Call of Dutyja on ilmestynyt jo pitkään vuosi per peli tahtia. Pelisarjaa tehtailee vuoron perään peräti kolme eri pelistudiota, ja nyt on Sledgehammer Gamesin aika palata Call of Duty pariin neljän vuoden tauon jälkeen.
Call of Duty -pelisarja operoi tällä hetkellä monella rintamalla yhtä aikaa. Black Ops Cold Warin ja Modern Warfaren moninpelit serverit ovat edelleen aktiivisia, Zombies-pelimuodolla on vuodesta toiseen oma fanaattinen fanikuntansa sekä Battle Royale -henkinen Warzone on suositumpi kuin koskaan.
Mihin väliin Call of Duty Vanguard putoaa Call of Duty -imperiumissa? Toimittaja laittoi uuden Call of Dutyn levyasemaan ja otti asiasta selvää.
Yksinpelissä soditaan ympäri maailmaa
Call of Duty Vanguard on paluu toisen maailmansodan tapahtumiin. Kampanjamuodossa seurataan fiktiviistä Task Force One -nimistä kansainvälistä erikoisyksikköä, joka ottaa osaa useisiin 1940-luvun taisteluihin.
Tarinallinen kampanjamuoto vie pelaajan muun muassa Afrikkaan, Tyynellemerelle ja Euroopan länsi- ja itärintamalle. Viisituntinen tarinamuoto etenee kuvitteellisten sotilashahmojen siivittämänä.
Luodit viuhuvat, päitä tippuu ja kaikkialla räjähtelee. Call of Duty Vanguardin yksinpelimuoto on tarmokas, hollywood-toimintaelokuvaa muistuttava elämys, jossa vauhtia riittää ja maisemat vaihtuvat tiuhaan.
Yksinpelikampanja muistuttaa niin paljon elokuvaa, että aloin jo miettimään, että tykitteleekö peli ruudulle jo pitkiä välivideoita jo vähän liikaa? Löysin itseni useaan otteeseen välivideoita katsoessa jo levottomana odottelemasta seuraavaa kenttää.
Yksinpelille on kuitenkin paketissa selkeästi paikkansa: se lämmittelee täydellisesti moninpelitohinoihin, jota silmällä pitäen peli on selkeästi tehty. Se on myös yksi graafiesti hienoimpia sotapelejä, joita olen koskaan pelannut.
Pelaajia siunattiin isolla moninpelikarttapaketilla
Vanguardin moninpeliin on lisätty heti julkaisussa 20 moninpelikarttaa. Edellisosiin verrattuna se on todella paljon.
Suosikeiksi nousivat Ranskalaiseen venetukikohtaan sijoittava keskikokoinen Sub Pens, Adolf Hitlerille rakennuttamaan lomataloon, eli kotkanpesään sijoittuva pienikokoinen Eagle’s Nest sekä Pariisin kaduille sijoittuva Hotel Royal.
Epäonnistuneita karttoja on niitäkin mukana. Domessa on Berliinin liekehtivä valtiopäivätalo, ja ideahan siitä moninpelikarttana on suorastaan kutkuttava. Kartta on kuitenkin aivan liian ahdas ja rakenteeltaan typerän kulmikas, että siellä voisi pelata sulavasti vähinkään isompia mittelöitä. Domessa respaaminen on sekin suoraan helvetistä.
Uutuuteena Vanguardissa tulevat karttojen fyysisesti tuhoutuvat ympäristöt. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pelissä pääsisi battlefield-henkisesti laittamaan kokonaisia rakennuksia maan tasalle, vaan lähinnä pelissä pääsee poksauttelemaan yksittäisiä seiniä, ikkunoita, lattioita mäsäksi. Ympäristön tuhoaminen voi avata myös useissa kartoissa salareittejä ja piilopaikkoja.
Salareitit ja piilopaikat ovat olennaisessa osassa varsinkin Japaniin sijoittuvassa Castlessa sekä ”jonnekin päin tyyntämerta” sijoittuvassa Paradisessa.
Moninpelissä ovat mukana edellisosista tutut aseiden ja hahmojen kustomointi- ja kehitysmahdollisuudet. Tämä osio ei ole kuitenkaan kokenut viimeisten vuosien aikana lainkaan muutoksia ja se etenee edelleen täysin saman kaavan mukaan. Mielestäni sitä olisi pikkuhiljaa syytä päivittää.
Perinteisten moninpelimuotojen mukaan on tullut pari uutta kiinnostavaa kokelasta, joista hurahdin tosissaan Patroliin. Patrolissa tiimit yrittävät saada pisteitä pääsemällä kartan sisällä liikkuvan alueen sisälle.
Toisin sanottuna Patrol on kuin vanhemmista osista tuttu Hardpoint, mutta alue liikkuu. Suosittelen kokeilemaan!
Call of Dutyksi erinomainen tekele
Call of Duty Vanguard tyydyttää pelikokemuksena varsin hyvin. Sen yksinpeli on nautittava pelikokemus ja moninpelihan koukuttaa jälleen. Uusin tekele ei tee mitään käänteentekevää mullistusta suuntaan taikka toiseen, mutta tarviiko sen edes tehdä?
Räiskintää hamuaville erittäin suositeltava pelitapaus. Osta pois!