Niin sanotut roguelike-pelit ovat viime aikoina nostaneet vahvasti päätään indiepiireissä. Näistä männävuosien tunnetuimpina Binding Of Isaac, Spelunky sekä Faster Than Light. Pelit ovat hyvin erilaisia, mutta niissä on paljon yhteisiä tekijöitä. Pelit koostuvat satunnaisesti generoiduista luolastoista, niiden vaikeusaste ei ole kovin aloittelijaystävällinen ja pelihahmon kuollessa koko peli alkaa alusta. Peleissä on kuitenkin usein päämääränä tappaa jokin valtavan kokoinen pomovastus viimeisessä luolastossa, johon peli sitten viimeistään päättyy. Uusi indiekehittäjä Stormcloud Games halusi myös tuoda oman näkemyksensä roguelike-peleistä. He tekivät roguelike-vivahteisen, ylhäältäpäin kuvatun hack & slash -toimintapelin, jossa tarkoitus on laskeutua syvälle luolastoon numero 26 ja tappaa siellä majaileva Luolaston Vartija. He tekivät Brut@lin.
Kirjaimista kootulla keihäällä kohti kuolemaa
Brut@l on nimensä mukaisesti väkivaltainen peli, vaikkakaan nyt ei puhuta mistään Mortal Kombatin tyylisestä suolisirkuksesta. Brutaali väkivalta koostuu enemmänkin pelin erikoiseen ulkoasuun sopivasta miekkailusta, jossa pikseliveri roiskuu ja vihulaiskörmyt lähetetään pienissä paketeissa takaisin äidin luo. Luolastoseikkailuun ja vihollisten kurmotukseen voi valita yhden neljästä hahmosta: barbaari, velho, jousimies tai amatsoni. Jokaisella on omat heikkoutensa ja vahvuutensa, sillä esimerkiksi barbaari aloittaa huomattavasti pidemmällä energiamittarilla kuin velho, mutta velho voi hyökätä pidemmälle loitsujensa avulla. Amatsonin kilpi on muita tehokkaampi ja nopeampi, ja jousimies voi heti alusta asti lisätä elementtejä aseisiinsa. Käytännössä hahmojen ainoa ero on vain niiden aloituskyvyissä, sillä jokaisesta voi muutaman tasonousun jälkeen tehdä täysin identtisen muiden kanssa. Barbaarikin osaa käyttää taikoja, jos vain laittaa ensimmäisen tason jälkeen kokemuspisteet oikeaan kykyyn. Tällöin hahmojen ainoaksi eroksi jää vain ulkonäkö.
Ulkonäkö onkin se suurin asia, jolla Brut@l erottuu muista. Pelin grafiikka nimittäin koostuu lähes kokonaan ASCII-grafiikasta. ASCII on tietokonemaailmassa tuttu merkistö, joka kattaa kaikki kirjaimet, numerot ja muutamia erikoismerkkejä. Brut@lissa ASCII-merkistöä käytetään kartassa, luolastojen ulkonäössä sekä osittain myös hahmoissa. Peli on pääosin kuitenkin tehty 3D-grafiikkamoottoria käyttämällä, joten mistään NetHackin tyylisestä DOS-pelistä ei ole kyse.
Virheistä sakotetaan ja alusta aloitetaan
Pelin taistelu koostuu hyvin pitkälti yksinkertaisesta yhden napin rämppäyksestä ja kilvellä torjumisesta. Kentät ovat täynnä erilaisia hirviöitä, luurankoja ja ötököitä, jotka tahtovat estää pelaajan pääsyn Vartijan luo. Vihollisten tekoäly on mallia ”rynni päälle mistään muusta välittämättä”, joten helppo keino onkin seisoa esimerkiksi vesialtaassa ja hakata reunoilla juoksevia luurankoja polviin. Nämä kun eivät osaa veteen tulla, eivätkä poloiset myöskään osaa lyödä vedessä seisovaa soturia. Aina pelaaminen ei tietenkään näin helppoa ole, päinvastoin. Peli muuttuu muutaman tason jälkeen erittäin haastavaksi ja vihollisjoukkojen kasvaessa ja rymistäessä päälle on hankala löytää sopivaa rakoa iskeä vastaan ja väistellä iskuja. Usein rytäkässä käy niinkin hassusti, että kun jääelementillä varustettu vihollinen lyö pelaajan jääkalikaksi, seuraavat kymmenen iskua takovat soturin mössöksi tonttiin. Tämä tuntuu hieman epäreilulta, sillä elementtihyökkäyksiä vastaan ei ole mitään kunnollista suojaa nopeiden refleksien lisäksi.
Pahin pelaajan tappaja on kuitenkin huonosti asetetut ja äkkikuolemaan johtavat ansat ja tasohyppelykohtaukset, sillä pienen ohjausvirheen takia soturi löytää itsensä helposti rotkon pohjalta Game Over -teksti ruudulla. Tämä aiheuttaa nopeasti ärräpäiden tulvan, kun kaikki joutuu taas kerran aloittamaan alusta. Pelaajalla kun on käytössään vain yksi elämä, ellei tämä saa uhrattua sopivaa rahamäärää Jumalten Alttarilla. Kun pelin aloittaa alusta, kaikki kerätty kokemus ja varustus menetetään eikä seuraavaan pelikertaan saa mitään mukaan. Ansoihin kuoleminen turhauttaa, sillä varsinkin kentän reunan yli keikahtaessa joutuu taas kerran tappamaan samoja luurankoja saadakseen kokemuspisteitä ja esineitä. Asiaa ei auta lainkaan se, että luolastot ovat liian samanlaisia ja toistavat itseään pahasti.
Brut@lin yksi hienoimmista asioista on kuitenkin sen asekustomointi, vaikka se samalla onkin harmillisen yksinkertainen. Luolastoista löytyvistä ruukuista ja laatikoista voi löytää kirjaimia ja numeroita, joita asentamalla aseeseen voi siihen lisätä elementtibonuksia tai rakentaa vaikka kokonaan uuden miekan. Elementtejä ovat myrkky, vesi, tuli, magia sekä sähkö. Tiettyihin vihollisiin toimii vain tietty elementti, kuten esimerkiksi zombiet tottelevat vain tulen polttavaa voimaa. Elementtejä joutuu myös käyttämään joihinkin oviin ja aarrearkkuihin, sillä kaikki näistä ei taivu pelkän teräksen kosketuksesta. Samalla tavalla toimii myös parannusjuomien täyttö. Ensin etsitään luolastoista tarvittavat komponentit ja lopuksi kaadetaan kaikki yhteen puteliin. Peli ei kuitenkaan kerro mitä juoma aiheuttaa, joten se pitää selvittää itse hörppäämällä kurkusta alas tai heittämällä pullo vihollista päin. Juomat aiheuttavat myrkytystä, sokeutta tai raivoa, mutta voivat antaa myös kuolemattomuuden, vampyyrikyvyt, energiaa tai näkymättömyyden. Tilamuutokset eivät kestä kauaa, joten kuolo ei ainakaan todennäköisesti korjaa vaikka väärästä pullosta huikkaa ottaisikin. Pelihahmo oppii kerrasta minkä värinen pullo antaa minkäkin asian, mutta hahmon kuollessa värit muuttuvat, eikä vihreä välttämättä enää täytäkään energiamittaria ensi kerralla.
Tarjoile toistuvasti myös kaverille
Vaikka aseiden ja juomapullojen kanssa leikkiminen onkin hetken verran hauskaa puuhaa, on koko peli aika pitkälti jo nähty muutaman uudelleenyrityksen jälkeen. Maksimivarusteet löytää jo pelin alkumetreillä, joten ainoa muutos tulee enää aseiden eri elementeistä ja muuttuvista vihollisista, jotka nekään eivät kanna kovin pitkälle. Vaikka kenttäsuunnittelu toimiikin satunnaisgeneraattorin periaatteella, on se silti aivan liian yksinkertaista pitääkseen kiinnostusta yllä. Kentät näyttävät ja tuntuvat aina samoilta, vain ovien ja tavaroiden paikat tuntuvat vaihtuvan. Kenttiä on mahdollista tehdä itsekin, mutta pelin läpäisyyn se ei vaikuta. Itse en innostunut kenttäeditorin kanssa leikkimisestä, kokeilu jäi yhteen kertaan. Peli myös sisältää sohvamoninpelin, jolloin luolastoseikkailusta saa varmasti paljon enemmän irti. Valitettavasti en osaa asiasta enempää kertoa, sillä se aspekti jäi minun osaltani kokonaan kokematta. Väittäisin, että kaverin kanssa pelatessa pelin pisteisiin voi lisätä vielä kymmenen pistettä lisää.