Ubisoftin Brothers in Arms -sarja jatkuu Earned in Blood -lisänimellä varustetussa pelissä, joka on jatkoa aiemmin ilmestyneelle Road to Hill 30 -pelille. Gearbox Softwaren kehittämä pelisarja sijoittuu toiseen maailmansotaan, tarkemmin Normandian maihinnousun tienoille.
Tuttuun tapaan tässä arvostelussa keskitytään ainoastaan yksinpeliin, moninpeliä ruotiva osio julkaistaan myöhemmin Tars Tarkaksen toimesta.
Mars, mars!
Yksinpelikampanjassa pelaaja hyppää kersantti Joe Hartsockin saappaisiin, tehtävänään vapauttaa Normandian kylät ja kaupungit natsien ikeen alta. Tehtävien suorittamisessa hänellä on apunaan yksi tai useampi joukkueellinen taistelutovereita, joilla jokaisella on oma aseistuksensa ja erikoisosa-alueensa. Esimerkiksi raskaammin aseistettu joukkue soveltuu hyvin tulituen antamiseen, kun taas kevyemmin varustetut toverit toimivat paremmin vihollisbunkkereita vallatessa. Kampanjan edetessä käyttöön tulee myös raskaampaa kalustoa ja ajoneuvoja, esimerkiksi tankkeja. Niiden huomattavasti suurempi tulivoima ja järeämmät aseet laajentaa mukavasti taktisia mahdollisuuksia.
Pelaaminen tapahtuu ensimmäisestä persoonasta, joskin joissain tilanteissa kamera voi tilapäisesti zoomata pelaajan taakse. Tavallisen FPS-väännön voi keskeyttää milloin tahansa ja siirtyä suunnittelumoodiin, jolloin kamera siirtyy lintuperspektiiviin ja toiminta pysähtyy. Pelaaja voi kaikessa rauhassa tarkastella ympäröivää maastoa ja suunnitella etenemisstrategioita.
Älyyksä vai et?
Omien sotilaiden komentaminen tapahtuu reaaliajassa, hieman Full Spectrum Warriorin tyyliin. Joukot voi määrätä joko liikkumaan tiettyyn pisteeseen tai antamaan tulitukea sillä aikaa kun muut etenevät. Omien tekoäly on pääsääntöisesti kohdallaan, sotilaat hakeutuvat suojaan oma-aloitteisesti ja ampuvat vihollisia näiden ilmaannuttua näkyviin.
Jos tekoäly oli kunnossa omien osalta, on se aivan ennennäkemätöntä vihollisten puolella. Natsit osaavat vaihtaa tuliasemaa ja perääntyä joutuessaan huonoon asemaan, joka aiheuttaa perinteiseen (olemattomaan) tekoälyyn tottuneelle virtuaaliveteraanille harmaita hiuksia. Loistava tekoäly onkin yksi pelin hienoimmista ominaisuuksista, se myös lisää uudelleenpelattavuusarvoa, sillä monet skenaariot voi selvittää hyvinkin monella eri tavalla ja harva pelikerta on täysin samanlainen.
Autenttista tunnelmaa täydentää erinomainen audiovisuaalinen toteutus. Luodit viuhuvat korvissa, osumista seuraa veriroiskeita pelaajan silmille ja kaarna sinkoilee ilmassa luotien repiessä puuta kappaleiksi. Kranaatinheittimien ja muun raskaan kaluston ammukset nostattavat kurapatsaita ja mutahiukkasia erittäin aidon oloisesti. Myös liekit ja savu on toteutettu silmiinpistävän hienolla tavalla. Kun tähän pakettiin vielä liitetään autenttiset ja varsinkin DD 5.1 -laitteiston kautta jyhkeästi potkivat äänitehosteet, voidaan yhteenvetona todeta, että Brothers in Armsin audiovisuaaliselta puolelta ei juuri moitteille löydy sijaa – tunnelma on kertakaikkiaan erinomainen.
Pelimuotoa joka makuun
Pelistä löytyy runsaasti erilaisia pelimuotoja. Moninpeli onnistuu niin System Linkin kuin Xbox Livenkin kautta. Live-moninpelistä julkaistaan laajennettu arvostelu myöhemmin, joten ei siitä tässä yhteydessä enempää.
Mielenkiintoinen uudistus sen sijaan on Skirmish-pelimuoto, joka mahdollistaa tarinasta irrallisten, eräänlaisten miniskenaarioiden pelaamisen. Tehtävätyyppejä on useita, esimerkkeinä vaikkapa Timed Assault, jossa pelaajan pitää eliminoida vastapuoli annetussa ajassa tai Defense, jossa pelaajaa vastaan asetetaan toinen toistaan haastavampia vihollisosastoja. Näiden lisäksi löytyy perinteinen tehtäväpohjainen vaihtoehto.
Pelaamaan pääsee joko liittoutuneiden tai natsien puolella, joka paitsi lisää vaihtoehtoja, tuo myös uutta syvyyttä ja perspektiiviä peliin. Skirmish-muotoa voi pelata joko yksin tai jaetulla ruudulla sekä System Linkin tai Xbox Liven välityksellä.
Donnerwetter, sturm und blitz!
Tämän kaiken suitsutuksen jälkeen voisi helposti kuvitella, että Brothers in Arms olisi täydellinen peli. Näin ei kuitenkaan valitettavasti ole. Ensimmäisenä silmiin pistää niin monesta muustakin pelistä tuttu putkimaisuus. Vaikka sitä on koetettu välttää tarjoamalla useita etenemisreittejä, on mielestäni silti anteeksiantamatonta, että raavas sotilas ei kykene kapuamaan pienen polvenkorkuisen aidan yli, tai ohittamaan pientä piikkilanka-aitaa.
Peli on myöskin suhteellisen paljon edeltäjänsä kaltainen, vaikka tärkeitä parannuksia Road to Hill 30 -edeltäjään verrattuna löytyykin. Ilmeisesti myös julkaisija on huomioinut tämän, ja Earned in Blood -lisäosa löytyy kaupan hyllyiltä hivenen normaalipeliä edullisemmalla hinnalla varustettuna.
Helposti lähestyttävien ja suoraviivaisten FPS-pelien ystäville tämä ei välttämättä ole sopivin vaihtoehto, sillä varsinkin korkeimmilla vaikeustasoilla peli on suhteellisen haastava ja tehtävien onnistunut läpivienti vaatii huolellista suunnittelua.
Moninpelisanat by Tars Tarkas
Päivitetty 26.10.2005
Multiplayerin luonne on aina tehtäväpohjainen ja mahdollista suorittaa 2 – 4 pelaajan kesken. Perinteistä deathmatchia ei tueta ja vaikea sitä olisi tähän peliin edes mielenkiintoisesti toteuttaa. Jokainen tehtävä pitää suorittaa tietyssä ajassa eikä asetuksiin voi vaikuttaa. Asetukset on kuitenkin niin hyvin kenttä- ja tehtäväkohtaisesti optimoituja, ettei niiden säätelyyn edes tunne tarvetta.
Jokaisella pelaajalla on ohjastamansa miehen lisäksi yksinpelistä tutut kaksi ryhmää, assault- ja fireteam käskettävänään ja ryhmän käskyttäminen toimii yksinpelistä tutulla, yksinkertaisella vasemman liipasimen tekniikalla. Pelaamasi hahmon käskettyä ryhmät paikoilleen, voit vaikka yksin operoida vihollisen selustassa. Variaatiot taktikointiin ovat vain pelaajan oman mielikuvituksen rajoittamia. Hahmosi kaaduttua siirryt liipasimen painalluksella seuraavan ryhmän jäsenen silmin ohjastamaan jäljellä olevia miehiäsi. Kummankin ryhmän jäätyä tappioina kentälle, synnyt uudestaan molempien ryhmien kera paikalle, josta tehtävän alunperin aloitit. Et kuitenkaan voi syntyä rajattomasti, vaan käytössäsi on tehtävästä riippuen ruudulla näkyvä määrä ”respawneja”. Käytettyäsi ne loppuun, olet joko hävinnyt, tai seuraat pelin kulkua spektaattorina tiimikaverisi silmin.
Osumamallinnus on tehty juuri niin vaikeaksi, kuin se on oikeastikin stressitilanteessa, hengästyneenä ja vapaalta kädeltä. Aluksi siis todella vaikeaa, mutta pienen harjoittelun ja totuttelun jälkeen jo jokseenkin luonnistuvaa ohiammuntaa. Joskin hengitysilman nikkelipitoisuuden kasvaessa riittävän suureksi, niin kaatuuhan se vihollinen, mutta helppoa se ei ole. Livessä tosin törmäsin kavereihin, jotka olivat todella taitavia myös ampumaan, mutta tasapuolisuuden nimissä heitä on onneksi harvassa ja pääosaa näyttelee järkevästi suunniteltu taktiikka.
Verkkoviiveeseen, eli lagiin en juuri törmännyt yhdelläkään pelaamallani serverillä, edes amerikkalaisilla. Lagittomuus on aina tervetullutta ja jopa harvinaista tämän sukupolven Live-palvelussa. Ainoa yhteysongelmiin liittyvä asia on ollut aika-ajoin pätkivä ääni joillakin pelaajilla, mutta se saattaa riippua myös henkilön itsensä mikin asettelusta ja kunnosta.
Tars Tarkas antaa pelille pisteitä: 84
Loppusanat
Tars Tarkas:
Kerrassaan tervetullut lisä FPS-pelien ystäville, joita kiehtoo myös yksittäistä taistelijaa suurempien kokonaisuuksien taktinen käyttö virtuaalioperaatioissa. Keskimääräistä huomattavasti fiksummalla tekoälyllä tehostettua ryhmää on myös ilo käskyttää, sillä se ei jää tuleen makaamaan, ainakaan toimettomana. Lisäksi käyttöliittymästä on tehty niin helppo, että omien FPS-kuvioiden lisäksi ryhmiä oppii pian liikuttelemaan puhtaasti selkäydinjatkeella.
Nurkkamestari:
Ensimmäisestä persoonasta kuvattujen realististen sotapelien ystäville Brothers in Arms: Earned in Blood on täyttä mannaa, etenkin jos ensimmäinen osa on jostain syystä jäänyt väliin. Vihollisten toimiva tekoäly ja monipuoliset pelimuodot, muun muassa Xbox Live -moninpeli ja Skirmish-moodi pitävät huolen siitä, että pelattavaa riittää runsaasti.