Miltä kuulostaisi kokin pesti ja ravintola omien makumieltymyksien mukaan? Nimittäin Chef Life: A Restaurant Simulator tarjoaa nyt mahdollisuuden tuntea ravintolapitäjän huippuhetket kuin myös nurjemmat realiteetit vailla riskiä loppuelämän velkahelvetistä. Investoinnin osuuskaan ei päätä huimaa, sillä pelin hintapointti on varsin kohtuullinen (normaali hinta 39,99 €).
Jos peliharrastukset ja kokkailu kuuluvat intohimon piiriin, ja tietoisuus pelin olemassaolosta on muodostunut jo aiemmin, niin on Chef Life sijoitusmielessä varsin todennäköisesti päässyt ainakin harkinta-asteelle. Mutta onko peli hankinnan arvoinen?
Chef Life: A Restaurant Simulator on Cyanide Studiosin kehittämä ja Naconin julkaisema nimike. Se on saatavilla kaikille nykykonsoleille (PS, Xbox, Switch).
Ura alkaa oman hahmon luonnilla, josta siirrytään suoraan keittiön puolelle tositoimiin tuutoroinnin saattelemana. Shokki on melkoinen, sillä jo heti ensimmäiset hetket saavat kovemmankin kotikokin kyseenalaistamaan omat taitonsa. Tarjottu muistilista ravintolan pyörittämiselle on pitkä. Onneksi peli opastaa hyvinkin perusteellisesti alussa eikä jätä kylmäksi myöhemmässäkään vaiheessa.
Chef Lifessa tekeminen on jaettu kahteen osioon. Yhdessä osiossa keskitytään ravintolan managerointiin. Tämä tarkoittaa potentiaalisia laiteinvestointeja keittiön puolelle tai sisustustouhuja ravintolan viihtyvyyden parantamiseksi. Myös ruokatarvikkeiden tilaaminen kuuluu repertuaariin. Pidin ideasta, että pelaaja saa valita, mistä raaka-aineet tilataan eikä se ole pelkkä tyhjänpäiväinen kilike. Riippuen keneltä toimijalta ainekset ostetaan vaikuttaa se joko positiivisesti tai negatiivisesti ravintolan maineeseen. Erityisesti uran alkuvaiheessa houkutus maksimoida tienestejä paremman huomisen puolesta on suurempi kuin ostaa kalliimmalla laadukkaampia aineksia ja samalla ansaita suht pieniä maineboosteja.
Toinen osio osuu operatiiviselle puolelle, jossa hoidetaan valmistelut ennen ravintolan aukeamista, siivotaan mahdolliset sotkut alta pois, testataan ja kehitellään mahdollisia reseptejä tai hienosäädetään entisiä. Ennen aukeamista laaditaan myös lista päivän menusta, mihin voidaan asettaa useampia ruoka-annoksia mukaan lukien päivän erikoinen, joka toimii jokerina pakassa. Sitten koittaa tähtihetki – on aika avata ovet ja ottaa asiakkaita vastaan. Onnistuneista annoksista sekä aikataulussa pysymisestä saavutetaan mainetta ja mammonaa, kun epäonnistuminen tai viivyttely laskevat ravintolan mainetta vauhdilla alas. Tähän perustuu Chef Lifen pelisykli.
Tilausten vastaanotto ja suorittaminen voi olla stressaavaa touhua. Mikäli et omaa rautaisia hermoja, älä huoli, sillä tähän peli tarjoaa jo ensimmäisten päivien jälkeen vapaasti säädettäviä helpotuksia, kuten esimerkiksi aikarajojen poisto, muistutukset reseptin eri vaiheisiin tai asiakkaiden määrän rajoittaminen pienemmäksi.
Myöhemmässä vaiheessa, kun lompakosta alkaa löytymään muutakin täytettä kuin vain kuitteja, tarjoutuu mahdollisuus palkata henkilöstöä, joiden avulla voidaan automatisoida ja helpottaa tiettyjä vaiheita. Erityisesti tässä hetkessä koin pelin olevan parhaimmillaan, kun vihdoin alkoi jäädä luppoaikaa omalle luovuudelle ja mielikuvituksellisille kokeiluille.
Pelillisesti Chef Life on hyvin pitkälle toistoa toiston perään ja se vaatii tietynlaista sitkeyttä päästä asteelta toiselle. Toisaalta tämä on simulaattori, mikä pyrkii imitoimaan jossakin määrin todellisuutta. Sanottakoon, että pelattavuuden näkökulmasta Chef Lifen sisältö on parinkymmenen tunnin aikana aika pitkälle nähty. Uuden innostuksen synnyttämiseksi peli tarvitsisi tasaisesti sisältöpäivityksiä, vaikka maksullisia sellaisia, jotta paluu tauolta köökin äärelle houkuttelisi enemmän.
Chef Life sisältää ainoastaan uratilan ja senkin puhtaasti vain yksinpelin muodossa. Sääli, sillä moninpeli olisi tuonut tekemiseen lisää ulottuvuuksia.
Audiovisuaalisesti ravintolasimulaattori on hyvinkin pelkistetty nykykonsoleilla, mutta en missään vaiheessa kokenut tätä häiritsevänä tekijänä. Tärkeämpänä pidän, että ainekset olivat riittävän helposti tunnistettavissa. Musiikki itsessään on aika geneeristä sorttia ja pidemmän päälle puuduttavaa. Tämä on hyvin yleinen ongelma simulaattoreissa. Yleensä kytken musiikit pois päältä kyseisen genren nimikkeistä jo ensituntien aikana. Ääninäyttelyä ei sitäkään tarvitse liiaksi kuunnella. Sitä tarjotaan hyvinkin satunnaisesti ja se on itse asiassa ihan siedettävän kuuloista.
Chef Life: A Restaurant Simulator tarjoaa ihan maistuvaa tekemistä joksikin toviksi, mutta mielestäni nykyisellään se tarvitsisi ihan aavistuksen lisää lihaa luiden ympärille, tai vaihtoehtoisesti ”roadmappia” näyttämään suuntaa potentiaalisista lisäyksistä.