Aikoinaan Warcraft 3:een tehty moninpelimuoto Defense of the Ancients, eli tuttavammin DotA, aloitti Multiplayer Online Battle Arena -pelityypin aikakauden. Pelityypille ilmaantui aikoinaan muutamia erilaisia tuotoksia, joista kuuluisimpia DotAn lisäksi ovat League of Legends ja Heroes of Newerth. Vasta nyt MOBA-pelit ovat alkaneet siirtyä FPS-muotoon. Värikäs Gearbox Softwaren Battleborn on näistä käytännössä ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa. Etulyöntiasema on siis ansaittu.
Born to Battle
Battleborn alkaa pienimuotoisella tutoriaalilla, joka tutustuttaa pelaajan hellästi pelin perustoimintoihin. Tutoriaali tuleekin tarpeeseen, sillä suoraan verkkopeliin hyppääminen voi tietää totaalista selkäsaunaa. MOBA-peleistä tuttuun tapaan hahmo kehittyy ja nousee tasoja, kun pelatessa kerääntyy tarpeeksi kehityspisteitä. Tasoja on korkeintaan 10, ja jokaisen uuden tason kohdalla saa valita kahdesta tai kolmesta kyvystä, joita tahtoo vahvistaa tai kehittää. Käytettäviä kykyjä joka hahmolla on kolme. Kaksi niistä ovat niin sanottuja peruskykyjä, jotka ovat käytössä heti. Kolmannen, eli tehokkaamman ultimate-kyvyn saa käyttöön vasta hahmon saavuttaessa tietyn tason. Kykyjen käyttöä on rajattu cooldown-ajalla, jonka verran täytyy odottaa ennen kuin kykyä voi uudestaan käyttää.
Battleborneja, eli pelin ohjattavia hahmoja, on alkuun 25 kappaletta. Hahmot on jaettu viiteen erityyppiseen lohkoon, joissa kussakin on viisi hahmoa. Eldrid-hahmot ovat luontoon keskittyviä, joten heillä on muita korkeammat health-pisteet ja nopeampi parannuskyky, sekä heiltä puuttuu shield-suojaus kokonaan. Jennerit Imperium -hahmot ovat universumin pimeää energiaa hyödyntäviä ja lähitaistelua suosivia sotilaallisia taistelijoita. LLC-hahmot ovat universumin aristokraattisia kauppiaita, jotka hyödyntävät kallista teknologiaa aseiden ja robotiikan muodossa. Peacekeepers-hahmot ovat nimensä veroisesti universumin rauhanturvaajia sotilaallisella koulutuksella ja taktisilla aseilla. Rogue-hahmot taasen ovat universumin oman tiensä kulkevia, ikään kuin lainsuojattomia, jotka hyödyntävät taisteluissaan mustan pörssin aseistuksia. Kaikki hahmot eivät ole alusta asti käytettävissä, vaan ne on eri tavoin avattava. Tyypillisesti hahmot avautuvat, kun pelaajan yleinen command rank nousee tiettyyn pisteeseen, mutta hahmoja saa käyttöönsä toisellakin keinolla. Osan hahmoista saa suorittamalla jonkin tietyn tarinatehtävän, kun taas joidenkin hahmojen avaaminen vaatii tietyn määrän pelejä jollain tietyllä hahmotyypillä.
Jokaisella pelattavalla hahmolla on omanlaisensa rooli pelissä, mutta kykyjä voi pelin aikana kehittää kahteen eri rooliin. Yleensä vaihtoehdot ovat hyökkäystä tai puolustusta tukevia, mutta mitä enemmän jotain tiettyä hahmoa käyttää, niin avautuu kolmaskin vaihtoehto, joka on ikään kuin kahden muun roolin hybridi. Peleihin saakin enemmän taktista kulmaa, kun voi tilanteen mukaan alkaa muokkaamaan hahmoa eri roolitukseen. Erilaisia variaatioita löytyy jokaiselle hahmolle useita, joten on yllättävän mielenkiintoista kokeilla eri yhdistelmiä eri pelikerroilla. Pienenä lisämausteena hahmojen roolitukseen löytyy erityyppisiä varusteita, joita voi aktivoida pelin aikana käyttöönsä. Aktivointi maksaa tietyn määrän pelin sisäistä valuuttaa, sirpaleita. Sirpaleita voi kerätä vain pelatessa, ja ne eivät kerry sen pelikerran ulkopuolelle, joten ne täytyy myös käyttää pelin aikana. Samaisilla sirpaleilla voi rakentaa myös puolustavia tykkejä ja ansoja.
Areena
Pelin pääydin on sen 5 vastaan 5 -verkkopelimuoto. Kolmessa eri pelimuodossa on kussakin kaksi erilaista karttaa. Määrä tuntuu todella vähältä, mutta MOBA-peleistä tuttuun tapaan se ei tunnu olevan ongelma pelaajille. Pelimuodoista ehkä tavallisin on Meltdown, jossa tavoitteena on johdattaa omat tekoälyrobotit vastustajapuolen laariin, keräten siten pisteitä. Samalla puolustetaan omaa päätä tuhoamalla vastustajan robottikätyreitä ja suojelemalla omia vihollisen hyökkäyksiltä. Toinen pelimuoto on FPS-peleistä tunnettu perinteisempi Capture, jossa tuttuun tapaan vallataan ja pidetään hallussa pelikentän alueita. Hallussa oleva alue kerryttää oman joukkueen pistesaldoa. Kolmas pelimuoto Incursion muistuttaa lähimmin MOBA-pelien tyyliä. Tarkoituksena on päästä tuhoamaan vihollisen alueella olevat kaksi isoa robottia. Apuna on Meltdown-pelimuodosta tutut robottikätyrit, jotka auttavat työntämään painetta vihollisen suuntaan.
PvP-mättöä tasoittamaan Battlebornista löytyy myös tarinamoodi. Aivan perinteinen se ei suinkaan ole, mutta melko mielenkiintoinen tarinantynkä siihen on saatu ujutettua. Kahdeksaan jaksoon jaettu tarina lähettää sankarikatraan taistelemaan pelin pääpahiksen, Lothar Rendainin joukkoja sekä näiden liittolaisia, Varelseja vastaan. Jokaisessa jaksossa on tehtävänä hankkia eri tavoin vahvistuksia taistelussa Rendainia vastaan. Osan hahmoista saakin näin avattua itselleen käyttöön. Yksinään pelatessa tarinamoodi on todella haastava, joten mukaan kannattaa ehdottomasti kerätä edes pari kaveria tai vaihtoehtoisesti tuntematonta nettipelaajaa. Pelaajia mukaan mahtuu korkeintaan viisi, ja hahmon saa valita täysin vapaasti. Vaikeustasoja löytyy kaksi ─ normal ja advanced. Lisähaasteeksi molempiin voi lyödä päälle hardcore-moden, joka poistaa lisäelämät kokonaan ja jättää pelaajat yhden elämän varaan. Lisävaikeus kuitenkin palkitaan paremmilla varustelöydöksillä.
Battledeath
Sisällöltään Battleborn vaikuttaa hieman ohuehkolta, mutta osaa silti tarjota faneilleen koukuttavaa ja monipuolista toimintaa. Pelimuotojen ja kenttien vähähkö määrä tuo miinuspisteitä, mutta peli paikkaa niitä monipuolisilla ja tasapainoisilla hahmoilla, jotka myös yllättävät persoonallisuuksillaan. Sarjakuvamainen ulkoasu ilahduttaa varmasti Borderlands-pelisarjan faneja ─ samankaltaisesta huumorista puhumattakaan. Pelaamisen suurimmat karheudet tulevat vastaan, kun peliseuran löytämiseen kuluva aika kasvaa melkoisen pitkäksi, ja huomaa odotuksen päätteeksi, että parikin seuralaista on joko pudonnut peliseurueesta, tai lähtenyt itse. Pelistä lähtemistäkään ei juurikaan rangaista. Ainoastaan uuden pelin aloittaminen on katkolla siihen asti, kunnes edellinen peli on pelattu loppuun. Uudelleen voi kuitenkin yhdistää peliin, jos odottelu ei maita. Pienoinen lisäsanktio pelistä lähtemiseen olisi kyllä ollut paikallaan.