Gearboxin Borderlands 3 on eittämättä yksi syksyn odotetuimpia peliteoksia.
Jo kymmenen vuoden ikään ehtinyt pelisarja on Mad Max -henkiseen maailmaan sijoittuva avoimen maailman seikkailupeli, jossa räiskiminen ja tavaran ryöstely eli tuttavallisemmin loottaminen on enemmän kuin sallittua.
Pelisarjan valttikortteja eivät ole graafinen ylivertaisuus, tyylikkyys tai saatika uskottava pelitarina. Borderlands haluaa iskeä pelaajan hermoon tavaran paljoudella, hahmokehityksellä, yhteistyömoninpelillä ja puhtaalla hassuttelulla.
Borderlands 3 ei tee tässäkään asiassa poikkeusta. Se ratsastaa pelisarjalle tutuilla ominaisuuksilla ja yrittää tehdä kaiken jälleen vielä hiukan paremmin.
Hurtti huumori kukkii jälleen, niin hyvässä kuin pahassa.
Helposti omaksuttava
Sisällöllisesti Borderlands 3 ei petä, mikä on todettava heti alkuun. Pelistä löytyy yli miljardi erilaista asetta, kasapäin erilaisia pää- ja sivutehtäviä ja vihollisia sekä suhteellisen kookas avoin pelimaailma.
On lämmittävää huomata, että pelissä pääsee matkustelemaan tällä kertaa myös useille muille planeetoille. Aavikkomaisen Pandoran lisäksi pelaaja pääsee poikkeamaan Promethean metropolissa, Eden-6:n luonnon helmassa sekä korkeiden huippujen Athenaksella.
Mikäli kävely pelialueen lävitse ei nappaa, voi ajoneuvopisteistä napata menopelin siirtymisen nopeuttamiseksi.
Vaikka Borderlands 3 onkin kookas möhkäle ahmittavaksi, sen flow’hun pääsee huomattavasti paremmin sisälle kuin esimerkiksi Destinyn, Divisionin tai Anthemin vastaavaan.
Peli antaa selkeät ohjeet etenemiseen, ja jos käynnissä oleva tehtävä ei jostain syystä nappaa, voi toisen tehtävän pariin siirtyä yhdestä napin painalluksesta.
Pelillä on kylläkin pientä taipuvaisuutta venyttää tehtäviä liian pitkiksi. Jos esimerkiksi Destinyn tehtävät tuntuvat välillä lyhyiltä spurteilta, on osa Borderlandsin tehtävistä suoranaisia maratoneja.
Räiskiminen on kuitenkin hauskaa ja palkitsevaa. Vihollisia on joka lähtöön ja pelin pomovastusten päihittäminen tuottaa jälleen suurta tyydytystä. Loottaamiseen on myös haettu hauskoja variaatioita ja siinä peli on totta kai omimmillaan.
Pelin hahmokehitys on jaettu kolmeen osaan. Jokainen tason nousu poikii pelaajalle yhden kehityspisteen, joilla voi ostaa hahmolle uusia kykyjä.
Graafinen puoli sukupolven jäljessä
Niin kuin edellisosatkin sen todistivat, Borderlandsia ei pidä pelata yksin. Hauskuus alkaa siitä, kun tehtäviä alkaa tahkomaan lävitse kaveriporukalla.
Pelin vaikeustaso tuntuu jotenkin myös viritetyn sitä silmällä pitäen, että pelaaja hankkii taustatueksi liudan kanssapelaajia. Yksin pelattaessa kuolema tulee isommissa taisteluissa aivan liian tutuksi.
Vaikka pelin tarjoama Cel -shading on grafiikkagenre itsessään ja oma taiteellinen näkemyksensä, valehtelisin, jos sanoisin pelin näyttävän hyvältä.
Pelin suurin heikkous onkin se, miltä se näyttää. Muun muassa Crackdown 3 todisti viime keväänä, että konsoleille pystyy luomaan äärimmäisen hyvännäköistä sisältöä sarjakuvamaisellakin toteutuksella.
Borderlands 3 näyttää valitettavasti kaikin puolin edellisen sukupolven konsolipeliltä ja se on iso miinus.
Tyydyttävä, mutta ei se ”uuden sukupolven Borderlands”
Borderlands 3:a kymmenien tuntien kokemuksella tahkonneena voin kertoa käsi sydämmellä, että on se on hyvä peli. Helppous, tyydyttävyys ja sarjalle uskollisuus ovat asioita, mitkä pitävät pelisarjan fanit varmasti tyytyväisinä.
Odotin pelistä kuitenkin sitä seuraavan sukupolven Borderlandsia ja siltä osin kaikki toiveeni eivät valitettavasti täyttyneet.
Borderlands 3 tarjoaa takuuvarmaa räiskintää ja loottaamista niille, ketkä sitä rakastavat. Borderlands 3 saa arvosanaksi vahvan seiskan.