Pelistudio Cyaniden kehittelemä Blood Bowl 2 rymistelee pelimarkkinoille budjettihinnalla, asenteella ja erinomaisella idealla. Toteutus yskii hieman, mutta lopputulemana Blood Bowl 2 on omalle yleisölleen loistava lisä pelivalikoimaan.
Blood Bowl 2 on videopeliversio samannimisestä lautapelistä, joka yhdistää amerikkalaisen jalkapallon Warhammer-maailmaan, lisäten samalla pirskahduksen shakkia ja kuusitahoisia noppia sekaan.
Amerikkalainen jalkapallo, shakki ja nopanheitto
Peli on vuoropohjainen taktiikkapeli, jossa kaksi joukkuetta pyrkii tekemään 16 vuoron aikana mahdollisimman monta touchdownia. Kahdeksannen vuoron jälkeen pidetään puoliaika ja joukkueet voivat saada joitain tyrmättyjä pelaajiaan takaisin peliin.
Pelivuorollaan kumpikin joukkue saa siirtää kaikkia pelaajiaan kerran. Pelaajat voivat vuorollaan liikkua ja tehdä yhden toiminnon per vuoro. Tavallisesti pelaajat joko siirtyvät paikasta toiseen tai taklaavat vieressä seisovia vastustajan pelaajia. Myös pallon syöttäminen lasketaan toiminnoksi, mutta syöttää voi myös siirtymisen jälkeen.
Joukkue voi kerran vuorossa blitsata, eli siirtää pelaajaa ja taklata saman vuoron aikana. Joukkue voi myös kerran pelivuoron aikana potkaista vastustajan maassa makaavaa pelaajaa. Tämä aiheuttaa valtavasti tuhoa vastustajan pelaajissa, mutta siinä on se riski, että tuomari saattaa heittää sääntöjä rikkovan pelaajan ulos.
Pelivuoro kääntyy välittömästi, jos pelaaja epäonnistuu jossain toiminnossaan. Syöttö epäonnistuu? Vuoronvaihto. Taklaava pelaaja saakin köniinsä? Vuoronvaihto. Juoksuyirtyksen kariutuminen nurmikkoon liukastumiseen? Vuoronvaihto. Koppari yrittää livahtaa puolustuslinjan läpi joutuakseen raukkamaisen kampituksen kohteeksi? Vuoronvaihto.
Kaikki edellä mainitut mekaniikat pyörivät kuusitahoisen nopan ympärillä tehden pelistä ymmärrettävää ja yksinkertaista. Peli kertoo jokaisen nopanheiton tuloksen, joten mikään ei jää tarkkasilmäiselle pelaajalle epäselväksi.
Vuoronvaihtomekaniikka tekisi pelistä ärsyttävän raa’an, sillä vaikka kuinka minimoisi riskejä, tulee todennäköisyyslaskennan perusteella heittämään sen triplaykkösen jossain vaiheessa, jolloin pelivuoro voi päättyä ensimmäiseen taklausyritykseen, vaikka olisikin tehnyt kaiken oikein välttääkseen sen. Onneksi peli tarjoaa mahdollisuuden molemmille joukkueille muutamaan uudelleenheittoon per puoliaika, sillä mikään ei aiheuta nopeampaa ohjaimenlennätystä kuin edellämainittu tilanne heti kriittisen vuoron ensimmäisellä siirrolla.
Reikland Reavers for lyfe!
Uusien pelaajien kannattaa ensimmäisenä suunnata kohti pelin kampanjaa, jossa pelaaja heitetään Reikland Reavers -nimisen joukkueen puikkoihin. Kampanja selventää monimutkaisen pelin sääntöjä erittäin hyvin. Ensimmäisissä otteluissa pelaaja voi ainoastaan liikutella pelaajiaan ja tutustua pelin taklaus- ja syöttömekaniikkoihin, mutta vähä vähältä peliin lisätään lisää ominaisuuksia, kuten yksittäisten pelaajien erikoistaidot, tuplaukset, rikkeet, pelivuoron kääntämiset ja pelikello.
Kampanjan tarina on onnistunut erittäin hyvin ja se haastaa pelaajaa kokeilemaan pelin kaikkia eri mekaniikkoja. Eräässä ottelussa Reaversin entinen tähtipelaaja lupaa tehdä paluun joukkueeseen, jos joukkue teloo kolme vastustajan pelaajaa. Toisessa ottelussa vampyyri-Jim lupaa tehdä korjauksia ottelun tulostaululle, kun pelaaja onnistuu poistamaan kaksi vastustajan hemaisevaa haltiaa kentältä, keinoilla millä hyvänsä.
Tarinaa on hauska pelata läpi, mutta uskallan kuvitella Blood Bowl -veteraanien kyllästyvän nopeasti yksinkertaistetuissa alkuotteluissa. Kuitenkin, kun tarina lähtee jyskyttämään eteenpäin, sitä pelaa erittäin mielellään. Sen lisäksi välivideot on ääninäytelty ensiluokkaisesti ja huumoripitoinen käsikirjoitus piti ainakin minut hekottelemassa pitkään.
Kampanja tarjoaa myös mahdollisuuden tallentaa kesken otteluiden, mikä on loistava ominaisuus, sillä tekoälyllä on paha tapa pohtia vuorojaan tautisen kauan. Kampanjan aikana kumpikin joukkue saa neljä minuuttia aikaa siirtää pelaajiaan per vuoro, mutta pahimmillaan tekoäly saattaa pohtia omia siirtojaan jopa kaksi minuuttia ennen kuin se siirtää ensimmäistäkään pelaajaa. Kun tekoälyn vuoro lähtee rullaamaan, se rullaa vuoronsa sulavasti, mutta sen ensimmäisen ukon siirtäminen tuntuu olevan välillä aivan ylivoimainen haaste tekoälylle.
Omalla joukkueella eteenpäin
Kampanjan lisäksi pelaaja voi pelata tekoälyä vastaan erilaisissa liigoissa ja turnauksissa. Jos pelin tarjoamat turnausmallit eivät innosta, voi luoda kokonaan oman liigansa pelin sisäisellä editorilla. Ja huh, jos muut urheilupelit haluavat ottaa Blood Bowl 2:sta jostain mallia, niin tästä.
Peli tarjoaa mahdollisuuden luoda kolmiportaisen turnauskaavion, johon saa parhaimmillaan ympättyä 128 joukkuetta lähtöön. Aluksi voi pelata vaikkapa kahdeksan joukkueen lohkovaiheen, selvitä neljän ensimmäisen joukkueen joukossa jatkokierrokselle neljän joukkueen lohkoon, joista sitten kaksi parasta selviää pudotuspelikierrokselle, jossa sitten kruunataan koko turnauksen voittaja. Tai tehdä pienen, neljän joukkueen turnauksen, jossa kaksi parasta pelaavat vielä yhden finaaliottelun. Tai jotain siltä väliltä.
Kampanjan ulkopuolella pelaajan on lähes pakko tehdä oma joukkueensa. Peli tarjoaa tutustumista varten kolme joukkuetta jokaisesta pelin kahdeksasta rotutyypistä, mutta hauskimmillaan ja sydäntäsärkevimmillään peli on silloin, kun luo oman joukkueensa alusta alkaen.
Harmillisesti pelin joukkue-editori on suppea. Joukkueet voi nimetä, antaa logon laajasta valikoimasta ja valita peliasut vain muutamasta erilaisesta väri- ja kuviokombosta. Pelaajaeditointi on aivan yhtä suppea, sillä pelaajat voi nimetä ja niille valita kasvot noin paristakymmenestä erilaisesta vaihtoehdosta. Joukkueen voi luoda nopeimmillaan alle viidessä minuutissa, jos pelaajien nimeäminen ei tunnu juuri omalta jutulta.
Mutta siihen suppeus päättyykin. Pelaajat on jaettu neljään eri tyyppiin; linjamiehiin, blitsereihin, pelinrakentajiin ja koppareihin. Linjamiehet ovat joukkueiden yleismiehiä ilman varsinaisia vahvuuksia, blitserit taklaavat kovempaa kuin muut, kopparit nappaavat syöttöjä ja väistelevät taklauksia paremmin, ja pelinrakentajat ovat joukkueiden parhaita syöttäjiä.
Pelaajat kehittyvät sen mukaan, mitä enemmän he kentällä tekevät ja jokaisesta pelaajasta kasvaa ja kehittyy omanlaisensa. Otteluissa pelaajat ottavat osumaa ja loukkaantumiset ovat osa peliä. Huonolla tuurilla pelaaja saattaa jopa heittää veivinsä. Tällöin pelaaja häviää pelistä kokonaan, eikä tätä saa millään keinoin takaisin. Sen lisäksi pelaajat eivät pelaa ikuisesti, vaan tarpeeksi Verikulhoa nähtyään pelaaja pakkaa kamansa ja eläköityy. Kiroilen edelleen sitä päivää, kun örkkijoukkue teurasti joukkueeni tähtipelinrakentajan kauden toisessa ottelussa, eikä minulla tietenkään ollut varaa hankkia uutta. Lepää rauhassa, David Hoffenhassel.
Pelissä on kahdeksan eri rotua, joista joukkueet koostuvat ja jokainen eri rotu tuntuu pelatessa hieman erilaiselta. Tämän lisäksi jokaisella joukkuetyypillä, paitsi haltijajoukkueilla, on oma jättiläispelaajansa, joka dominoi fyysistä peliä yksinään. Esimerkkeinä eri rotujen erilaisista pelityyleistä örkkien peli perustuu vastustajan täydelliseen telomiseen, kun taas haltiajoukkueet perustavat taktiikkansa ylivertaisiin pallonkäsittelijöihinsä. Verikulhon heikoimmat otukset, rottamaiset skavenit, luottavat hämmästyttävään nopeuteensa, toivoen samalla ettei salamannopea juoksija joudu yhdenkään taklauksen kohteeksi.
Sadannen kerran ”Smack!”
Audiovisuaalisesti peli käy harmillisen nopeasti itseään toistavaksi. Aluksi on hauskaa nähdä jokainen taklaus lähietäisyydeltä, kun pikkuruinen kääpiö jää täysin jättiläismäisen minotaurin jyrän alle ja kuinka pelaajat tuulettavat touchdownejaan, mutta laitoin nämä animaatiot nopeasti pois päältä, sillä näillä on paha tapa hidastaa pelin kulkua merkittävästi. Pelin huumoripitoinen selostuskaksikko, vampyyri-Jim ja jättiläis-Bob, alkoi ärsyttämään kolmannen ottelun kohdalla, kun Bob summasi kolmatta kertaa uransa ensimmäistä touchdownia ja Jim hämmästeli noin sadannen kerran, kuinka altavastaajat voittavat tappeluita joskus, mutteivät tälläkään kertaa. Huumoripitoisissa selostajissa on tosin aina tämä sama vika; vitseistä katoaa nopeasti hupi, kun samoja juttuja joutuu kuuntelemaan tarpeeksi kauan.
Onneksi nämä molemmat ongelmakohdat saa otettua pois päältä, joten pääsin keskittymään enemmän pelin taktisiin ja strategisiin aspekteihin. Olisin tosin toivonut enemmän vaihtoehtoja kamerakulmille, sillä pelin stadionit ovat animoitu oikein elävästi, mutta kumpikaan pelin kahdesta kuvakulmasta ei näytä tätä puolta pelistä juuri lainkaan. Sen lisäksi kuvakulmien puute tekee sen, että välillä vastustajan pieni pelaaja saattaa hävitä oman jättiläiseni taakse, jolloin taktisesti suunnittelemani juoksu päättyykin ikävästi pallonmenetykseen, juoksijani kompastuessa tähän pikkuruiseen koltiaiseen.
Verkkopelikoodi toimi omalla kohdallani hyvin, mutta minun oli vaikea löytää ottelua, joka olisi pelattu loppuun. Vastustajilla oli nimittäin paha tapa lähteä karkuun siinä vaiheessa, kun tein pelin ensimmäisen touchdownin.
Yksittäinen ottelu kestää yllättävän kauan, mutta ongelma on sama pelin lautapeliversiossakin. Yhden ottelun 32 kierrosta venähtää herkästi tunnin mittaiseksi sessioksi, sillä onnistunut, nopeastikin pelattu vuoro kestää sen pari minuuttia.
Blood Bowl 2 ei ole tarkoitettu aivan joka jonnelle. Syvää, taktista ja strategista peliä etsivät ovat pelissä kuin kotonaan, mutta nopeatempoisempaa toimintaa haluavat joutuvat etsimään viihteensä muualta. Peli on parhaimmillaan kaksinpelinä samalta sohvalta pelattaessa, sillä huonoa noppatuuria on aina hauskempi sadatella kaverin kanssa kuin kylmää tietokonetta vastaan.