Conkerin pelitähteyden mahdollinen loppuhuipennus on oman arvostelijaurani vaikein projekti. Kun pelin asettaa koneeseen, toiveet ovat korkealla; grafiikan pitäisi olla huippuluokkaa, Live-ominaisuuksien on sanottu jyräävän kilpailijoidensa yli ja pelattavuus on kuulemma alansa eliittiä. On kuitenkin helppo sanoa, että odotukset sysätään sivuun heti pelin alettua ja pelaaja tiputetaan maan pinnalle.
Live
Innoissani menin tutkimaan ensimmäisenä pelin Live-ominaisuuksia. Karvas pettymys oli, että pelimuotoja on tuskallisen vähän. Se ei kuitenkaan poista sitä faktaa, että pelattavuus on selvästi yksinpeliä parempi. Pelitunteja kuluu helposti taistellessa ilkeitä Tedizejä tai hieman hyväntahtoisempia oravia vastaan. Hahmoluokkia on kiitettävästi eikä aseiden kohtuullisen pieni määräkään haittaa pelikokemusta.
Vähintään yhtä mielenkiintoinen puolikas pelin sisällöstä oli jäljellä. En koskaan pelannut Nintendo 64:n Conkeria, joten tarina oli minulle täysin uusi kokemus. Viime aikoina toiminta- ja autourheilupeleihin tottuneena alun hidastempoisuus väsytti välillä todella paljon. Kun pelin ennennäkemättömään huumoriin pääsee sisälle, pelikokemuskin muuttuu täysin. Esimerkiksi episodi, jossa lehmät on saatava ulostamaan, tai paskaläjää vastaan käytävä oopperalaulukilpailu naurattavat todella paljon yön pikkutunneilla.
Reloaded
Live And Reloadedin audiovisuaalinen puoli oli vastoin odotuksiani yllättävän hyvä. Ongelmia ärsyyntymisen suhteen ilmaantuu vain, mikäli jumittuu pitkäksi aikaa tiettyyn kohtaan. Muuten musiikki toimii eri kohtauksissa erinomaisesti ja teemat ovat mieleenpainuvia (tosin eivät aina hyvässä mielessä). Ääninäyttely on hoidettu sekin mallikkaasti, vaikka usein on turvauduttava tekstityksiin, koska hahmojen löpinöistä ei saa selvää.
Graafisesti Conkerin seikkailut ovat odotetunlaiset. Erityisesti kohtalaisen miehekkään oravamme häntä ja turkki on trimmattu hyvään kuntoon. Erilaiset efektit ovat sulavia ja koko pelimaailma on kaunis, vaikka yöllä reunat pehmentyisivät oman näön tuotoksena.
Oman maun mukaan
Varmasti tähän mennessä mietit jo, miksi Conker: Live And Reloaded on mielestäni niin vaikea arvosteltava. Vaikeus ei piile niinkään pelin ominaisuuksissa vaan sen sisältömateriaalissa. Toki Nintendo 64 käännös on pelillisesti luvattoman heikko; kontrollit ovat kömpelöt eikä Conkerin liikuttaminen esimerkiksi tietyissä tasohyppelyosioissa ole kovinkaan yksinkertaista.
Hyvät puolet löytyvät tietysti Liven puolelta, ei niinkään monipuolisuudesta vaan peliseurasta ja koko Liven toteutuksesta. Pelin huumori avautuu joillekin, toisille taas ei. Sen ajattomuus ja lievä lapsellisuus laittavat kyllä murrosikänsä loppupuolella olevan nuoren nauramaan toivottoman usein. Pelillisesti Microsoftin viimeinen tuotos Xboxille on heikko ja käännöksenä tyydyttävä. Huumorinsa ja faniensa tavoittamisen ansiosta Conker nousee lähelle korkeinta palkintopallia.