Taistelutanner kutsuu pelaajia jälleen kerran, sillä EA:n suurta suosiota nauttivan sotapelisarjan, Battlefieldin, tuorein osa saapui vihdoin, noin puolen vuoden lisäodottelun jälkeen kauppojen hyllyille. Tällä kertaa tarjolla on kuitenkin hieman erilainen paketti, sillä perinteisten sotilaiden sijaan pelaajat hyppäävät poliisien ja rosvojen saappaisiin. Hardline-lisänimellä kulkevan pelin kehityspuikkojen takana ei myöskään ole perinteinen DICE-studio, vaan uudenlaisen asetelman tarjoamisesta vastaa Dead Space -pelisarjalla mainetta niittänyt Visceral Games -studio. Tämä arvostelu luotiin Playstation 4 -version pohjalta.
Kovan linjan kulkija
Battlefield-pelisarjan kantava voima on aina ollut moninpelissä, eikä edellisissä osissa olleiden tarinavetoisten yksinpelikampanjoiden sivuuttaminen ole oikeastaan koskaan tarkoittanut, että pelaajalta jäisi kokematta mitään merkittävää – tätä iskostunutta käsitystä Visceral Games pyrkii muuttamaan Hardlinen avulla. Yleiseltä rakenteeltaan yksinpelikampanja on luotu muistuttamaan TV-sarjaa, mikä ilmenee käytännössä lähinnä vain siten, että pelaajalle näytetään pelailua aloitettaessa lyhyt kooste edellisen jakson tapahtumista, kun taas lopetettaessa kiusoitellaan seuraavan jakson sisällöllä. Tarinassa pelaaja astuu Nick Mendoza nimisen tuoreen rikostutkijan saappaisiin, joka joutuu heti ensitöikseen toteamaan, että Miamin kaduilla riehuvan huumesodan taustoilla saattaa häärätä jopa omia lajitovereita. Poliisipiirin nähtävästi ainoan selkärangallisen sinivuokon harteille tuntuukin siis jäävän koko huumesodan pysäyttäminen ja korruption paljastaminen. Kyseessä ei sinällään ole mikään omaperäisin juoni, mutta itse tarinankerronta, hahmot ja ääninäyttely on toteutettu sen verran laadukkaasti, että kampanjan pelaa mielellään loppuun asti.
Hardlinen yksinpelikampanja jaksaa pitää otteessa myös sen takia, että peli tarjoaa mahdollisuuden lähestyä kutakin tilannetta tai tehtävää hiippaillen, tappamatta ketään. Toki kampanjassa tulee vastaan tilanteita, jolloin vihollisilta on pakko riistää henki, mutta suurimman osan ajasta pelaaja voi halutessaan turvautua pasifistiseen lähestymistapaan. Tämä on erittäin tervetullut ominaisuus, sillä vaikka pelin räiskintämekaniikka onkin toteutettu hyvin ja ympäristöjen hajoaminen tekee yhteenotoista kaunista katseltavaa, niin pelkkä monotoninen rymyäminen rupeaa nopeasti puuduttamaan. Väkivallaton eteneminen on toteutettu käytännössä siten, että pelaaja voi halutessaan hiipiä vihollisen lähelle ja yllättää tämän virkamerkkiä näyttämällä, minkä jälkeen antautunut vihollinen pistetään nippusiteisiin ja jätetään maahan nukkumaan – kyllä, nukkumaan. Tämän taianomaisen nukahtamisen ansiosta kiinniotetuilta rikollisilta ei siis tarvitse lyödä tajua kankaalle, ja täten vältetään antamasta ihmisille sellaista kuvaa, että poliisit kohtelisivat väkivaltaisesti avuttomia syytettyjä. Toisaalta, pelaaja voi halutessaan ampua samat henkilöt ilman minkäänlaista varoitusta, joten en tiedä, onko kyseistä ratkaisua mietitty ihan loppuun asti.
Vihollisten tekoäly ei ole Hardlinessä yleisestikään sieltä terävimmästä päästä, vaan pelaaja pystyy esimerkiksi hylsyjä heittelemällä houkuttelemaan pahaa aavistamattomia rikollisia yksitellen nurkan taakse pidätettäväksi – ilmeisesti nippusiteissä nukkuva kaveri ei ole välittömän hälytyksen arvoinen näky. Yksinpelikampanja olisi kaivannut myös hieman enemmän erinäköisiä rikollisia, sillä saman tyypin pidättäminen viidettä kertaa alkaa tuntumaan typerältä. Toki tekoälyhahmojen uudelleenkäyttäminen on normaalia videopeleissä, mutta Hardlinessä kyseinen käytäntö pistää silmään erityisesti, koska pidätettävät ovat sen verran persoonallisen näköisiä ja heidän kanssaan ollaan pidätystilanteessa aivan kasvotusten. Tällaiset pienet asiat rikkovat ikävästi pelin luomaa immersiota, mistä johtuen tarinaa on myös välillä vaikea ottaa tosissaan.
Jotain uutta, jotain vanhaa…
Moninpelin osalta Hardline onkin huomattavasti vaikeampi pala prosessoitavaksi; etukannessa komeileva Battlefield-nimi maalaa pelisarjan faneille mielikuvan suurista kentistä ja taisteluista, joissa ajoneuvoilla on tärkeä rooli. Tämä ei kuitenkaan pidä ihan täysin paikkansa Hardlinen kohdalla, sillä vaikka osa pelattavista kentistä onkin kooltaan isoja ja osa pelimuodoista tukee jopa 64 pelaajaa, niin tällä kertaa ajoneuvoja hyödynnetään lähinnä vain pelaajien kuljetukseen. Tämä on tietysti ihan ymmärrettävä ratkaisu, sillä harvoinpa sitä kuulee, että rikollisliigoilla tai poliiseilla olisi ollut käytettävänä hävittäjiä ja tankkeja. Ajoneuvojen roolin muuttaminen ei ole tietystikään ainoa asia, joka on vaatinut viilausta poliisi ja rosvo -asetelman takia, vaan myös valtaosa mukana olevista pelimuodoista on mukautettu sopimaan uuteen teemaan:
- Heist-pelimuodossa rikollisten tehtävänä on räjäyttää rahaholvi auki, napata kaksi rahasäkkiä ja kuljettaa ne pakopisteelle saapuvaan helikopteriin. Poliisien tehtävä on tietysti ensiksi pyrkiä estämään holvin räjäyttäminen, ja jos siinä epäonnistutaan, niin sitten pyritään pysäyttämään rikollisten pako.
- Blood Money -pelimuodossa kentän keskellä on iso kasa rahaa, josta kummatkin osapuolet pyrkivät nappaamaan ja kuljettamaan osansa omaan turvapaikkaan – voittaja on tietysti se osapuoli, kumpi saa kerättyä tietyn summan rahaa nopeimmin. Lisäjännitystä tähän pelimuotoon tuo se, että pelaajat voivat käydä myös vastapuolen rahavarastolla näpistelemässä. Tällä tavoin omaa saldoa saa kasvatettua samalla, kun vastustajan saalis pienenee.
- Hotwire-pelimuodossa päämääränä on kuluttaa vastapuolen pisteet loppuun ottamalla haltuun kenttään merkittyjä ajoneuvoja, ja ajamalla niillä lujaa. Mitä enemmän omalla joukkueella on näitä ajoneuvoja hallussa, sitä nopeammin vastustajan pisteet hupenevat.
- Rescue-pelimuodossa poliisien päämäärä on pelastaa panttivanki, ja kuljettaa tämä turvaan. Rikollisten tehtävä on tietysti estää poliisien aikeet. Jokaisella pelaajalla on vain yksi elämä käytössä, joten erä päättyy kun poliisit saavat pelastettua panttivangin tai kun kaikki vastapuolen pelaajat ovat eliminoitu.
- Crosshair-pelimuodossa poliisien tehtävä on suojella ja kuljettaa VIP-pelaaja tiettyyn päämäärään, kun taas rikollisten tehtävä on eliminoida suojeluksessa oleva henkilö. Tässäkin pelimuodossa kullakin pelaajalla on vain yksi elämä käytössä, joten erä päättyy, kun kaikki vastapuolen pelaajat on eliminoitu, tai kun VIP-pelaaja pääsee päämäärään tai kuolee.
- Näiden uusien pelimuotojen lisäksi Hardlinesta löytyy myös kaksi vanhaa tuttua: Conquest ja Team Death Match. Conquestissa joukkueiden tehtävä on ottaa haltuun eri kohtia kentästä ja täten kuluttaa vastustajan pisteet loppuun – mitä enemmän omalla joukkueella on näitä kohtia hallussa, sitä nopeammin vastapuolen pisteet hupenevat. Team Deathmatch -pelimuodossa tehtävänä on tietysti eliminoida tietty määrä vastapuolen pelaajia mahdollisimman nopeasti.
Valittavina olevista pelimuodoista löytyy siis toimintaa moneen makuun, ja olenkin huomannut vaihtelevani eri muotojen välillä totuttua enemmän. Positiivisimman yllätyksen ovat ehdottomasti tarjonneet Rescue- ja Crosshair -pelimuodot, joissa pelaajilta vaaditaan rauhallista taktikointia ja hyvää kommunikointia. Kummassakin pelimuodossa pelaajamäärä on rajoitettu kymmeneen henkilöön, pelialueet on rajattu pieniksi, eikä ajoneuvoja ole käytössä ollenkaan; tarjolla on siis viihdettä, jollaista ei ole ennen nähty Battlefieldin kuorissa. Nopeatempoisemman toiminnan osalta kirkkaimpana paistaa 32 pelaajan Heist-pelimuoto, mutta myös suuret, 64 pelaajan Conquest-matsit toimivat hyvin useimmissa kentissä – vähänkin pienempien kenttien kohdalla meno käy turhan ahtaaksi. Blood Money -pelimuoto tarjoaa puolestaan über-hektistä räiskintää ja toimii parhaiten tappojen kerryttämiseen, mikä tietysti nopeuttaa asekohtaisten osien avaamista. Hotwire tarjoaa mukavaa vaihtelua perustoimintaan, mutta munkkiringin ajeleminen luotisateessa menettää uutuudenviehätyksensä melko nopeasti.
Pelimuotojen lisäksi muutoksia on tehty myös pelattaviin hahmoluokkiin ja niiden varustukseen. Pelaajalla on edelleen valittavana neljä erilaista hahmoluokkaa, joilla kullakin on luokkakohtaisia varusteita ja aseita, mutta tällä kertaa vastapuolilla on valittavanaan erilaiset aseet. Kaikki aseet tuntuvat kuitenkin olevan melko hyvin tasapainossa vertaistensa kanssa, joten teoriassa sillä, kumman puolen välineillä räiskii, ei pitäisi olla ihan hirveästi merkitystä. Itse olen kuitenkin huomannut suosivani rikollisten aseita, joilla mielestäni osun paremmin, joten ymmärrän kyllä, jos joitain pelaajia eri asekattauksien tarjoaminen närkästyttää. Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin sitä mieltä, että Visceral Games on päätynyt oikeaan ratkaisuun, sillä erilaisten varusteiden avulla rikollisten ja poliisien vastakkainasettelu korostuu paremmin. Pelattavia kenttiä moninpelistä löytyy yhteensä yhdeksän kappaletta, ja niiden asetelmat vaihtelevat laajoista suoalueista ahtaisiin asutusalueisiin. Kunkin kentän pelattava alue on myös rajattu pelaajalukumäärä ja pelimuoto mielessä pitäen, eli esimerkiksi Rescue-pelimuotoa pelattaessa käytössä on vain hyvin pieni pala kustakin kentästä, kun taas Conquestia pelatessa käytössä on koko kartta.
Varsinaisen toimivuuden kantilta Hardlinen moninpeli tuntuu olevan huomattavasti paremmassa kunnossa, kuin pelisarjan edellinen osa. Online-puolella ei siis tunnu olevan mitään suurempia lagi- tai yhteysongelmia; noin 15 pelitunnin aikana esimerkiksi lensin ulos kesken pelin vain pari kertaa. Täydellisestä pakkauksesta ei kuitenkaan voi puhua, sillä aika ajoin tulee vastaan tilanteita, jolloin luodit eivät vain yksinkertaisesti tunnu löytävän kohdettaan – eivät vaikka tähtäin tuntuisi olevan täysin kohdillaan. Rescue- ja Crosshair -pelimuodoissa tuli myös turhan usein vastaan tilanteita, joissa osa porukasta pääsi liikkeelle ennen kuin oma lähtölaskuri oli saavuttanut nollan. Näissä pelimuodoissa parinkin sekunnin etulyöntiasema voi olla tärkeä, joten toivottavasti tähän ongelmaan saadaan pikainen korjaus. Hardcore-moodia suosivat pelaajaat ovat myös joutuneet toteamaan, että Hardlinessa hahmojen kestävyyttä ei ole laskettu ollenkaan, vaan HC-moodi vaikuttaa pääasiassa vain HUD-toimintojen, kuten kartan, näkyvyyteen. Tämä järjetön ratkaisu on aiheuttanut paljon närkästystä peliyhteisössä, joten toivonmukaan faneja kuunnellaan ja aito HC-moodi lisätään peliin tulevien päivitysten myötä.
Identiteettikriisi (?)
Visuaalisesti Hardline ei ole mikään varsinainen leuan loksauttaja; yksinpelikampanjan kasvo- ja hahmomallinnukset on kyllä toteutettu hienosti, mutta muuten pelin yleisilme ja visuaalinen tyyli jättää kylmäksi. Teknisestä näkökulmasta katsottuna Hardline pyörii Playstation 4 -konsolilla 900p-resoluutiolla ja Xbox One -konsolilla hitusen pienemmällä 720p-resoluutiolla. Moninpeliosuutta ajatellen nämä resoluutioratkaisut ovat kuitenkin hyväksyttäviä, sillä kyseisten ”uhrauksien” ansiosta kuvaa pusketaan ulos kummallakin konsolilla 60FPS:n nopeudella, joka on ainakin tämän korpisoturin mielestä resoluutiota tärkeämpi asia moninpeleissä. Äänipuolen osalta Hardline ei tuota pettymystä, vaan tarjolla on taattua Battlefield-laatua; aseiden ja räjähdysten äänissä on siis kunnolla potkua, varsinkin kun asetuksista vaihtaa Wartapes-ominaisuuden päälle. Yksinpelikampanjassa erityistä kiitosta ansaitsevat pääosissa olevien hahmojen ääninäyttelysuoritukset.
Kaiken kaikkiaan Battlefield Hardline yllätti minut positiivisesti; poliisi ja rosvo -asetelma on saatu sopimaan pelisarjan kuoriin melko hyvin, ja uudet pelimuodot tuovat kaivattua piristystä totuttuun rymistelyyn. Yksinpelikampanjan toteutuksessa ollaan otettu harppaus eteenpäin, mutta vielä ei kuitenkaan olla siinä pisteessä, että peliä voisi suositella pelkästään offline-kokemuksesta kiinnostuneille. Hardlinen suurin ongelma on identiteetti; se ei ole suoranainen jatko-osa Battlefield-pelisarjalle, mutta niin sanottuna spin off -julkaisuna se ei ehkä eroa tarpeeksi emosarjastaan. Kyseessä on julkaisu, jonka pääkohderyhmänä tuntuu olevan pelaajat, joita aiempien osien ajoneuvopainotteisuus on häirinnyt. Tästä syystä Hardline toimii myös loistavana tulokohtana pelisarjaan ensimmäistä kertaa tutustuville. Pitkäaikaisten fanien kantilta katsottuna tarjolla on kuitenkin vain riisuttu Battlefield-kokemus, joten tällaisille pelaajille täysihintaisen pelin hankintaa on melko vaikea lähteä perustelemaan.