Crackdown on Realtime Worldsin vastaus kysymykseen ”Mitä saadaan, kun yhdistetään GTA-tyylinen peli supervoimilla varustettuun poliisitoimintaan?” Tietysti laaja, vapaasti tutkittava ja elämää kuhiseva kaupunki täynnä rikollisia, jotka kerjäävät toimitusta esi-isiensä maille. Koko peli on mahdollista pelata kaverin kanssa yhteistyönä Liven välityksellä. Kaikki kuulostaa erittäin lupaavalta tässä Microsoftin uusimmassa pelijulkaisussa, mutta vastaako Crackdown odotuksia?
Clean up the city
Pacific City on täydellisen kaaoksen partaalla. Anarkia ja verenvuodatus ovat vallanneet kadut, kun kolme suurta rikollisjärjestöä on ottanut kaupungin rautaiseen hallintaansa ja poliisi on voimaton rikollismahdin edessä. Kaupungin viimeinen toivo lepää poliisivoimien uuden kokeellisen supersotilaan harteilla. Pelaajan komennossa tämän agentin tehtävä on suoraviivainen: siivoa kaupunki rikollisuudesta ja palauta laki ja järjestys kaduille.
Agenttia vastassa olevat kolme rikollisjärjestöä ovat jakaneet kaupungin näppärästi kolmeen osaan. Länsisaaria hallitsee latinojengi Los Muertos nimensä mukaisesti kuolettavalla otteella. Idässä vaikuttaa Volk, jota koostuu itäisen Euroopan palkkasotureista ja venäläisestä mafiasta. Pohjoisessa Pacific Cityssä vallassa on japanilais-yhdysvaltainen teknokorporaatio Shai-Gen. Entisenä valtion puolustusurakoitsijana Shai-Genillä on kaikkein korkein teknologinen kyvykkyys ja aseistus. Jokaista järjestöä johtaa seitsemän suurta rikollispomoa. Yksi pomoista on koko järjestön kingpin ja loput kuusi ovat hänen kenraalejaan. Jengien nujertaminen tapahtuu yksinkertaisesti löytämällä ja likvidoimalla yksitellen jokainen rikollispomo. Nämä yhteiskunnan mätäpaiseet majailevat erilaisissa päämajoissa, joista kingpinien asumukset ovat melkoisia linnoituksia. Niitä suojelevat parhaassa tapauksessa sadat jengiläiset. Kun kaikki järjestön johtohenkilöt on päästetty kärsimyksistään, käynnistyy Final Crime-tapahtuma. Ikävä kyllä tämä tarkoittaa vain sitä, että jengin jäljellä olevat sotilaat riehuvat ennalta määrätyllä alueella ilman mitään järkevää päämäärää. Kaikista pomoista ja lopullisista rikoksista selvittyä pelin tarina on läpäisty.
Crackdown olisi pelkän tarinan läpäisynä erittäin lyhyt peli. Onneksi rikollisuutta vastaan taistelun lisäksi Pacific City tarjoaa muitakin aktiviteetteja. Tarjolla on 12 moottoriajoneuvoin ja 12 jalkaisin suoritettavaa kisaa. Lisää kerättävää tuovat peliin GTA:n tyyliset orb-merkit, joita on piilotettu Crackdowniin 300 kappaletta. Merkit nostavat kokemuspisteitä kyvyissä, joten niillä on muutakin kuin keräysarvoa. Näiden lisäksi Crackdownissa käytetään Liven pelaajasaavutuksia mukavasti. Tukku pieniä haasteita antaa lisätekemistä peliin juonitehtävien jälkeenkin.
When the city became my playground
Kun tehtävänä on kukistaa koko kaupungin voimakkaimmat pahantekijät, vaaditaan sankariltakin enemmän potkua kuin peruspollarilta. Agentti on oikea mies työhön, sillä hänelle on luotu ainutlaatuinen kyky kehittyä eri ominaisuuksiltaan ja siten tulla lähes voittamattomaksi taistelukoneeksi. Pelaajalla on Crackdownissa kuusi kehitettävää ominaisuutta: ketteryys, ajotaito, räjähteet, voima sekä ampuminen. Niitä kehitetään suorittamalla niitä vaativia toimintoja. Yleisimmin se, millä tavalla pelaaja listii jengiläisiä, vaikuttaa siihen, mikä ominaisuus kehittyy. Nujertamalla käsin tai esineillä kehitetään voimaa, kun taas räjähteet ja ampuminen nousevat mitä enemmän niitä käyttää vihollisia vastaan. Ampuminen on tehty erittäin hyvin. Se on helppo oppia, mutta se on riittävän monipuolista. Pelaaja voi nimittäin silmittömän räiskinnän sijaan halutessaan tähdätä vasemmalla liipaisimella eri ruumiinosiin. Osuman saadessaan vastustajat reagoivat vastaavasti eli esimerkiksi käteen ammuttaessa pudottavat aseen tai jalkoihin tähdätessä putoavat polvilleen. Ajotaito puolestaan kehittyy ajamalla jengiläisten yli ja kaahaamalla kisoja aikaa vastaan. Ajotaito on ylivoimaisesti vaikein kehitettävä ominaisuus, sillä pelin tekoäly osaa varsin helposti väistää hurjastelevan Agentin yritykset. Sivullisten tappaminen taas laskee taitoja, mutta onneksi vain marginaalisesti. Ajotaidon lähtötason heikkous aiheuttaa helposti sen, että autoihin ei tule juurikaan koskettua, varsinkaan kun pelihahmon ketteryys alkaa kehittyä. Ketteryyttä kehitetään pääosin rakennusten kattojen päälle sijoitettujen ketteryyspallukoiden keräämisellä. Niitä on ripoteltu kaupunkiin 500 kappaletta, joten tasot nousevat sopivasti kaupunkia kiertäessä. Ketteryyden kehittämisestä on tällä tavoin onnistuttu tekemään yllättävän hauskaa ja palkitsevaa puuhaa. Ei aikaakaan, kun kaupungista todella tulee pelaajalle yksi iso leikkikenttä Agentin loikkiessa katolta toiselle vaivatta ja kiipeää korkeimpienkin pilvenpiirtäjien huipuille hetkessä.
Kokonaisuutena Crackdownin kontrollit ja pelituntuma ovat erinomaisia. Liikkumisen ja ampumisen oppii todella nopeasti ja taitojen kehittyessä voi kokea, kuinka pelihahmo kykenee yhä hienompiin ja vaativampiin suorituksiin. Hahmonkehityksen näkee metkasti myös ruudulla, kokemustasojen myötä pelihahmon ulkonäkö muuttuu yhä tiukemman ja vaarallisemman näköiseksi. Sama koskee myös Agettiajoneuvoja, jotka ajotaidon kehittymisen myötä saavat uusia kykyjä ja hienomman ulkonäön.
I can see my house from here
Crackdownin Pacific Cityssä on ilo seikkailla. Kaupungin ulkomuoto on monipuolinen ja ympäristöt ovat tarpeeksi vaihtelevia. Rakennuksissa, kaduilla ja katoilla on riittävä määrä yksityiskohtia, joten kaupunki ei tunnu staattiselta vaan luonnolliselta paikalta. Kaupunki vaikuttaa myös ihmisten osalta sopivan elävältä. Asukkaat tuntuvat tosin olevan aikamoisia zombeja, mutta sen ei luulisi olevan kummallista kaupungissa, jossa hengenlähtö on jatkuvasti hiuskarvan varassa. Pacific City ei vedä kokoluokaltaan vertoja esimerkiksi GTA: San Andreakselle, mutta toisaalta Crackdown tarjoaa pelattavaksi myös vertikaalisen ulottuvuuden. Kun koko kaupunki on tutkittavissa asfaltilta katoille, tilaa riittää. Kaupungin näkymissä ei ole todellakaan mitään valittamista. Piirtoetäisyys on tarpeeksi suuri, joten näkymät katoilta ovat upeat. Aamun sarastus pitkän nousun jälkeen yhden korkeimman pilvenpiirtäjän katolta oli hienoimpia näkyjä sitten Gears of Warin.
Kaupunki ja sen ihmiset ovat visuaaliselta toteutukseltaan pitkälle mietittyjä. Crackdown yhdistää realistista ja sarjakuvamaista tyyliä, lopputulos sopii hyvin pelin toiminnalliseen sarjisluonteeseen. Toiminnan kuumuudessa pääseekin loistamaan sillä upeita, vauhdikkaita räjähdyksiä ja ryminää pelissä on riittämiin. Äänet ovat tyypillistä toimintakamaa, mutta tukevat ruudun tapahtumia sopivasti tunnelman säilymiseksi. Musiikkia pelissä kuuluu vain autoradioista ja se on tavanomaista rockia ja konemusaa, eikä tee mitään lähtemätöntä vaikutusta. Ääninäyttely on yleisesti ottaen laadukasta. Harmittavasti vihollisten huudot toistavat aivan liikaa itseään ja pitkissä toimintapätkissä sormet syyhyävät jo mutea valikosta. Suurin ääninäyttelyrooli on Agentin esimiehellä, joka toimii opastajana ja koko operaation ohjaajana. Aluksi hyvin hyödylliset neuvot vaihtuvat pikkuhiljaa täysin turhiksi onelinereiksi. Surkuhupaisaksi homma muuttuu, kun paikkapaikoin puheääni putoaa synkasta tapahtumien kanssa. Harvemmin sitä kuitenkaan näkee kotiaan tunnelista tai kehuu roskiksen päälle hyppäämistä kaikkien aikojen kiipeilysuoritukseksi.
Too much freedom can kill
Crackdownin suurimpia valttikortteja on vapaus. Pelejä usein arvostellaan liiasta lineaarisuudesta, mutta Crackdown onnistuu tässä suhteessa antamaan pelaajalle valinnan tehdä kaiken mielensä mukaan. Muun muassa rikollispomojen kimppuun voi käydä täysin haluamassaan järjestyksessä. Pelaaja voi hyökätä vaikka ensimmäisenä ennakolta viimeisen ja suurimman pomon kimppuun. Crackdown tosin kannustaa ensin eliminoimaan kingpinien kenraalit, sillä se heikentää huomattavasti ylipäälliköiden linnoitusten puolustusta. Crackdownin pelaaminen on siten äärimmäisen joustavaa, eikä jumiin jäämisen pelkoa ole. Mutta kuten niin monessa asiassa vapaus on kaksiteräinen miekka. Pelin paras puoli voi kääntyä myös pelin heikkoudeksi. Pelaaja voi nimittäin itse toimillaan pahimmassa tapauksessa pilata pelikokemuksensa optimoimalla vahingossa taitojen kehityksen ja aseiden keräyksen. Tällöin peli on aivan liian helppo perusvaikeustasolla ja siten ohi todella nopeasti. Oikeuksiinsa peli pääsee vain kovimmalla vaikeustasolla, mutta se taso vaatiikin jo keskittymistä. Tasoa voi kätevästi vaihtaa fiiliksen mukaan aina aloittaessa uuden pelituokion. Sama vapaus koskee myös moninpeliä. Crackdown on mahdollista pelata kokonaan myös livessä co-op-yhteistyöpelimuodossa. Kaveripelissä Crackdown on ehdottomasti parhaimmillaan ja kaverin kanssa seikkaillessa uppoaa peliin huomaamatta aikaa tuntikaupalla.
Endgame
Mikä on sitten lopullinen tuomio? Crackdown on aavistuksen ristiriitainen kokemus. Realtime Worlds on luonut pelaajalle erinomaiset puitteet ja tasapainoisen pelattavuuden, mutta jättänyt juonen ja sen tehtävät liian suoraviivaisiksi. Kaikista vioistaan huolimatta Crackdown osuu tarkkuuskiväärin täsmällisyydellä siihen yhteen tärkeimmistä pelihermoista – sen pelaaminen on hemmetin hauskaa puuhaa. Kaupungissa sinkoilu ja pahisten kurittaminen toimii juuri niin kuin pitääkin. Tehtävissäkin on mahdollisuus hyökätä monipuolisin tavoin rikollisten kimppuun. Autolla voi kaahata sisään komplekseihin, sniputtaa liudan vihollisia korkealta talojen katoilta ja ujuttautua sisään katon tai takaoven kautta. Ainoastaan hiipiminen puuttuu, se lienee ilmeisesti jätetty hautumaan Crackdown 2:ta varten. Pelissä on tällä haavaa mahdollisuus avata 900 gamerscorea, joten odotettavissa on lisää pelattavaa Liven kautta ladattuna. Kaiken kaikkiaan Crackdown on suositeltava pelikokemus kaikille, jotka pitävät vauhdikkaista ja vapautta korostavista toimintapeleistä. Jos täysi hinta vaivaa, vuokraus tai käytettynä osto ovat järkeviä vaihtoehtoja. Ja niin, se Halo 3 betakin löytyy levyltä kylkiäisenä. Siitä vuoden markkinointipalkinto Microsoftille.