Inti Createsin ensimmäinen Bloodstained -peli, Curse Of The Moon, jatkoi tullessaan taidokkaasti Castlevania -tyylisten tasoloikkapelien perinnettä ja on edelleen pelaamisen arvoinen seikkailu. Nyt Bloodstained jatkaa Castlevania: Symphony Of Nightissa tutuksi tullutta Metroidvania -pelityylin perinnettä. 505 Gamesin julkaisema peli, Bloodstained: Ritual Of The Night, kattaa tarkoituksensa, eikä ihme, kun pelin tuotantoon ja käsikirjoitukseen upotti sormensa itse Koji Igarashi.
Castlevaniamaiseen tapaan 1800-luvulle sijoittuva, englantilainen Hellhold -linna on ammuttu täyteen mörköjä ja demoneja sekä kaiken huipulla istuu pimeyden armeijaa hallitseva Gebel, joka demoniensa satanistisuudella aiheuttaa tuskaa ja kärsimystä linnan vieressä asustavien kyläläisten keskuuteen ja uhmaa koko maailmanrauhaa. Gebeliä vastaan on lähtenyt taistelemaan pieni ryhmä eloonjääneitä jotka selviytyy myrskyisestä merimatkasta Hellhold -linnan kylän rannalle. Laivan mukana saapuu päähahmomme Miriam, joka on Gebelin lisäksi ainoa elossa oleva maagisten sirpaleiden voimaa hallitseva ihminen joka lähtee tekemään lopun Gebelin pahoista aikeista.
Vain nynnyt käyttää autotallennusta!
Ritual Of The Night seuraa täydellisesti Symphony of Nightin jalanjälkiä niin graafisesta ulkoasustaan aina kontrollien luontevuuteen asti. Isoin yllätys on se, kuinka laajan ja monipuolisen kentän linna pitää sisällään. Miriam pääsee taistelemaan demoneja vastaan mystisessä puutarhassa, peilien täyteisessä kirjastossa sekän kellarin vedenalaiseen maailmaan. Ensimmäisessä pelissä tutuksi tulleet kahdeksanbittiset viholliset ja muutkin hahmot tekivät hyvän vaikutuksen allekirjoittaneeseen ja vaikka tarinaa hieman revittiin uusiksi Ritual of Nightissa, on vanhoja vihollisia, kuten kaksipäisen lohikäärmeen, osattu taidokkaasti kierrättää 2.5 -ulotteiseen maailmaan. Haastetta voi tuoda modernille pelaajalle autotallennuksen puuttuminen, mutta omasta mielestä kyseinen ominaisuus on vain osa Metroidvania -pelien henkeä. Mikä onkaan pulssia nostattavampi kokemus, kun henkihieväreissä pahan loppuvastuksen jälkeen ryntäilet kuin sähköiskun saanut jänis kohti tallennuspistettä toivoen, etteivät vastaan tulevat demonit jyrää sinua ennen tallennusta.
Bloodstainedissa on erittäin laaja, yksityiskohtainen ja rönsyilevä tarina, mikä voi koitua hätäisen pelaajan kohtaloksi. Suojapaikassa kyläläiset, sekä Miriamin liittolaiset Johannes ja Dominique Baldwin kertovat tarinoita demoneista, hahmoista ja linnaa ympäröivistä mytologioista. Jutut ovat usein yksityiskohtaisen pitkiä ja usein kuin kerran olen tyytynyt skippaamaan ”turhan” informaation, jotta pääsen jatkamaan peliä. Näissä tarinoissa usein löytyy vihje sille, minne seuraavaksi pitää mennä, eivätkä vihjeenantajat valitettavasti toista sanomisiaan, mutta osaavat kuitenkin huolehtia siitä, että Miriam on syönyt säännöllisesti lämmintä ruokaa. Nopeasti huomaat pöölöileväsi ympäri linnaa kysyen itseltäsi, ”Mihis v***uun piti mennä?”
Omaan pelityyliin sopiva pikselipylly
Pelissä edetään sokkelomaisessa linnassa tuhoten kaikki vastaan tulevat demonit. Miriam kykenee valjastamaan vihollisten voimat, kuten esimerkiksi tuhotuilta vihollisilta vapautuu sattumanvaraisesti Shardeja, joten voit vaikka saada jousimiesdemonilta jousihyökkäyksen sisältävän Shardin. Shard -hyökkäykset kuluttavat pelaajan manaa aina iskun suuruudesta riippuen. Demonit tiputtavat myös erilaisia tavaroita ja rahaa, joilla pystyy ostamaan taikka kehittämään aseita, varusteita sekä Shard -hyökkäyksiä. Aseita löytyy aina nopeista, vähän vahinkoa tekevistä revolvereista isoihin, hitaisiin täsmäiskukirveisiin ja -sapeleihin. Varusteilla määritetään Miriamin ulkonäön lisäksi Mirkun omien hyökkäysiskujen kovuutta ja ketteryyttä pelaajan mielenmukaiseksi. Pelin vaikeus nousee hivenen nopeasti, mutta ei kuitenkaan liian nopeasti, sillä ongelmia saattaa tulee vastaan, jos pelaaja rynnii kaikki kentät läpi tuhoamatta pahoja demoneja, joiden tuhoaminen nostaa kokemuspisteitä ja sen mukana Miriamin tasoa.
Bloodstained Ritual Of The Night on piristävä tuulahdus Castlevania -pelien innoittamasta maailmasta, joka pitää sisällään todella toimivan pelattavuuden, rikkaan ja taitavasti väritetyn kenttä- ja hahmosuunnittelun, sekä loistavan, huumorilla höystetyn tarinan. Kirsikkana kakun päällä seisoo todella hyvät pelimusiikit, jotka jäävät päähän soimaan konsolin sulkeutumisen jälkeenkin. Tekijät ovat tienneet mitä ovat olleet tekemässä ja ovat muistaneet faneja kunnioitettavalla tavalla lisäämällä pieniä easter eggeja pitkin poikin peliä, kuten roolittamalla David Hayterin, itsensä Solid Snaken, ääninäyttelijäksi peliin. Castlevania -pelit ovat tunnetusti haastavia ja varmasti joillekin pelaajille vanhentuneita, taaksejääneitä pelejä, mutta mikäli jollakin on pieni polte aloittaa tämän tyylisten pelien pelaaminen, Ritual Of The Night on siihen oiva, sekä matalan kynnyksen valinta tämän genren kannalta.
