Muutamat asiat eivät koskaan muutu. Aurinko laskee aina länteen, kelloja käännellään tunnilla edestakaisin ja uusi Call Of Duty saapuu aina alkutalvesta. Vuosi 2018 on jälleen Treyarchin vuosi, sillä pelisarjaa työstää vuorotellen kolme eri studiota. Treyarch luottaa edelleen tuttuun Black Ops -nimikkeeseensä ja tänä vuonna kaupoissa onkin jälleen tulevaisuuteen sijoittuva Call Of Duty: Black Ops 4 (en halua kirjoittaa Black Ops IIII, koska se on väärin). Sarjan uutukainen on kokenut paljon uutta kahdella valtavalla muutoksella, mutta riittääkö se, vai tarvitaanko vielä lisää muutosta?
Call Of Rainbow Ten Ops
Kuten aiemmassakin Black Opsissa, myös neljännessä osassa pelaaja valitsee oman hahmonsa, jolla on kaksi omaa erikoisvälinettä ja oma roolinsa taisteluissa. Osa hahmoista on tuttuja sarjan edellisestä osasta, osa taas on täysin uusia kasvoja. Ruin on rynnäkköön sopiva sotilas, joka tarttumakoukkunsa avulla pääsee pujahtamaan sukkelasti talojen ikkunoista sisään ja tyhjentämään huoneen painovoimatolpillaan. Seraph on taktikko, joka voi asettaa kartalle uuden syntymäpisteen tai kaivaa taskustaan kertalaakista tappavan revolverin. Torgue pystyy asettamaan kartalle piikkilankoja tai suojakilpiä. Crash parantamaan joukkuetovereita tai antamaan heille lisää panoksia, joista saa myös lisää pisteitä. Hahmot ovat hyvin tasapainossa keskenään, eikä ylivoimaista soturia löydy. Varsinkin Seraphin ”spawn beacon” ja Torguen piikkilangat ovat erinomaisia välineitä taktiikoita miettiessä tietyissä pelimuodoissa, sillä hyvin asetetut välineet voivat blokata kokonaisen käytävän ja pakottavat viholliset vaihtamaan kulkusuuntaa.
Suurin muutos Black Ops 3:een on rakettireppujen ja turhan akrobatian puuttuminen. Taistelu pysyy maan tasalla, ellei hyppimistä lasketa mukaan. Ei enää juoksemista pitkin seiniä, ei delfiinihyppyjä, eikä varsinkaan Advanced Warfaren tyyppistä ilmassaleijumista. Taistelutilanteita on näin paljon helpompi kartottaa, kun pelaaja tarkkailee enemmän horisontaalista aluetta, eikä joudu tuijottamaan jatkuvasti taivaalle.
Uusimpana ja ehkäpä myös parhaana pelimuotona mukaan on lisätty tiimityöhön ja taktikointiin keskittyvä Heist. Siinä joukkueet aloittavat pelkän pistoolin kanssa, tarkoituksenaan turvata kentälle ilmestyvä rahasäkki. Erän päättyessä tiimit palkitaan rahalla, jota voittajatiimi saa tietysti enemmän. Seuraavan erän alussa pääseekin ostamaan uudet aseet ja varusteet, joiden avulla suunnataan jälleen keskelle tohinaa. Pelimuoto on tuttu Counter-Strikesta, mutta se ei haittaa. Heist on ehkäpä taktisin ja tiimityötä vaativin pelimuoto pitkään aikaan, jossa vahvemman tiimin voima korostuu parhaiten.
Monet pitävät muutenkin Treyarchin Call of Dutyja sarjan parhaimmistona, eikä suotta. Kontrollit toimivat, räiskinnässä on munaa, äänimaailma tuntuu hyvältä ja kentällä on reilusti menoa ja meininkiä. Kentät ovat ,muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, hyvin toteutettuja ja helposti opittavia, vaikkakaan mitään suuria yllätyksiä ei vastaan ilmesty. Seassa on myös kasa remasteroituja kenttiä aiemmista sarjan peleistä, mikä kieltämättä on aika laiska ratkaisu. Esimerkiksi Firing Range ja Slummit ovat jälleen mukana, jo kolmatta kertaa.
Kampanja? Ei. Tarina? Kyllä.
Muutokset sarjan edellisiin osiin eivät kuitenkaan näy pelkästään taistelutilanteissa tai sen hahmoissa, vaan myös pelitiloissa. Pelistä löytyy niin moninpeli, kuin tuttu Zombies-muotokin, mutta uutuutena ovat myös Specialist HQ ja Blackout. Kampanja? Se jäi Treyarchin leikkauspöydälle. No entä tarina? Ei hätää, se on kyllä mukana, vaikkakaan ei ehkä sellaisena kuin toivoit.
Pelin tarina kerrotaan Specialist HQ -tehtävissä, jotka ovat oikeastaan virtuaalitilassa järjestettäviä harjoitustiloja jokaiselle pelin hahmolle. Ne ovat äärimmäisen tylsiä pelata, sillä jokainen näistä on samanlainen ”opettele hahmon ase ja taito ja pelaa sitten yksi matsi botteja vastaan”-ratkaisu. Tylsää kuin mikä, varsinkaan kun pelaamisesta ei kostu yhtikäs mitään, ellei jotakin trophy-palkintoa lasketa mukaan. Specialist HQ on kuitenkin ainoa tapa saada edes hieman irti pelin tarinasta, sillä jokaiselle hahmolle on tehty oma yksityiskohtainen kuvauksensa sekä tarinansa upeine välivideoineen. Ratkaisu on tuttu varsinkin Rainbow Six Siegen pelaajille ja hahmoista kertovat videot kannattaakin kyllä katsoa, vaikkapa nähdäkseen minkälainen ihmisraunio löytyy esimerkiksi Firestarterin naamarin takaa. Hahmojen videoista ja tarinoista koostuu kokonainen palapeli, kunhan vain jaksaa koota palaset yhteen. Moni olisi varmasti toivonut silti täysmittaista yksinpeliä, sillä sellainen on aina sarjassa ollut ja peli on ilman sitäkin täysihintainen ostos. Vaikka Rainbow Sixissä tai Overwatchissa ei yksinpelikampanjaa olekaan, ei se silti tarkoita etteikö Call Of Dutyssa sellainen tulisi olla. Itse olen pitänyt kampanjaa aina erittäin viihdyttävänä ja hyvänä, joten on harmi että se jäi tällä kertaa pois.
Titanic ja sen zombikapteeni
Suosittu ja tuttu zombimuoto on jälleen palannut uusine tehtävineen ja salaisuuksineen, tällä kertaa jopa kolmen kartan voimin. Ilmeisesti syynä on nimenomaan kampanjatilan puuttuminen, joten ylimääräinen aika on käytetty vaikka Zombiesin hieromiseen ja parantamiseen, mikä onneksi myös näkyy sen laadussa. Kolmesta kentästä yksi on remasteroitu, Alcatraziin sijoittuva, Black Ops 2 -kenttä Mob Of The Dead, kun taas uutuuksista löytyy murheelliselle Titanicille sijoittuva Voyage Of Despair, sekä muinaisessa Roomassa tapahtuva IX. Näistä kolmesta mielenkiintoisin ja hauskin on selkeästikin Titanic, joka sokkeloisine laivakäytävineen tuo mukavan tuttua tunnelmaa elokuvan näkemisen jälkeen. IX sen sijaan on teemana hieman tylsä, eikä gladiaattoriareenalla zombitiikereitä vastaan taistelu ole läheskään niin mielenkiintoista kuin miltä se kuulostaa.
Zombimoodin hahmonkehityksessä on tapahtunut jonkun verran muutoksia. Siinä missä Black Ops 3:n zombimoodissa hahmon suuhun laitettiin purkkapalloja kykyjen saamista varten, nyt tarjolla ovat erilaiset eliksiirit ja talismanit. Eliksiirejä voi käyttää muutaman kerran pelin aikana ja ne latautuvat hitaasti takaisin käytön jälkeen. Eliksiirien lisäksi tarjolla on myös talismaanit, jotka antavat pysyviä etuja hahmolle ja käynnistyvät automaattisesti pelin alussa. Näiden lisäksi käytössä ovat myös perkit, joita voi löytää kartalla sijaitsevista koneista. Perkkien avulla hahmo voi kantaa esimerkiksi kolmea asetta, parantaa itseään seisomalla paikoillaan, estää Last Stand -tilan menemällä raivohulluun lähitaistelumoodiin tai antamalla sähköshokkeja lähistöllä oleville zombeille aina kun hahmo lataa aseensa.
Perkit, eliksiirit ja talismanit tuovat mukavan lisän tuttuun pelitilaan, vaikka eivät varsinaisesti tarjoa mitään uutta tai ihmeellistä. Erilaisten kykyjen lisäksi tarjolle annetaan vielä erikoisase, joka voi olla esimerkiksi maaginen taikasädettä ampuva sauva tai valtava nuija, joka lennättää zombeja pitkin karttaa. Näiden kaikkien avulla pelitila tuntuukin aiempaa helpommalta, sillä pärjäsin yksinkin huomattavasti pidempään elossa, kuin mitä aiemmin.
Massan mukana
Uusin, odotetuin ja suosituin pelitila Black Ops 4:ssä on kuitenkin Blackout, eli tuttavallisemmin sanottuna battle royale -moodi. Mikäli pelitila ei ole vielä tuttu, onneksi olkoon. Ideana on pudota valtavalle kartalle yksin tai tiimin kanssa, etsiä aseita ja varusteita ja selvitä alati pienevällä alueella viimeisenä eloonjääneenä. Kartta on tekijöiden mukaan ”isoin Call Of Duty-kartta ikinä” ja onhan se. Se on valtavan kokoinen avomaasto, jonka sisään on upotettu tuttuja kenttiä aiemmista peleistä, kuten Nuke town, Firing range, Asylum, Hydro ja monia muita. Jotta pelitila eroaisi jotenkin kilpailijoistaan, on kartalle ripoteltu tietysti myös zombeja. Kun yhdeltä alueelta puhdistaa kaikki zombit, aukeaa lähistöltä mysteerilaatikko, jonka sisältä voi löytyä parempaa suojaliiviä tai vaikkapa sädepyssy. Huonona puolena tietysti on, että zombien tappaminen kuuluu lähimaastoon ja saattaa houkutella paikalle vihollisjoukkoja.
Toisin kuin suosituimmissa battle royale -peleissä, Blackoutissa pelaajan kamera on sidottu täysin kokonaan ensimmäiseen persoonaan, poikkeuksena tuuletusanimaatiot, jotka kuvataan selän takaa. Kartalle on myös ripoteltu erilaisia perkkejä, joita käyttämällä pystyy esimerkiksi piilottamaan omat askeleensa, näkemään kerättävät tavarat seinien läpi tai käyttämään parannusvälineitä nopeammin.
Olin aluksi hieman skeptinen Blackoutista, sillä en juurikaan välitä battle royale -peleistä, enkä ole hirveämmin niitä pelannutkaan. Taisin kuitenkin löytää sen yhden, joka oikeasti iskee vähän paremmin. Peli tuntuu Call Of Dutylta, mutta siinä tuntuu myös erittäin raikas ja tervetullut tuulahdus jotain uutta. Kantamat viholliskontaktiin ovat huomattavasti pidemmät kuin tavallisessa moninpelissä, jolloin ammutun luodin lentorata korostuu entisestään, tarkkuuskiväärejä voi käyttää siihen mihin ne on tarkoitettu, kentällä on erilaisia ajoneuvoja ja helikoptereita, eikä hahmokohtaisia erikoiskykyjä tai killstreakeja ole. Kun taustalta poistettaisiin battle royalen idea, voisi tarjolla olla vahva kilpailija Battlefieldin massasodalle. Plussaa myös siitä, että kuten kaikki muutkin Black Ops 4:n pelimuodot, myös Blackout toimii kahdella ohjaimella saman töllön äärellä käyttäen split screen -pelitilaa. Eipä ole monessa muussa vastaavaa!
Blackoutissa on kuitenkin yksi iso miinuspuoli, tai ehkä enemmänkin huoli. Mikä on sen tulevaisuus? Karttoja on vain yksi, joten se käy hyvin nopeasti tutuksi ja myös tylsäksi. Tuleeko karttoja lisää? Onko seuraavassa sarjan pelissä samanlainen pelimuoto ja saapuuko yksityiskohtaisempi hahmokustoimointi myös mukaan? Tällä hetkellä ainoa kustomoitava asia on hahmon naama, jossa vaihtoehtojakin on vain neljä per sukupuoli. Moninpelinkin hahmoja voi käyttää, kunhan ne on ensin saanut avattua tekemällä erilaisia haastetehtäviä. Asekustomointia ei ole, vaikka tuttu Black Market -mikromaksukauppa pelistä löytyykin.
Muiden ominaisuuksien mukaisesti myös Black Market on kokenut hieman muutosta. Pelissä ei ole varsinaisia loottilaatikoita avattavaksi WW2:n keskisormen tapaan, vaan pelaajat kehittävät pelaamalla itselleen Tier-tasoa, joka tuo tarjolle uudenlaista kosmetiikkaa muutaman erän välein. Vaihtoehtona voi tietysti myös höylätä pankkikorttia, mikäli haluaa lempihahmolleen sopivan värisen asun. Parhaat ja näyttävimmät herkut saa tietysti grindaamalla tajuttomia määriä, tai liittymällä kultapossukerhon jäseneksi.
Oikea suunta
Yhteenvetona Call Of Duty: Black Ops 4 on ehkäpä parasta, mitä sarjalle on pitkään aikaan tapahtunut. Se tuo mukanaan paljon uutta, mutta myös kehittää vanhan entistä paremmalta tuntuvaan suuntaan. Ensi kerralla sitten jos laitettaisiin se yksinpelikampanjakin mukaan, tai vaihtoehtoisesti pudotetaan pelin hintaa, eikös joo Activision? Mikäli olet kuten minä, eikä zombimoodi kiinnosta, on 60€ aika suolainen hinta pelkästä moninpelin vuosipäivityksestä ja battle royale -pelimuodosta. Toivoisin myös, että sarja uskaltaisi enemmänkin siirtyä kauemmas siitä ”tutusta ja turvallisesta”, ottaa enemmän riskejä ja tehdä tuttuun FPS-räiskeeseen jotakin täysin uutta. Blackout on erittäin hyvä esimerkki ja tie oikeaan suuntaan, nyt vain toivotaan että suunta pysyy.
