Burnout-sarjalla mainetta niittänyt Criterion Software teki viisaan teon sarjan aiemman julkaisijan Acclaimin painiessa vaikeuksissa ennen konkurssiin ajautumistaan. Criterion solmi Electronic Artsin kanssa uuden julkaisusopimuksen, jonka ensimmäinen tuote on nyt markkinoilla. Burnout 3: Takedown jatkaa edeltäjiensä viitoittamalla tutulla, mutta menestyksekkäällä tiellä. Sekaan on toki laitettu uusia mausteita, kuten Xbox Live -tuki kuudelle pelaajalle.
Burnout-sarjassa autot ovat itsessään aseita eikä power-uppeja vihollisten jallittamiseen kerätä á la Mario Kart. Toisen autoa telomalla ja romuttamalla pelaaja kerää omalle autolleen boostia, jota voi käyttää sopivalla hetkellä nopeuttamaan vauhtia. Meno on koko ajan hektistä ja ruudunpäivitys sulavaa, joten kieli täytyy pitää keskellä suuta. Autoilla kilpaillaan Yhdysvalloissa, Euroopassa ja Kauko-Idässä. Näistä vain Yhdysvallat on heti pelattavana. Autovalikoima kattaa yli 70 erilaista kulkuneuvoa, kevyistä pikkuautoista raskaisiin busseihin ja rekkoihin saakka. Autot ovat keksittyjä, millä ei ole juurikaan merkitystä Burnoutin kaltaisessa pelissä.
Peli sisältää useita erilaisia moodeja, tärkeimpinä race, crash ja road rage. Pelissä on yli 40 rataa race-moodia varten ja crash-moodia varten tehtyjä risteyksiä on 100 kappaletta. Lisäksi pelissä on paljon erilaisia palkintoja ja muuta ekstraa.
Romuaatolla mualiman ympärj
Ensimmäisenä yhtiöiden logojen jälkeen ruudulle pamahti pelin teinirockia ja nopeaa kuvausta hyödyntävä intro. Intron jälkeen huomiota herätti tyylikäs ja helppokäyttöinen valikkosysteemi. Omien musiikkien kannattajana olen tyytyväinen että omat, kiintolevyllä olevat musiikit soivat myös pelin valikoissa. Tätä pientä pistettä i:n päälle olisin kaivannut jo aikaisempiin autopeleihin. Harmillisesti omat musiikit täytyy laittaa aina uudestaan päälle kun peliä pelaa. Pelin valmis musiikki sopii pelin teemaan, ja kun vielä useat kappaleet ovat hyviä, niin valittamista ei ole. Pelin DJ hoitaa hommansa, vaikka välillä ylinäytteleekin. Äänimaailma muuten on mitäänsanomaton, autot kuulostavat ihan siedettäviltä ja muut efektit ajavat asiansa.
Burnout 3 World Tour on pelin keskeisin ominaisuus ja osa-alue. Siinä kierretään maita ja mantuja voittaen erilaisia haasteita. Pelin tärkeimmistä moodeista (race, road rage ja crash) crash, eli suomennettuna kolari nousi nopeasti suosikikseni. Se on hyvin addiktiivinen. Tarkoituksena on rysäyttää autonsa risteykseen niin, että aiheuttaa muille autoille mahdollisimman paljon vahinkoa. Osuttuaan johonkin autoon voi vielä ohjata romuksi muuttunutta kulkuneuvoaan hidastuksella (impact time) ja yrittää osua uuteen autoon. Tämä kaikki näyttää hervottoman hauskalta. Toiseksi tärkein moodi on race eli kilpailu, jossa yritetään ylittää maaliviiva ensimmäisenä.
Crash-moodissa suurkolarin aiheuttama tuho näytetään ilahduttavan selkeästi. Crashissa ansaitsemansa pisteet saa suorituksen jälkeen ainoastaan jos palaa takaisin päävalikkoon, mikä käy hieman hermoille. Onneksi peli on nopea lataamaan. Ilahduttavasti autoja ja muita aluksi lukittuja asioita katsoessa kerrotaan, mitä sen saamiseen vaaditaan. Näin pelaajalla on aina jotain mielekästä tavoiteltavaa.
Pelattavuus
Pelin perusteisiin pääsi oitis mukaan ennen ajamista näytettävien havainnollisten ohjevideoiden ansiosta. Ohjevideot näytetään kaikeksi onneksi vain kerran. Romu lensi, pelti ryskyi ja vastustajat kiroilivat (kuvainnollisesti) jo parissa minuutissa. Sarjan vasta-alkajana ensimmäiseksi huomasi erinomaisen ja todella näyttävän vaurio- ja kolarimallinnuksen. Omalla autolla kolaroinnin jälkeen, kolarin rajuudesta riippuen, auto näyttää parhaat päivänsä eläneeltä: ikkunat ovat rikki, takaluukku ja ovet repsottavat, takaspoileri heiluu ja epämääräistä romua tippuu auton kyljestä. Tässä on selkeästi sarjan vahvuus ja sen tavaramerkki. Hymyä lisää se, että vastustajien kurmottaminen ja häpäiseminen on mukavan helppoa. Ei liian helppoa, mutta ei myöskään liian vaikeaa.
Pelattavuutta kuvaa osuvasti sana rento. Ohjaustuntuma on heti ensimetreistä lähtien miellyttävä ja auton ohjaaminen on arcademaisen helppoa, eikä peli häpeile sitä, vaan käyttää sen hyväkseen nautittavien sivuluisujen ja riittävästi anteeksiantavan törmäys-systeemin muodossa. Tämä kaikki yhdistettynä Sonic the Hedgehog -maiseen nopeuteen ja aggressiiviiseen tekoälyyn, nostaa peli-ilon potenssiin kaksi. Realismia halajava jää varmasti nuolemaan näppejään. Pelin ideana on ajaa mahdollisimman riskialttiisti. Project Gotham Racing -sarjan tapaan pisteitä, tällä kertaa boostia, saa sen mukaan millaisia tekoja tekee. Boostia saa esimerkiksi romuttamalla vihollisen auton, ajamalla hänen takanaan, ajamalla vastaantulevien kaistalla ja ohittamalla autoja hyvin läheltä. Boostin hankkiminen ja sen käyttäminen on erinomainen idea sekä todella hauskaa hommaa. Ilman boostia kisaa olisikin mahdotonta voittaa.
Tekoälyllinen älyttömyys
Burnoutin tekoäly jakaa mielipiteitä. Tekoäly toimii kilpailuissa erittäin aggressiivisesti eikä kaihda röyhkeitäkään keinoja. Joistakin pelaajista tämä voi tuntua ärsyttävältä, mutta itse kallistun hauskan kannalle. Aggressiivisuus ja kuminauhaefekti tekevät pelin vihollisista arvaamattomia, mikä nostaa kaksintaisteluiden määrää. Realistisuuteen pyrkivässä pelissä nämä olisivat pilanneet pelinautintoa.
Pelin grafiikan nostaa keskinkertaisuuden suosta tyylitelty ulkoasu ja erilaiset hienot efektit, kuten ruudun reunojen sumentaminen vauhdin tunteen luomiseksi (vauhtisokeus-efekti) ja autojen kolareissa lennättämä romu. Valitettavasti pelissä näkyy usein sahalaitoja ja joskus grafiikka on hieman suttuista ja epätarkkaa. Ratojen ympäristö on kuitenkin hienon näköistä ja sen huomaa jopa pelin hektisessä vauhdissa.
Livettäjä romuttamolla
Xbox Livessä voi enintään kuusi pelaajaa ottaa toisistaan mittaa muun muassa race, road rage ja crash -moodeissa. Team road rage -moodissa on sinisten ja punaisten joukkueet. Siniset yrittävät paeta punaisia ja ajaa maaliin. Punaiset yrittävät romuttaa sinisten autot. Team road ragen jälkeen nautittavimpia Livessä ovat hyvin toteutettu crash (voi katsoa voittajan replayn kisan jälkeen) ja takuuvarma race. Kaikista irtoaa hauskaa pitkäksi aikaa. Pisteitä autojen saamiseen voi kerätä myös Livessä, mutta se on vaikeampaa.
Livessä pelaavien kannattaa laittaa Xboxin dashboardin asetuksista television 60hz taajuus päälle, koska pelaajat, jotka käyttävät 50 hertsin taajuutta, eivät voi pelata niiden kanssa, jotka käyttävät 60 hertsin taajuutta. Tämä rajoitus on ilmeisesti siksi, että peli ei hidastuisi 50 hertsin takia. Electronic Artsin hoitamat serverit on jaettu eri lohkoihin, kuten Britannia ja Japani, joissa serverit todennäköisesti ovat. Kuitenkin pelaaja voi käyttää myös tuttuja Quickmatchia ja Optimatchia.
”Signing in to EA” teksti Livessä saa kenen tahansa polvet tutisemaan, ja kaiken lisäksi Electronic Artsin serverit ilmeisesti myös aiheuttavat joitakin ongelmia, kuten pelaajien ja jopa hostien yhtäkkisiä tippumisia. Joskus myös pelien aloittaminen kestää oudon kauan senkin jälkeen kun hosti on sen aloittanut. Jälleen ei ole tajuttu laittaa yhtä pientä asiaa: Pelissä ei näe kuka puhuu. Se rassaa erityisesti tuntemattomien seurassa. Mutta kuten yleensä, suomalaisten kanssa meno on kaikin puolin hauskempaa. EA on tehnyt pelin scoreboardin esimerkillisesti. Jokaisella pelaajalla on profiili, josta näkee kaikki tärkeät tiedot, jopa sen kuinka monta prosenttia on suorittanut yksinpelistä. Listoilla näkee myös pelaajan kansallisuuden. Suomalaisen Live-pakkauksen ostaneilla se on FI, mutta niillä jotka ostivat Liven Ruotsista, tunnuksena on todennäköisesti SE. Burnout on Livessä todella hubaa, mutta pelissä on myös omat ongelmansa. Bugien korjausta EA lupaa jatkaa automaattisten päivitysten muodossa.
Yhteenveto
Mikäli olet aina halunnut kolaroida näyttävästi ilman mustelmia ja toisaalta satut pitämään sujuvasta kaahailusta, tämä peli on ehdottomasti sinua varten. Grafiikka on vajavaisuuksistaan huolimatta usein kertakaikkisen hienon näköistä ja pelattavuus on tällaiseen peliin juuri sopivan rento. Sadassa kisassa on tahkottavaa suurimmallekin hätähousulle ja Livessä pelaamiseen ei välttämättä leipäänny koskaan, vaikka sitä ainakin tällä hetkellä vaivaavat tietyt ongelmat. Nopeus on kova, kunnon auto alla ja hyvä musiikki jytää. Mitä enempää kaipaat? Itse kaipaisin nykyisten ongelmien poistoa, mutta nykyiselläänkin Burnout 3: Takedown kuuluu arcade-autoilun kärkikastiin.