Kun pelin kentät molempien unien osalta on läpäisty, aukeaa Nightmare-pelimuoto. Samat kentät, kuin peruspelissä ovat nyt pelattavissa lisävaikeudella. Siinä missä aikaisemmin sängyn edessä oleva ovi aukesi Bobin tullessa kohti, nyt tarvitsee noukkia oven avaamiseen tarvittavat avaimet pelikentältä. Ei siis riitä, että ohjaa Bobin sänkyyn, pitää vielä huolehtia että mukana on avaimet. Tämä lisä muuttaa peliä huomattavasti vaikeammaksi. Peruspelin kentät aiheuttavat pientä päänvaivaa, mutta ne pelaa läpi melko nopeasti, parissa tunnissa. Nightmare-kenttien kanssa joutuukin sitten jo pähkäilemään toden teolla. Eikä asiaa helpota se, että Bobin tippuessa laudalta, hän menettää myös jo kerätyt avaimet.
Back to Bed on kaiken kaikkiaan mielenkiintoisen näköinen mukava pulmapeli. Oman lisänsä tuo vielä ne muutamat lausahdukset, jotka kuulostavat siltä, kuin ne olisi soitettu väärin päin, muuten ei dialogia pelissä olekaan, eikä sitä kaivataakaan. Ilman Nightmare-tason mahdollisuutta peli on hyvin lyhyt. Pulmien ratkaisumallit noudattavat samaa kaavaa kenttien läpi, mikä vähentää lopulta uudelleenpeluuarvoa. Ihan mukavaa viihdettä muutamaksi tunniksi peli kuitenkin tarjoaa niille, jotka mielellään harjoittavat harmaita solujaan.