Pelinkehittäjä SCI:n Conflict-sarja on ehtinyt jo neljänteen jatko-osaansa. Uusi peli keskittyy kahden aavikkomyrskyn ja pikaisen Vietnamin vierailun jälkeen trendikkäästi maailmanlaajuisen terrorismin kukistamiseen, niin urbaanissa kaupunkiympäristössä kuin viidakkomaisillakin alueilla. Conflict: Global Storm on nyt paljon hiotumpi julkaisu, kuin sen kolmen vuoden takainen edeltäjä Desert Storm, mutta pelin perusvahvuudet – ja heikkoudet ovat pysyneet ennallaan.
Kourallinen hyviä uudistuksia
Pelisarjaan jo tutustuneille tulee ilahduttavana tieto seuraavista parannuksista: pelihahmojen animaatio on parantunut, käyttöliittymää on sujuvampi ja helpompi käyttää, lisäksi tärkeä yhteistyöpelimoodi onnistuu jaetun ruudun lisäksi nyt myös Liven kautta. Uusia temppujakin ovat pelin sotilaat oppineet, sillä aseita voi nyt poimia vihollisilta ja matalien esteiden yli voi loikata, myöskin ikkunoista sisään kiipeäminen onnistuu. Tekoälyäkin on hieman parannettu edellisosista, sillä vastustajat osaavat ampua kulman takaa kuten pelaajakin ja ajoittain vastustajat osaavat maastoutua ennen tulittamista. Kuitenkin käytännössä viholliset luottavat pitkälti lukumääräiseen ylivoimaansa pelaajan kukistamisessa, joka tehtävässä kukistetaan vähintään sata vihollista ja tuhotaan ainakin pari miehistönkuljetusajoneuvoa. Panoksia kuluu siis rutosti tehtävää kohden ja kuten edeltäjissäkin, toisiinsa linkitetyt tehtävät edellyttävät joko ammusten säännöstelyä tai sitten kutien loppuessa on syytä kerätä kaatuneilta vihollisilta talteen hieman heikkotasoisempia tuliluikkuja.
Ryhmän komentaminen onnistuu melko sujuvasti ohjaimen vasemman liipasimen takaa ja ryhmän tekoäly on riittävää. Myös viivytettyjen komentojen antaminen onnistuu, jos haluaa saada joukkonsa yllättämään väijytetyt viholliset, mutta juurikaan käyttöä tälle toiminnolle ei ole. Helpottavaa pelaamisen kannalta on mahdollisuus komentaa hahmot sujuvasti kohdistaen sekä liipasinta ja nappia napsauttaen vaikkapa parantamaan kaatunutta toveria tai vaikkapa keräämään aseita maasta, pelaajan itse keskittyessä muuhun. Komentaminen luonnollisesti helpottuu, jos pelaa kaverin kanssa jaetulla ruudulla tai sitten Liven kautta. Pelaaminen samalla koneella onnistuu luontevasti kahdellakin pelaajalla, jolloin neljän pelihahmon tiimi jaetaan taistelupareiksi. Järkevästi pelintekijät eivät ole vaikeuttaneet peliään kohtuuttomasti, vaikka jännitys säilyykin lukuisten vihollisten ansiosta. Lääkintäpakkauksia jaetaan yleensä avokätisesti ja tilanteen tallennus onnistuu missä tahansa, mutta rajoitettuna neljään kertaan tehtävän aikana. Moninpelissä voi jatkaa sujuvasti keskeneräistä yksinpelitehtävääkin, mikä on hyvä mahdollisuus, eikä erillisiä co-op ja yksinpelitallennuksia ole.
Neljä sankaria ja kansainvälisen massaterrorismin uhka
Pelin hahmogalleria on pysynyt lähes samana, edelleen löytyy tuliryhmän johtajaksi rynnäkkökivääriä käyttävä sotilas, raskaiden aseiden spesialisti konekivääreineen ja panssarintorjuntasinkoineen, sekä myös tietysti kiikarikiväärillä ja pistoolilla varustettu tarkka-ampuja. Räjähdespesialisti Jones heikolla konepistoolilla ja haulikolla aseistettuna on, kuten ennenkin, se pelihahmo joka jää sille moninpelisession alussa lyhimmän tikun vetäneelle pelaajaparalle. Uutuudeksi laskettakoon myös uusi naispuolinen pelihahmo, joka käyttää kiikarikivääriä ja vaimennettua konepistoolia. Conflict-pelisarja jatkaa siten jo aikoinaan taistelupeli Street Fighterin aloittamaa linjaa naispelihahmojen ylivoimaisuudesta verrattuna miespuolisiin hahmoihin, mitä myös voitaneen pitää jonkinlaisena ansiona.
Juonellisesti peli poukkoilee nimensä mukaisesti ympäri maapalloa, alussa esimerkiksi Etelä-Amerikan huumeiden vastaisesta työstä hypätään äkkiä kitkemään Etelä-Koreaa terrorismista. Vaikka tämä tekeekin pelin juonen rikkonaiseksi, ainakin pelialueet ja maisemat vaihtelevat tyyliltään mukavasti. Kaupungissa taistelu eroaa selvästi, sillä ahtaissa sisätiloissa taistellaan enemmän ja kadutkin ovat autoineen sekä suojineen mielenkiintoisia taistelupaikkoja. Ulkotiloissa ei juuri ole etenemisen vapautta, sillä kentät ovat kiemurtelustaan huolimatta putkimaisia sekä skriptattujen vihollisten väijytyspaikkojen sävyttämiä. Itse tehtävissä on ajoittain huvittaviakin tapahtumia, kuten esimerkiksi erään kentän lopuksi pelaajan on suojeltava räjähtämässä olevaa likaista ydinpommia purkavaa erikoismiestä omasta turvallisuudestaan pommin räjähdysalueella välittämättömiltä terroristeilta, joita tuntuu lappaavan joka suunnalta pelaajan ja purettavan pommin kimppuun. Kuitenkin esimerkiksi tehtävien huipennukset usein toimivat ja etenkin viholliskopterien pudottaminen singoilla tuntuu erityisen palkitsevalta. Joissakin tehtävissä ajoittain pääsee ajoneuvoillakin päristelemään, matkustajien ampuessa villisti joka suuntiin. Kokonaisuutena tehtävät ovat siis onnistuneita ja viihdyttäviä.
Partypeli kotisotilaille
Pelin heikkoudet korostuvat yksinpelissä. Parannetusta tekoälystä ja käyttöliittymästä huolimatta peli tuntuu ajoittain työläältä ja hankalalta pelata. Jatkuvat vihollismäärätkin puuduttavat pidemmän päälle, eivätkä yksittäiset tapot tunnu kovinkaan suurilta voitoilta. Graafisesti peli on hivenen vanhentuneen näköinen, mutta kuitenkin riittävän toimiva. Conflict: Global Storm on edeltäjiensä tapaan parhaimmillaan yhteistyöhön nojaavana moninpelinä. Jaetun ruudun co-oppia tarjoavia semirealistisia räiskintäpelejä ei ole liiaksi asti, ja tämän kilpailijoista melko vapaan peligenren ykkösnimi on myös jatkossa Conflict-sarjan peli. Global Storm on suositeltavaa pelimateriaalia 2-4:n hengen peliporukoille, joita rennon militäärinen räiskintä kiinnostaa. Puhtaana yksinpelinä onkin esimerkiksi jo kauppojen alelaareista löytyvä Io Interactiven Freedom Fighters vielä hauskempi ja sujuvampi pienen iskuryhmän komentamista käsittelevä toimintapeli.