Bulletstorm on jälleen uusi tulokas peligenreistä suosituimmalle, räiskintäpelien markkinoille. Onko peli vain mitätön välipala vuoden kovimpia julkaisuja odotellessa, vai pystyykö tämä Scifi-shootteri luomaan oman identiteettinsä genren armottomassa maailmassa?
You break it, you buy it
Bulletstormissa pääosaa esittää avaruuspiraatti Grayson Hunt, jonka joukkue koostuu petetyistä armeijan erikoissotilaista. Bullestorm onkin tavanomainen tarina petoksesta ja sitä seuraavasta kostosta: Graysonin Dead Echo -niminen erikoisjoukkue kohtaa avaruudessa hortoillessaan entisen työnantajansa emoaluksen, johon pitää tietysti törmätä täydellä vauhdilla. Seurauksena molemmat osapuolet päätyvät läheiselle Stygia-planeetalle ja tästä alkaa perinteinen kostoretki. Sattumalta kyseistä planeettaa hallitsevat kilpailevat mutanttijengit, joita Grayson yhdessä puoli-cyborgi kaverinsa Ishin kanssa pääsee lahtaamaan urakalla matkallaan kohti päämääräänsä: pahiskenraalin olinpaikkaa ja pakoa planeetalta. Juonellisesti peli jää erittäin ohueksi ja jälleen kerran syyllistytään räiskintöjen perisyntiin, jossa tarina on vain tekosyy jatkuvan toiminnan vyöryttämiseen ruudulle. Onneksi juoni ei ole Bulletstormissa pääosassa, vaan pelin avut koostuvat aivan muista asioista.
Vieraalla planeetalla
Bulletstormin on kehittänyt Epic Gamesin alaisuudessa toimiva, Puolassa sijaitseva People Can Fly -studio. Yhteistyö näkyy pelissä selvästi: Bulletstorm on kehitetty Epicin uusimman Unreal-Enginen pohjalle ja pelin graafinen ilme muistuttaakin runsaasti esimerkiksi Gears of Waria. Onneksi peli ei kuitenkaan ole vain GoW ensimmäisestä persoonasta, vaan pelille on saatu täysin oma tyylinsä, Stygia-planeetta on nimittäin erittäin kaunis. Ympäristö on pirteää ja värikylläistä, maisemat komeita ja nämä yhdessä luovat tunnelmaa täysin omalaatuisesta universumista. Välillä pilvenpiirtäjiä ja muita mahtavan kokoisia ilmestyksiä kuhisevat maisemat ovat niin kauniita, että pelatessa täytyy pysähtyä niitä ihastelemaan.
Peli on myös erittäin väkivaltainen ja tälläkin osastolla graafinen puoli onnistuu erittäin hyvin: verinen gore on erittäin komeaa ja ragdoll-efektit näyttäviä. Samalla todettakoon, että pelin K18-leima on hyvin ansaittu.
Bulletstormin grafiikkaa vaivaa kuitenkin pieni epätarkkuus; läheltä katsottuna mallit ovat turhan karkeita ja sahalaitoja esiintyy pelissä jatkuvasti. Pikkutarkassa shootterissa tämä paistaa pahasti silmään, vaikka ei mikään grafiikkaintoilija olisikaan. Varsinkin päähenkilön suttuinen ulkonäkö ei lunasta kovan jätkän imagoa tarpeeksi hyvin, vaan Grayson muistuttaa huvittavasti lähinnä jenkkileffoista tuttuja nuhjuisia rekkakuskeja järkyttävine pulisonkeineen.
Pelin äänimaailma on kunnossa, näyttely tosin on pääosin ylilyövää machoilua ja kiroilua, eivätkä yläasteelta lainatut välikommentit erityisemmin jaksa säväyttää, vaikka toisinaan tulee naurahdettuakin. Räjähdykset, tuulen vihellys korvissa ja muut ääniefektit kuulostavat juuri miltä pitääkin ja eeppisiä toimintaelokuvien vivahteita tavoitteleva musiikki luo onnistunutta tunnelmaa.
Kokonaisuutena Bulletstormin audiovisuaalinen ilme on onnistunut ja pelin tekninen toteutus saakin hyvän arvosanan – sahalaidat unohtaa nopeasti, kun yltiöraaka toiminta alkaa todenteolla rullaamaan.
Kill with Skill
Se tärkein, eli pelattavuus, on Bulletstormissa huipputasolla, kontrollit ovat erittäin toimivat ja ne lainaavatkin onnistuneesti jo standardeiksi muodostuneita elementtejä mainstream-räiskinnöistä. Hyppynappia ei varsinaisesti ole, vaan pelaaja pystyy vain kiipeämään esteiden yli ja liukumaan maata pitkin, tässäkin on havaittavissa pieni sukulaissuhde Gearssiin.
Se, mikä Bulletstormin erottaa kuitenkin muista shoottereista, on sen innovatiivinen tapa antaa pisteitä erilaisista tapoista. Skillshot-systeemi palkitsee pisteillä jokaisesta erikoisemmasta tavasta tappaa vihollisensa. Pelaaja voi kohdistaa laukauksensa eri ruumiinosiin ja käyttää hyväkseen maastosta löytyviä objekteja, kuten räjähteitä ja seinissä kulkevia sähkövirtoja. Keinoja yhdistelemällä ja uusia keksimällä saa bonuspisteitä. Pelin valuuttana toimivat pisteet, joilla pelaaja voi ostaa tarvikelaatikoista ammuksia ja parannuksia aseisiinsa; näin peli ruokkii ja kannustaa pelaajaa hakemaan jatkuvasti komeampia ja mitä mielikuvituksellisimpia tapoja lahdata vastustajansa. Bulletstormissa pidetään myös kirjaa kaikista avatuista tapoista ja skillshot-listassa tulee vierailtua tämän tästä uusia väkivallankeinoja etsiessä. Pelin koukku onkin jatkuvassa päättömässä (usein kirjaimellisesti) toiminnassa ja monesti armottoman koominen väkivalta nostaa hymynkareen kasvoille, tai jopa saa naurahtamaan ääneen.
Pelin aseet ovat mielenkiintoinen, tavanomaisesta poikkeava paketti, josta löytyy perinteisen rynnäkkökiväärin ohella muun muassa nelipiippuinen haulikko, itseohjattavia luoteja ampuva kiikarikivääri, vastustajiin ja maastoon kiinnittyviä räjähteitä ampuva tussari sekä kaiken mukanaan vievä pora-ase, jolla vihuja voi lävistää ja kiinnittää vaikka seinille. Jokaiseen vitkuttimeen saa lisäksi ostettua erikoispanoksia, joilla saa aikaan vielä suurempaa tuhoa erikoisefekteineen. Lisäksi Graysonin arsenaaliin kuuluu energiaruoska, jolla vihollisia ja erinäisiä objekteja voi kiskoa luokseen. Lisäksi pelaaja voi potkia vihuja ympäriinsä, ja maastoa hyödyntämällä saakin aikaan erittäin komeaa ja monipuolista toimintaa. Loppuvaiheilla Bulletstorm tosin alkaa hieman toistamaan itseään, kun useimmat tapot on jo nähty moneen otteeseen. Kuitenkin kokonaisuutena Bulletstormin laaja arsenaali tuottaa erittäin tyydyttävän paletin mitä tyylikkäimpiä tapoja teloittaa vastustajansa.
Moninpelaamattomuus
Yksinpelikampanjan lisäksi pelissä on myös echoes-moodi, jossa yksinpelin kenttiä pääsee takomaan pistetilastot kiikarissa ilman videonpätkiä ja välinäytöksiä.
Varsinaista moninpeliä Bulletstormissa ei ole – ainakaan perinteisessä mielessä. Vastakkain pelaajia ei aseteta missään vaiheessa, vaan moninpeli koostuu lyhyistä neljän pelaajan sessioista, joissa tekoälyn simuloimia jengiläisiä poistetaan pelikentältä aalloissa. Tavoitteena on tehdä yhteistyötä maksimipisteiden saavuttamiseksi: jos pisteraja ei ylity, peli ei etene. Sellaisenaan moninpeli jää torsoksi, eikä siitä kovinkaan pitkäikäistä hupia irtoa. Omalaatuisia tappomekaniikkoja oltaisiin voitu hyödyntää kunnollisessa pelaaja vastaan pelaaja -moninpelissä, tällaisenaan online-tuki tuntuu vain päälleliimatulta bonukselta.
Viihdyttävä kokonaisuus
Kaikenkaikkiaan Bulletstorm tarjoaa reilun kymmentuntisen kampanjan ja ohuen moninpelielementin, mutta onneksi kokonaisuus on huomattavasti parempi mitä tällaiselta sisältömäärältä voisi odottaa. Kuukausia tämä shootteri ei pelikelkassa viihdy, mutta Skillshotit ovat niin koukuttavan hauskaa, että pari läpipeluukertaa pelistä irtoaa mukavasti. Bulletstorm on piristysruiske geneerisen ja hyvin mielikuvituksettoman räiskintäpelikatraan keskuudessa, selkeästi omissa kirjoissani alkuvuoden kovin yllättäjä. Posketonta toimintaa ja absurdia machoilua sisältävä peli lunastaa mukavasti paikkansa pelihyllyssä.