Vuonna 2007 Activisionin Call of Duty: Modern Warfare vei aikoinaan hieman jämähtäneen räiskintäpelisarjan seuraavalle tasolle.
Ensimmäisen ja toisen maailmansodan taistelut siirrettiin syrjään ja tilalle tuotiin lähitulevaisuuden modernia sodankäyntiä.
Peliä pidettiin aikoinaan todellisena täysosumana ja kaiken kruunasi harvinaisen koukuttava moninpeli verkossa, joka loi puitteet Call of Dutyn nykyiselle moninpeliraamille.
Modern Warfare sai edelliselle konsolisukupolvelle yhteensä kolme jatko-osaa ja sen ensimmäinen osa lämmiteltiin myös uusiksi nykyalustoille muutama vuosi takaperin.
Vuonna 2019 Call of Dutyn menestyksekäs Modern Warfare -sarja lähtee uusintakierrokselle. Mutta miksi?
Oli kyse sitten leffoista, TV-sarjoista tai peleistä, olen aina inhonnut sitä että uudelleenlämmitelty versio tuotoksesta julkaistaan sillä samalla nimellä, kuin se aikoinaankin julkaistiin.
Jo nimi sekoittaa pakkaa ja niin tekee myös pelin varsinainen sisältö. Peliä on kritisoitu ennakkoon puolueellisesta näkökannasta maailman poliittisiin konfliktitilanteisiin.
Eniten siipeensä on otettu Venäjällä, jossa peliä on haukuttu törkeäksi propagandaksi. Tämän lisäksi muun muassa Sony on joutunut asettamaan rajoitteita pelin digitaaliseen myyntiin Venäjällä.
Kunnianhimoinen yksinpelikampanja ottaa vaikutteita tästä päivästä
Oli peli sitten politiikan väline tai ei, on pelin yksinpelin tarina onnistuttu rakentamaan erittäin taitavasti. Tarinankerronta on elokuvallista ja pelaajalle tulee äärimmäisen tutuksi, että brittien ja jenkkien muodostamalle sotilasjoukolle voi tapahtua mitä tahansa, milloin tahansa.
Tarinassa käydään lävitse välillä kipeäitäkin teemoja, jotka ovat peilausta viime vuosien konflikteista ja poliittisista jännitteistä.. Activision on itse myös myöntänyt, että Modern Warfaren tapahtumia inspiroivat viime vuosien uutisotsikot.
Konfliktista toiseen vyöryvässä yksinpelikampanjassa tutuksi tulevat Venäjän, Georgian ja Lähi-idän maisemien lisäksi muun muassa Lontoon ikonen Piccadilly Circuksen risteys, jossa käydään terrori-iskun myötä yksi pelin henkeäsalpaavimmista taisteluista.
Uusittu Modern Warfare luottaa toiminnassaan suoraviivaisuuteen. Se ei edes yritä laajentaa reviiriään, vaan pyrkii tekemään yksittäisistä taisteluista tiiviitä mutta antoisia.
5-6-tuntisen yksinpelin kruunaa audiovisuaalinen tykitys, joka on niin ikään leffatasoa. Räjäytykset, maastot, sotilaat, aseet, liikkeet, kulkuneuvot, kaikki näyttävät niin vallan realistiselta.
Modern Warfaren kampanjamuoto todistaa, että Infinity Ward osaa edelleen tehdä viihdyttävän yksinpelitarinan.
Ground War ja Gunfight tuovat uusia tuulia moninpeliin
Totta kai uusi Call of Duty sisältää yksinpelin lisäksi online-moninpelin, jonka nimeen suuri määrä konsolipelaajista edelleen vannoo. CoD-konkareille tarjolla on paljon tuttua, mutta myös paljon uutta.
Ahkerat moninpelaajat palkitaan jälleen tasopisteillä, joilla pääsee avaamaan taas uusia aseita, asusteita, perkkejä ja erikoiskykyjä.
Black Ops IV:ssä kokeiluun tullut Battle Royale -pelimuoto Blackout on saanut lähteä, mutta tilalle on tuotu jopa 64 pelaajan taistelut kattava Ground War -pelimuoto sekä 2vs2-kokoonpanolla pelattava sähäkkä Gunfight, jossa nopeus on valttia.
Gunfightissa tietokone arpoo kummallekin joukkueella satunnaiset aseet ja voittajaksi selviytyy joko listimällä viholliskaksikon tai valloittamalla kartan keskeltä löytyvän pienen alueen.
Kyseessä on äärimmäisen hauska kilpailullinen pelimuoto, joka kehkeytyy lopulta Modern Warfaren parhaaksi moninpeliuudistukseksi.
Villi haulikko saatiin rauhoitettua
Olen hakannut moninpeliä kymmeniä tunteja ja oma kokemukseni on se, että moninpelikartat eivät ole aivan yhtä päteviä kuin edellisissä peleissä. Karttoja on jaettu alkuun jälleen valitettavan vähän ja niistä puuttuu tiettyä dynaamisuutta.
Esimerkiksi Piccadilly Circus ja Azhir Cave ovat karttoina oudon mallisia. Piccadilly Circuksen pyöreähkö muoto saa pelaajat karttamaan keskiosaa ja sniputtamaan sivuilla sijaitsevista kauppojen liikeikkunoista. Azhir Cave tuntuu siltä, kuin kaksi täysin toisistaan erilaista kolkkoa karttaa olisi yritetty sulauttaa yhteen, mutta huonolla lopputuloksella.
Aluksi moninpelissä oli havaittavissa myös aseiden voimasuhteiden kanssa pientä tasapainoilua. Esimerkiksi ylivertainen 725 Shotgun on onnistuttu tähän päivään mennessä jo rauhoittamaan, ja hyvä niin.
Kun parempia karttoja ja aseiden tasapainoa saadaan lisää, olen varma että peli tulee tarjoamaan jälleen laadukasta online-viihdettä vuodeksi eteenpäin.
Hieno tekele!
Call of Duty Modern Warfare todistaa, että Infinity Ward osaa tehdä edelleen äärimmäisen hyvän tarinallisen yksinpelin. Moninpeli on jälleen takuuvarma suoritus, jonka parissa viihtyvät varmasti niin ne sunnuntaipelaajat, kuin kilpailulliset velikullatkin.
Tämä peli kannattaa hankkia omaan kirjastoon, jos olet vähänkään räiskintäpelien ystävä.