Maineikas Battlefield-pelisarja rantautuu viimein myös konsolialustalle. Kyseessä ei ole pelkkä suora käännös PC-versiosta, vaan peli on tehty konsolien suorituskyvyn rajat sekä vahvuudet huomioonottaen. Pelintekijä Digital Illusions on onnistunut mahduttamaan moninpeliin myös 24 pelaajaa, mikä on hyvä saavutus, vaikka määrä ei ole lähelläkään PC-version 64:n pelaajan rajaa. Pelaajamäärä on kuitenkin varsin sopiva pelin kenttiin ja moninpelissä onkin usein asiankuuluva tunnelma, täynnä vauhtia ja vaaratilanteita.
Viisi hahmoluokkaa
Battlefieldissä on pääasiassa kyse ensimmäisestä persoonasta kuvatusta kohtuullisen realistisesta, mutta nopeatempoisesta räiskintäpelistä. Tärkeä ominaisuus ovat hyvin tasapainossa olevat ja toisistaan poikkeavat hahmoluokat. Pelistä löytyy viisi eri hahmoluokkaa, joita on rajattu määrä jaettavaksi oman joukkueen käyttöön. Valittavana ovat perusrynnäkkökiväärimies, tarkka-ampuja, pioneeri sekä erikoisjoukkojen ja tukijoukkojen sotilas. Näillä pelaaminen eroaa toisistaan selvästi, esimerkiksi tarkka-ampuja on parhaimmillaan ampuessaan etäältä vihollisia ja erikoisjoukkojen mies taas lähikontaktissa. Hyvänä ajatuksena hahmot eivät kuitenkaan ole liiaksi rajoitettuja vain omaan toimenkuvaansa, koska tankkien tuhoaminen ei ole pelkästään pioneerin yksinoikeus. Tarkka-ampuja voi laserkohdistintaan käyttämällä kutsua ilmaiskun vastustajan tankin kimppuun ja erikoismies voi kiinnittää siihen räjähdepanoksen. Ilahduttavasti usein muissa peleissä heikoimmaksi hahmoksi tehty lääkintämies on pelissä tukijoukkojen sotilas, joka varustettuna kevyellä konekiväärillä ja radiolla kranaattikeskitysten kutsumista varten on yksi suosituimpia hahmoja. Kaikki hahmoluokat voivat käyttää pelin kulkuneuvoja, mutta vain pioneeri pystyy niitä korjaamaan. Kentät tunteva pioneeri voi myös panssarimiinoja kylvämällä aiheuttaa paljon ongelmia vastustajalle ja hahmon haulikko on läheltä tappava.
Hahmoluokkien määrien rajoitukset joukkueissa ovat tarpeen, sillä se estää vaikkapa taistelun jähmettymisen molempien osapuolien valitessa hahmoikseen vain tarkka-ampujia. Moninpelissä kuollut hahmo jättää jälkeensä varusteensa, joten hahmoluokkaa voi tilanteen mukaan myös vaihtaa nopeasti. Yhteistyö on pelissä tärkeää ja välttämätöntä voiton saavuttamiseksi. Tähän vaikuttavat hahmoluokkien erilaiset edut ja toisiaan tukevat kyvyt. Myös kaikki kulkuneuvot ovat monipaikkaisia ja niiden tulivoimasta jää paljon käyttämättä ilman matkustajia ja aseenkäyttäjiä. Käytössä on jeeppejä, kevyitä ja raskaita tankkeja sekä veneitä. Lisäksi myös helikopterit ovat käytössä, mutta hävittäjät ovat jätetty pois konsoliversiosta, mikä on hyvä ratkaisu kenttien suhteelliseen kokoon nähden.
Ajoneuvoja on kohtuullisen helppo käyttää, mutta ajoittain ne tahtovat jäädä jumiin esteisiin. Helikopterin käyttö vaatiikin sitten jo hieman totuttelua, mihin tosiaan kannattaa käyttää yksinpeliä. Livessä näet ajoittain näkee törmäileviä pilotteja, jotka vievät mukanaan matkustajansakin. Toisaalta usein taas eniten tappoja napsahtaa juuri loistavalle kopterikuskille ja hänen kakkosampujalleen. Helikopterien tehokas käyttäminen on vaikeaa, sillä käytännössä niillä täytyy lentää hyvin matalalla hyvin kovaa vauhtia, jottei koneeseen ammuta hakeutuvaa ilmatorjuntaohjusta lavetilta, joita on ripoteltu ympäri kenttiä.
Vaikka Battlefield on tunnettu moninpelistään, on tämän version yksinpeliin panostettu. Yksinpelikampanja on toteutettu melko hyvin, pelaaja pelaa vuorotellen konfliktin kummallakin puolella ja tehtävien väleissä näytetään eri osapuolten sotapropagandaa. Yksinpelissä on myös muista sotapeleistä poiketen vahvan retrohenkinen pisteidenlaskujärjestelmä, mikä alun kummastelun jälkeen tuntuu hauskalta. Pelaajaa näet palkitaan pisteillä ja mitaleilla esimerkiksi perättäisistä tapoista erilaisilla aseilla, hyvästä joukkuepelaamisesta ja niinkin pienestä kuin kopterilla matalalla lentämisestä. Kuoleminen tietenkin tuottaa miinusta. Pelaaja voi myös halutessaan etsiä kentistä erilaisia esineitä, vaikkapa kaikki kenttien mainoskyltit ja sitten ampumalla kerätä nämä talteen. Metsästettäviä objekteja muun pelaamisen lomassa on iso määrä ja perfektionisteilta saattaakin hetki vierahtää bonuksia kerätessä.
Mukana on pelattavaksi myös erilaisia kampanjasta riippumattomia haastetehtäviä, joissa esimerkiksi testataan eri aseiden ja ajokkien käyttöä. Pisteet määräävät pelaajan sotilasarvon ja antavat käyttöön tehokkaampia aseita. Sotilasarvolla sinänsä ei ole juuri merkitystä yksinpelissä, mutta Livessä pelatessa muutamille pelaajille arvoilla päteminen lienee elämääkin tärkeämpää.
Pikavaihdot
Yksinpelin ehdottomasti paras ominaisuus on mahdollisuus vaihtaa vapaasti hahmoa taistelukentän sotilaasta toiseen. Toteutus on ensiluokkainen, pelaaja voi ottaa näköyhteydessä olevan oman puolen sotilaan hallintaansa vaivatta Y-näppäintä painamalla. Koneen ohjaamien sotilaiden yllä näkyvät symbolit kuvaavat taistelijan luokkaa ja symboli vaihtuu väriltään valkoiseksi, mikäli tähän on lukitus ja näköyhteys. Kuvakulma vieläpä syöksyy toiseen sotilaaseen erittäin näyttävästi ja vapaa hahmonvaihtelu avaa paljon taktisia mahdollisuuksia. Pelaaja voi esimerkiksi aloittaa tehtävän rynnäkkökiväärimiehenä, nopeasti konekivääripesäkkeen nähdessään vaihtaa tarkka-ampujaan ja nitistää sen miehittäjän. Vihollisen ajoneuvojen lähestyessä voi pelaaja napata hallintaansa läheltä tankin tai vaikkapa vaihtaa yllä lentävään kopteriin, siten jatkaen vihollisjoukkojen kurittamista. Pelaajan täydet mahdollisuudet joukkojensa haltuunottoon on mahtava keksintö ja tekee pelaajasta Matrix-elokuvien agenttien kaltaisen toimijan pelin sisällä. Monissa tehtävissä hahmon pikavaihto nopeuttaa hyvin pelin tempoa, kun pelaaja voi hypätä eri puolille kenttää kiivaimpiin taisteluihin hetkessä, eikä pelkkää matkustamista seuraavaan kohteeseen ole juuri lainkaan.
Moninpeli on kuitenkin se, mihin Battlefield on tarkoitettu. Pääasiassa valloituspelimuodossa on tarkoituksena vallata vastustajan alueet ja kuluttaa tämän jäljellä olevat sotilaat ampumalla vastustajia sekä pitämällä hallussa enemmän kuin puolet kohteista, jolloin vastapuolen sotilasmäärät hupenevat. Pelaaminen onkin erittäin hauskaa ja peli on hyviä oivalluksia täynnä. Kenttien suunnittelu on onnistunut ja ne tarjoavat paljon väijymispaikkoja tarkka-ampujille sekä erilaisia etenemisreittejä ajoneuvoille. Viholliset erottuvat helposti taustasta, koska ne merkitään punaisella symbolilla. Kenttien laajuus ja piiloutumismahdollisuudet aiheuttavat sen, että usein pelaaja kuolee kaukaa ammuttuun laukaukseen. Pahinta kiikarikivääriveikoille on kuitenkin se tasoitus, että pelissä näytetään kuoleman jälkeen suunta josta laukaus tuli. Tämä johtaa usein siihen, että tarkka-ampujan piilo vanhenee nopeasti. Lisäksi myös kiikaroidessa putkinäkö yhdistettynä kenttien laajuuteen tuottaa paljon ongelmia hitaasti latautuvia kiväärejä käyttäville, kun vastustajat koukkaavatkin sivulta.
Jalkaväki on lukittu ensimmäisen persoonan kuvakulmaan, mutta ajoneuvoissa voi peliä tarkastella melko läheltä kolmannesta persoonasta. Näin esimerkiksi tankista on hankala huomata väijyvää erikoisjoukkojen sotilasta räjähteineen. Kentissä on myös yleensä keskellä karttaa paikka, josta voi kutsua massiivisen tykistökeskityksen haluamaansa paikkaan. Tämä on kuvattu hienolla, tosielämässäkin sotien aikana uutiskanavilta tutuksi tulleella mustavalkoisella tähtäinkameralla ja iskujen järjestäminen onkin suurta hupia.
Suomiserverit puuttuvat
Pelin Live-toteutus jättää kuitenkin myös hieman toivomisenkin varaa. Peli on parhaimmillaan silkkaa hupia moninpelinä, mutta muutamat ongelmat varjostavat kokemusta. Ehkäpä suurin näistä on se, etteivät pelaajat voi pyörittää omia servereitään. On toki selvää, etteivät tavallisten kotiyhteyksien siirtonopeuksilla 24 pelaajan pelit toimisi. Nyt on kuitenkin luotettava EA:n omiin palvelimiin, joissa pelaaminen on kyllä sujuvaa, mutta esimerkiksi pelkistä suomalaisista pelaajista koostuvat serverit ovat nyt vaikeita toteuttaa. Kirjoitushetkellä myöskään klaaniottelut eivät tunnu toimivan, mutta varmasti tähän tulee vielä muutoksia.
Moninpelissä ei yleensä ilmene pahasti nettiviivettä, mutta ajoittain tapahtuu selittämättömiä tankkien ponnahduksia ja paikallaan juoksevia kuolemattomia vihollisia, jotka ampuvatkin hetken päästä ko. ilmiötä ihmettelevän pelaajan. Viiveongelmia ei onneksi juurikaan edes huomaa, kunhan ne eivät satu omaksi haitaksi. Myös moninpelimuotoja on vain kaksi, lipunryöstö ja alueiden valtaus, eikä niitä voi muokata. Joskus olisi mukava pelata pelejä myös erilaisilla säännöillä, esimerkiksi ilman tiettyjä hahmoluokkia tai ajoneuvoja. Olisi myös hyvä, jos ajoneuvoissa voisi kääntää katsetta myös ympärilleen, sillä ympäristön hahmotus on ajaessa ajoittain turhankin vaikeaa.
Outoa on myös se, että serverit rajoittavat eri arvoasteisten pelaajien pääsyä samaan peliin. Tarkoituksena tässä lienee se, että pelit pysyisivät tasaisina eivätkä taisteluissa pelaajien tasoerot kasvaisi liian suuriksi, mutta käytännössä tämä voi estää pelaamisen esimerkiksi oman friends-listan kavereiden kanssa. Graafisesti peli ei ole kaikilta osiltaan huippuluokkaa, näin juuri ennen Xbox 360:n julkaisua arvioituna. Pelihahmot ovat melko yksinkertaisia, eivätkä tuhoutuneet ajoneuvot jätä jälkeensä mitään romua räjähdettyään. Toisaalta taas kentissä näkee kohtalaisen pitkälle ja kenttäsuunnittelu on hyvää laatua. Esimerkiksi räjähdykset tuottavat hienon paine-efektin ja vaikkapa helikopterin etäältä ampumien rakettien savuvanojen sekä niiden räjähdyksistä vavahtelevan öljynporauslautan tarkkaileminen on hieno näky. Myös sääefektit luovat hyvin tunnelmaa. Aseiden paukkeet ja muut äänet ovat kohtuullisia, mutta etenkin monikanavainen äänimaailma luo hyvin tunnelmaa ja auttaa pelaamista. EA:n nettisivuilta näkee myös erittäin kattavat tilastotiedot omista pisteistään ja hahmoluokkien käytöstä, lisäksi myös Bungien Halo 2-sivujen tapainen käytyjen taistelujen jälkipuinti kartalla on näemmä mahdollista, muttei ainakaan vielä testattaessa ollut toiminnassa.
Battlefield 2: Modern Combat on hieman kaksijakoinen tapaus; toisaalta peli on tämän hetken parasta semirealistista taistelua ajoneuvojen kera Xboxilla, toisaalta taas se ei pärjää PC-version ominaisuuksille ja graafiselle toteutukselle. Peli ei myöskään ole Xbox 360:n yhteensopivien pelien listassa, joten uudella konsolilla Battlefield on pelattavana vasta ensi vuoden puolella alustan oman version ilmestyessä. Toivottavasti pelin ominaisuuksia hiotaan vielä pidemmälle siihen mennessä, eikä enää uudelle konsolille julkaistu peli ole tehty PS2-version ehdoilla. Kuitenkin jo tätäkin Xbox-versiota voi suositella pienin varauksin, sillä hyvin tehty joukkuepohjainen, ajoneuvot ja tasaväkiset hahmoluokat yhdistävä peli on aina tervetullut lisä Xboxin pelitarjontaan.