Mediassa melko vähälle huomiolle jäänyt Close Combat: First to Fight on jälleen uusi taktinen ja militarista jenkkipropagandaa huokuva julkaisu Xboxille. Eikä liene enää mikään yllätys, että tässäkin sotapelissä Yhdysvaltain armeija näyttelee pääroolia. Mainospuheetkin olivat jokseenkin samankaltaisia kuin aikoinaan Full Spectrum Warriorin kohdalla, toisin sanoen idealtaan tämän tyylin sotapelien on luvattu olevan ultra-realistisia pelejä, jotka pyrkivät simuloimaan pienimuotoisten jalkaväkiyksiköiden toimintaa Lähi-Idän urbaaneissa kaupunkisota-ympäristöissä. First to Fightin tarina on suunnilleen samaa kauraa, mutta eroaa kuitenkin pelillisesti ja teknisesti ottaen Full Spectrum Warriorista. Ymmärrettävästi jo senkin takia, että First to Fight on ensimmäisen persoonan kuvakulmasta toteutettu räiskintäpeli, kun vuorostaan FSW sijoittui 3D-sotastrategia- ja simulaatio genren välimaastoon. Molempia pelejä on ehditty mainostamaan myös Yhdysvaltain armeijan koulutuskäyttöön alunperin suunnitelluiksi. Puhtaasti viihde- ja kaupallisina versioina nämä todellisuudessa tuskin kuitenkaan sille tasolle yltävät.
Kaupunkisotaa Libanonissa
Pelin tarina on löyhästi fiktiivinen ja sijoittuu lähitulevaisuuteen, vuoteen 2006. Afganistanin ja Irakin sodan jälkeen Libanonin ja sen rajanaapureiden alueelle on noussut valtaan ääri-islamilaisia johtajia, jotka yrittävät kiihkeästi vallankaappausta keinoja kaihtamatta. Maailmanpoliisina Yhdysvallat ja NATO tietysti tälläkin kertaa puuttuvat peliin, pyrkien estämään rauhaan pakottamisen nimissä arabi-diktaattorien ja sotapäälliköiden katalat aikeet. Pelaaja johtaa neljästä sotilaasta koostuvaa merijalkaväen ryhmää joka toimii erilaisissa erikoistehtävissä mm. Beirutissa.
Yksinpelissä merijalkaväen pienimuotoinen iskuryhmä pitää sisällään joukkueen johtajan, kiväärimiehen, konekiväärimiehen ja assistentin. Pelaaja toimii aina joukkueen johtajana jolla on mahdollisuus antaa myös erilaisia toimintakäskyjä. Itseasiassa joukkueen komentaminen on jopa sujuvampaa kuin sotastrategiapeli painnoitteisessa FSW:ssa. Komentojen hallinta onkin hyvin samankaltaisesti toteutettua kuin Rainbow Six 3 -sarjan FPS-peleissä. Lisäksi tietyissä yksinpelitehtävissä voidaan tilata vihollisen niskaan ilmaisku tai tykistökeskitys, vaihtelevissa konflikteissa on mahdollisuus myös hyödyntää merijalkaväen tarkka-ampujia, ja erilaisten ajoneuvokalustojen raskasta aseistusta. Kiinteisiin objekteihin voidaan komentaa joukkueesta yksittäisiä sotilaita tai pelaaja voi toimia itse tulitukena esimerkiksi raskaan konekiväärin takaa.
Beirutin kaduilla on pelin edetessä yleensä muutakin elämää, ja pelaajan on pyrittävä erottamaan ajoittain myös siviilit vihollisista. Tehtävät saattavat myös päättyä siihen jos merijalkaväen joukkueesta haavoittuu tai kuolee 1-2 sotilasta. Sama sääntö pätee myös tehtäviin joissa on ideana vapauttaa panttivankeja tai toimia toista yksikköä suojaavissa operaatioissa. Tekoäly toimii kehuttavasti niin oman ryhmän sotilaiden kuin vihollistenkin kesken, merijalkaväen AI-sotilaat osaavat myös erillaisissa tilanteissa ryhmittäytyä uskottavasti ja ne harvemmin ovat tällöin pelaajan tulilinjalla.
Visuaalisuus
Vaikka grafiikan puolelta onkin ajoittain pientä viilauksen puutetta havaittavissa, niin siitä huolimatta First to Fight on kuitenkin kokonaisuudessaan ihan tyydyttävältä näyttävä tekele ja luo riittävän uskottavat puitteet kaupunkisodalle. Tällä osa-alueella ajoittain ilmenevät tekstuuri karheudet eivät ole kuitenkaan Xbox-pelien saralla sieltä pahimmasta päästä. Destineer Studion kehittämä grafiikka moottori mahdollistaa mm. yksityiskohtaisen kasvo-animoinnin, dynaamiset valo- ja realiaikaiset varjo-efektit. Kenttäsuunnittelukin on toteutettu suhteellisen kehuttavasti, sillä yksinpelikään ei ole aina sitä tyyppillistä putkijuoksua, sinällään taktiset ominaisuudet mahdollistavat yksinpelissä ja co-operatiivisissa moninpeleissä paljon muutakin harkinnan varaista toimintaa, kuten vaihtoehtoisia etenemisreittejä. Äänimaailma ja erityisesti aseiden ääni-efektit kuulostavat uskottavilta, pelin ääninäyttely ei myöskään jätä tunnelmaa liian latteaksi. Hahmoanimoinnin puolella on käytetty myös muista räiskintäpeleistä jo tutuksi tullutta ”ragdoll” -efektiä. Pelaajahahmo voi perusliikkeiden lisäksi myös ryömiä ja ampua makuulta.
Merijalkaväen sotilaat on varustettu M16A4 rynnkkökiväärillä, M249 SAW konekiväärillä ja M4/M203 kivääriheitin yhdistelmällä. Muita vaihtoehtoisia aseita ovat mm. M590 close-combat haulikko, M19 .45 cal. pistooli, M67 sirpale- ja M8HC savukranaatit. Vihollisen aseistukseen kuuluu vuorostaan AK-74, RPK, SVD ja RPG-7 sinko. Aseiden tähtäinkuvakulma on toteutettu suunnilleen samalla tyylillä kuin taannoin julkaistussa Brothers in Arms -pelissä. FPS-peleissä tyypillinen perustähtäinkin näytöltä löytyy, mutta osuminen ei ole sillä kuitenkaan yhtä tarkkaa kuin varsinaisella aseen tähtäinnäkymää simuloivalla kuvakulmalla ammuttaessa. Toisaalta perustähtäimellä on First to Fightissa muitakin taktisia merkityksiä, kuten esimerkiksi joukkueen etenemiskäskyn antaminen kartalla haluttuihin kohteisiin. Kuolleilta vihollisilta voidaan kerätä myös aseita ja ammuksia, sekä tarvittaessa antaa oman tiimin hahmoille energiaa.
Moninpeli
First to Fight on kokonaisuudessaan tiivistunnelmallinen kokemus, ja simulaatiotasolla haastetta ja toimintaa löytyy varmasti kaikille taktisten sotapelien ystäville. Yksinpelikään ei taatusti jätä ketään kylmäksi, sillä pienen kontrolleihin totuttelun jälkeen peli tempaa väkisinkin mukaansa. Yksinpelistä tuttuja tehtäviä voidaan pelata livessä myös co-op:ina ja erityisesti samanhenkisessä seurassa se on yllättävänkin viihdyttävää ajanvietettä. Xbox Liven lisäksi moninpelimuotoja voidaan pelata myös kaverin kanssa jaetulta ruudulta ja lähiverkon kautta. Moninpelipuoli pitää sisällään myös Fire Team Arena -pelimuodon joka on lähinnä vain perusmuotoista tiimit vastakkain räimettä (Max 4 vs 4). Tämä osa-alue olisikin ehdottomasti kaivannut monipuolisempaa toteutusta, vaativampaa livettäjää tämä tuskin kuitenkaan jaksaa pidempään kiinnostaa.
Moninpeli kyllä tukee tiettyjä hyväksikin todettuja ratkaisuja, mutta toisaalta siinä on myös käsittämättömiä puutteita. Esimerkiksi livessä mikkiin puhuttaessa joudutaan käyttämään erillistä näppäinkomentoa, ja näin ollen yllättävissä tilanteissa tiimikaverin varoittaminen on useasti varsin hankalaa ja vanhanaikaista. Toisaalta taas joukkueen johtajana voidaan vastapelaaja paikantaa antamalla etenemiskäsky, tämän jälkeen kartalle kohdistettuun paikkaan ilmestyy ikoni josta muutkin joukkueen pelaajat näkevät, millä suunnalla vihollinen on tarkalleen havaittu.
Loppu latistus
Tietyiltä osin lievä pettymys. Vaikka moninpeli sisältää myös klaani-osion ja uusimpia Xbox Live 3.0 ominaisuuksia, niin tästä huolimatta ”Fire Team Arena” on jätetty kehityksessä puolitiehen ja First to Fightin parasta antia olisi kuitenkin yksinpeli ja co-operatiivinen moninpeli. Kieltämättä tämän suuntaiselta FPS-peliltä allekirjoittanut odotti nimenomaan riittävän kattavia ja joukkue-pohjaisia onlinepelimuotoja. Lienee jatkossa myöskään turha odottaa ladattavan sisällön toivossa päivitystä joka paikkaisi edellä mainitut puutteet? Xbox Live -pelien historia sinällään todistaa, että muussa tapauksessa se olisi jo suoranainen ihme. Eli kovin pitkää kiinnostavuuskäyrää ei voi jatkossa tällekään militaristi-pelille povata.