Aikojen saatossa on nähty mitä erikoisempia nimeämiskäytäntöjä jatko-osissa, oli viihteen ala mikä hyvänsä. Joskus ykkönen onkin jotain ihan muuta kuin ensimmäinen osa ja näin on päättänyt myös armaan länsinaapurimme lahja peliteollisuudelle, DICE-pelitalo nimetessään uusimman Battlefield-perheen tulokkaan. Pelisarja alkoi vuonna 2002 Battlefield 1942 -pelillä ja sen jälkeen olemme päässeet nauttimaan tasaisin väliajoin Battlefield-sarjan peleistä. Mikäpä siis loogisempaa kuin nimetä uutukainen Battlefield 1 -nimellä.
Aika entinen ei palaa
Battlefield-sarjan alku tapahtui toisen maailmansodan maisemissa, ja on niistä näkymistä siirtynyt ajallisesti eteenpäin aina nykypäivään rosvo- ja poliisihippaan Battlefield Hardline -pelin muodossa. Nykytrendi suosiikin FPS-peleissä aina vain pitemmälle tulevaisuuteen sijoittuvia pelejä. Siksi olikin pienoinen yllätys kun paljastui, että Battlefield 1 tulisi sijoittumaan ensimmäisen maailmansodan aikaan. Siihen siis ykkönen pelin nimessä taitanee viitata.
Battlefield 4 -lanseeraus on hyvin muistissa kaikkine vikoineen, joten DICE saisi tehdä töitä, jotta kasuaalipelaajatkin uskaltautuisivat takaisin Battlefieldin pariin. Vaikka Battlefield 4 toimiikin konsoleilla nyt, usko pelitalon kykyyn tuoda toimiva nettiräiskintä heti julkaisusta pelaajille pelattavaksi ei ollut kovin suuri. Hyvin toiminut beta nosti kiinnostusta ja pelin odotukseen liittyvä hype valtasi mielen.
Huolimatta siitä, että Battlefield-sarjan koti on ollut PC, konsolikäännökset ovat olleet onnistuneita, ainakin jos käyttää vertauskohtana sitä, missä kunnossa tahtoo nykyään olla tapana tuoda pelit markkinoille. Näillä odotuksilla lähdettiin käynnistämään peliä sen saapuessa markkinoille. Ennakkoon yksi suurimpia nettikeskustelujen aiheita oli pelissä esiintyvät aseet. Kyseessä kun oli ensimmäinen maailmansota, niin oletuksena oli, että suurin osa aseista olisi kertalaukaistavia pulttilukkoja. Tämä joko miellytti tai vihastutti pelaajia, riippuen omista mieltymyksistä. Tarjolla on kuitenkin laaja aseiden kirjo ulottuen aina edistyneillä tähtäimillä varustettuihin automaattiaseisiin niiden kertalaukaistavien jäädessä vähemmistöön.
Hei laukka ratsu reima
Battlefield-pelit on erottanut muista pitkäaikaisista FPS-pelisarjoista mukana olevat ajoneuvot, jotka muodostavat oman tunnistettavan pelirytmin peleihin. Mukana on nytkin niin tankit kuin lentokoneet, tosin valikoima on pienempi kuin edeltävissä peleissä. Vaihtoehtoja silti löytyy ja vaikka nyt ei tarvitse kirota osaavan helikopterilentäjän taivaan hallintaa, voi sen sijaan vaikka manailla notkean hevosen ja miehen yhdistelmän tappavan tehokasta sapelin käyttöä. Moninpeleissä on vielä mukana kentästä ja pelimuodosta riippuen Behemoth-sotajunaa ja Zeppelin-ilmalaivaa pelin päästyä tiettyyn pisteeseen. Koneet ja hevoset voivat tuntua yksittäisestä pelaajasta pelikenttää dominoivilta elementeiltä, mutta Battlefield-konkarit tietävät ja uudet pelaajat nopeasti oppivat, että ryhmä pelissä ei ole vain liikkuva spawnpaikka, vaan oleellinen osa pelikentän hallintaa. Toimivalle ryhmälle ei ole mahdotonta poistaa niitä vihollisen kulkuvälineitä kentältä, yksittäinen taistelija taas on helposti nesteessä yrittäessään poistaa estettä reitiltä. Battlefield 1 onkin parhaimmillaan juuri osaavassa ja keskustelevassa ryhmässä. Onneksi päivitys toi nyt mahdollisuuden poistaa ryhmänjohtajan joka ei anna komentoja ryhmälleen.
Moninpelissä on tarjolla pelisarjan peruspilarit, Conquest- ja Rush pelimuodot; tuttavallisemmin konkka ja russi nimellä tunnetut tutut alueen valloitukseen ja puolustamiseen perustuvat valloituspelit. Conquest-pelissä liikutaan lipulta lipulle taistellen niiden omistuksesta, kun taas Rush-pelimuodossa toinen puoli puolustaa ja toinen pyrkii tuhoamaan tukikohtia, paremmin kirjaimina tunnettuja kohteita. Muita pelimuotoja ovat Domination, Operations, Team Deathmatch sekä War Pigeons, jossa pelaajat pyrkivät saamaan haltuunsa pulun – anteeksi, sepelkyyhkyn, jonka avulla voivat kutsua tykistökeskityksen. Kenttiä on alkuun tarjolla yhdeksän kappaletta, ja Battlefield tyyliin suurin osa kentissä sijaitsevissa kohteissa on hajotettavissa.
Jotain tuttua
Luokkia löytyy neljä, Assault, Medic, Support ja Scout. Jokainen luokka pitää sisällään omat erikoiskykynsä ja pelattavasta kentästä sekä omasta pelityylistä riippuu minkä luokan ottaa alleen peliin. Neljän perusluokan lisäksi spawnaus joko tankkiin, lentokoneeseen tai hevoseen antaa oman niille tyypillisen luokan käyttöön. Kentälle ilmestyy myös toisinaan laatikoita, joista voi noukkia käyttöönsä Elite-luokan sotilaan varusteet, tarjolla on niin liekinheittimellä kuin isolla konekiväärillä ja vahvalla suojalla varustettua hahmoa.
Pelaaminen avaa pisteiden kertyessä ja aseiden käytön myötä lisää aseita tai niihin lisäosia sekä battlepackeja, joista voi saada aseita tai muuta pientä kivaa. Tagit ovat käytössä ja niitäkin avautuu lisää pelaamalla. Loadouttien tekeminen onnistuu erillisen Companion-sovelluksen avulla, ja uusin päivitys toi nyt mahdollisuuden muokata kokoonpanoja jo menuissa, ominaisuus mikä ei ollut aikaisemmin mahdollista kuin vasta pelin alettua.
Moninpeli on siis tuttua Battlefieldiä, niin hyvässä kuin pahassa. Jos kontrollit ja aseiden toiminta sekä liikkuminen ei ole miellyttänyt aikaisemmissa osissa, niin ei tämä uusin tulokas saa mieltä muuttumaan. Niille joille ”Bäfät” ovat sopineet käteen, ovat kotonaan ensimetreistä lähtien. Ehkäpä jo liiankin tutunomaista menoa on tarjolla, pelin tunnelma kun vastaa nykysotaa ensimmäisen maailmansodan skineillä. Hiukan rohkeampaa otetta olisi toivonutkin DICE:ltä ja sota olisi saanut olla enemmänkin mudan ja sinappikaasun makuista. Mutta kaiken kaikkiin parasta Battlefieldiä moninpelirintamalla pitkään aikaan ja Battlefield 4 -alkuaikojen sekoilut ovat vain kaukainen paha muisto.
Aina yksin ei ole parempi
Moninpeli siis toimii, mutta mitenkä sitten yksinpeli. Välillä tuntuu, että pelit jotka keräävät valtaosan pelitunteja moninpelin puolella voisivat unohtaa yksinpelin ja näitä pelejä onkin jo nähty missä ei yksinpeliä löydy. Battlefield-sarjan pelit ovat kuitenkin pitäneet sisällään yksinpelin ja kukapa pelin pelannut ei muistele lämmöllä Bad Company ykkösen humoristista kampanjaa. Nyt ei huumoria ole odotettavissa, vaan yksinpeli rakentuu kuudesta erillistä sotatarinasta.
Tarinat vaihtelevat Harlem Hellfighter -jäsenen tarinasta tankkikuljettajaan ja ilmaherruudesta Arabian Lawrenceen. Vaikka tarinat nyt eivät mitään maailmaa mullistavia ole, tarjoavat ne hyvän oppituokion kontrolleihin, aseisiin ja ajoneuvoihin. Kovin pitkäksi aikaa ei yksinpelistä ole hupia, mutta sen tarkoitus lieneekin juuri auttaa uusia Battlefield-pelaajia pääsemään sisälle pelin saloihin, jotta välttyisivät pahimmilta nöyryytyksiltä moninpelissä. Yksinpeli kannattaa pelata, vaikka olisi veteraanikin, parhaimmillaan on maisemat henkeäsalpaavia ja osa tarinoista on keskivertoa kiinnostavampia. Ennen oli miehet rautaa ja laivat puuta, nyt on miehet rautaa, ilmalaivat kangasta ja tankit metallia.
Battlefield on kärsinyt pitempään jo liian varman päälle pelaamisesta, joten oli piristävä veto jättää siirtymättä tulevaisuuden sotaan ja palata ensimmäisen maailmansodan aikaan. Mitään maata mullistavaa ei Battlefield 1 tuo, kaikki on tuttua Battlefield-laatua, kuitenkin sieltä parhaasta päästä. Vaikka kyse onkin pelillisesti enemmänkin ulkoasun vaihdosta edellisiin osiin verrattuna, jokin kuitenkin vetää suuren sodan pariin aikaisempia osia paremmin, ja jo kertaalleen pelisarjan hylänneetkin ovat palanneet kalistelemaan sapeleita.