Call of Duty: Black Ops -pelisarja venyi viime syksynä jo viidenteen osaansa. Black Ops – Cold War vie pelaajan nimensä mukaisesti 80-luvulle kylmän sodan koukeroihin. Kampanjatilassa hypitään myös välillä Vietnamin sodan tiimellykkessä ja onpa juonikuvioihin mahdutettu mukaan oikeutetusti myös Yhdysvaltain ex-presidentti Ronald Reagan.
Call of Duty -pelisarja on nojannut varsinkin viime vuosina vahvasti moninpelaamiseen. Warzone vei Codit vuonna 2019 Battle Royale -genreen, ja se toi sarjalle lisää pelaajia entisestään.
Mutta onko Black Ops Cold Warille paikkansa tässä Call of Duty -pelien kirjastossa vai ei? Etini otti selvää uusimmasta tuotoksesta.
Kampanjamuoto tarjoaa juuri sitä, mitä odotetaan
Call of Dutyjen kampanjamuodot ovat olleet aina viihdyttäviä, siitä ei ole kahta sanaa.
Jokainen uuden sukupolven Call of Duty on kuin Hollywood-elokuva pelin muodossa. Yllättäviä juonenkäänteitä ja vilkasta toimintaa räiskyy tv-ruudulle kera ällistyttävine grafiikoineen ja ääniefekteineen.
Infinity Ward osaa dramaturgisen kerronnan. Pelistudio osaa vetää oikeista naruista, kun pelaaja pitää koukuttaa räiskintäpelin pauloihin.
Call of Duty Black Ops on myös kampanjatilan puolesta laadukasta työtä. Tarinassa seurataan CIA-agenttien Jason Hudsonin ja Russell Alderin edesottamuksia, jotka lyövät hynttyyt yhteen ja yrittävät päästä neuvostoliittolaisvakoojan jäljille.
Räiskimisen lisäksi Black Ops – Cold Warissa hiiviskely on läsnä vahvana elementtinä. Yksi kampanjamuodon viihdyttävimpiin tehtäviin liittyykin Neuvostoliiton valtion turvallisuuspalvelun, KGB:n päämajaan, jossa päähenkilön pitää hiiviskellä paljastumatta vihollisille.
Tehtävissä onkin mukavasti vaihtelua ja se on alle 10-tuntiseksi kampanjamuodoksi erittäin onnistunut.
Moninpeli tuntuu varman päälle pelatulta ja laimeahkolta
Moninpeli on monille pelaajille syy hankkia uusi Call of Duty, eikä ihme: verkkomoninpeli on monine pelimuotoineen toimiva paketti vuodesta toiseen.
Tunnustaudun myös itse moninpelin suurkuluttajaksi ja todelliseksi faniksi. Uusi Call of Duty tuntuu kuitenkin moninpelin osalta ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa liian varman päälle pelatulta paketilta.
Mietin, että mikä moninpelissä ärsyttää eniten ja päädyin heikohkoon karttavalikoimaan. Moninpelikartoista toimivien joukkoon menevät pienikokoiset Checkmate sekä Alpine hieman isompi kokoinen Satellite. Ne ovat aidosti taktisia ja vauhdikkaita.
Cartel, Miami, Armada ja Moscow ovat puolestaan rakenteeltaan aivan liian kulmikkaita ja ärsyttävän yksipuolisia. Ongelma korostuu varsinkin team deathmatcheissa, kun pelaajat tuntuvat hyödyntävän kartasta vain pieniä osia.
Vaikka moninpelissä ei ole mitään isoa asiaa niin sanotusti ”rikki”, jää se tällaisella paketilla pahasti vuonna 2019 lanseeratun Warzonen varjoon. Vaikka levelin nostaminen ja hahmojen ja aseiden kehittäminen on aina kivaa, ei Black Ops – Cold Warin moninpeli innosta ihan samalla tavalla, kuin edellisten osien vastaavat.
Tiivistettynä se ei tuo mitään aidosti uutta ja kiinnostavaa lautaselle.
Uudelle konsoliraudalle mainio hankinta
Allekirjoittanut on tahkonut Call of Dutyn moninpeliä vuosia ja nyt tuntuu aidosti siltä, että uuden tuotoksen kampanja kiinnostaa tällä kertaa piirun verran enemmän kuin verkossa räiskiminen.
Muutama uusi aidosti kiinnostava moninpelikartta tekisi Black Ops – Cold Warille hyvää, vaikka sekään moninpelin puulta maistuvaa yleisolemusta poista.
Black Ops Cold War on kuitenkin näyttävä räiskintäpeliteos, jonka voisi kuvitella olevan aikamoista karkkia Xbox One Series X:n tai PlayStation 5:n hankkineille.