Ikonisen pussimäyrän taival alkoi, kun Sony sai tarpeekseen yhteistyöstä Nintendon kanssa ja päätti julkaista oman konsolinsa; Playstationin. Kaikki alkoi olla 90-luvun puolessa välissä valmista, puuttui vain konsolin brändiä ylläpitävä hahmo ja näin suunniteltiin laatikoita rikkova Crash Bandicoot. Crashin suosio oli huipussaan viidennen sukupolven konsoleiden aikana, mutta wumpa-hedelmiä keräilevä pyörijämme on kokenut pienen inflaation siirtyessään seuraavan sukupolven konsoleihin. Siitä huolimatta Crash Bandicootin kolme ensimmäistä peliä ja Crash Team Racing pääsivät nopeasti kulttipelien joukkoon. Fanien odotukset saivat vastakaikua, kun Activision päätti julkaista Crash Bandicoot N. Sane Trilogyn, joka pitää sisällään nämä kolme legendaarista peliä parannelluin grafiikoin.
Smashing Blast From The Past
Jo pelin käynnistyttyä nostalgiaryöppy on taattu, kun voodoonaamio Aku Akun ääni kertoo perinteitä kunnioittaen ennen aloitusnäyttöä pelin kehittäjät. Crash Bandicoot N. Sane Trilogy pitää sisällään kolme alkuperäistä Crash-peliä; Crash Bandicoot, Crash Bandicoot 2: Cortex Strikes Back ja Crash Bandicoot 3; Warped.
Ensimmäisessä pelissä paha tohtori Neo Cortex ja Tohtori Nitrus Brio yrittävät tehdä Crashistä pahan mutanttiarmejansa kenraalia. Asiat eivät kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan ja Crash pakenee arkkivihollisensa kynsistä. Crashin pitää raivata tiensä trooppisilla saarilla takaisin Cortexin laboratorioon, estää Cortexia valloittamasta maailma ja pelastaa tyttö-pussimäyrä Tawna.
Bandicootin toisessa pelissä, Cortex Strikes Back, tarina jatkuu siitä, mihin edellisessä jäätiin. Lyöty tohtori Neo Cortex löytää luolasta kimaltavia voimakristalleja. Cortex oivaltaa, että niiden suuren voiman avulla hän voisi yrittää uudelleen vallata koko maailman. Neo Cortex ja hänen lakeijansa N. Gin rakentavat Cortex Vortexin, joka kuitenkin tarvitsee toimiakseen kaksikymmentäviisi voimakristallia. Cortex kidnappaa Crashin ja huijaa häntä keräämään kallisarvoiset kristallit.
Kolmannessa pelissä, Warpedissa, Crash on tuhonnut tohtori Cortexin avaruusaseman, jonka kappaleita putoaa kaukaiselle trooppiselle saarelle, vapauttaen pahan voodoonaamion: Uka Ukan. Uka Uka on kyllästynyt Cortexin epäonnistuneisiin yrityksiin vallata maailma ja alkaa kerätä voimakristalleja ympäri aikakausia ilkeän rosvolaumansa avulla. Crashin hyvä voodoonaamio Aku Aku aistii pahan veljensä Uka Ukan läsnäolon ja ryntäävät Crashin kanssa Cortexin aika-asemalle. He päättävät kerätä kaikki kristallit ennen Uka Ukaa ja näin tuhota hänen aikeensa.
Crystals, of course… D’oh
Kehittäjät Vicarious Visionsilla ovat todellakin osanneet työnsä, kun ovat lähteneet hiomaan vanhan klassikon grafiikoita. N. Sane Trilogyn ulkoasu on todella nätti ja mukava parannus vanhojen palikkamaisten grafiikoiden tilalle. Monissa peleissä ärsyttävät päivänselvät tutoriaalit, jotka tehdään turhan näyttäviksi ja haudanvakaviksi, vaikka pelin pelaamiseen ei tarvittaisikaan insinöörikoulutusta. N. Sane Trilogyssa ohjeet pelaamiseen on asetettu sopivasti sivuun, etteivät ne häiritse pelaamista, mutta ovat siellä valmiina avustamaan uusia pelaajia.
Nyt ei tarvitse huolehtia myöskään muistikortista, taikka edes tallentamisesta, kun uutena mukavuutena vanhaan peliin on tullut automaattitallennus, mikä tekee varsinkin ensimmäisen Crash Bandicootin pelaamisesta helpompaa. Enää ei tarvitse Game Overin jälkeen koluta kenttiä uudestaan päästäkseen loppuvastuksen kimppuun. Mikäli on vanhan tyylin pelaaja, automaattitallennuksesta voi päästä eroon asetusten kautta. Pelaaja voi myös lennosta vaihtaa ohjattavuutta joystickistä D-padiin, jos on tottunut pelaamaan lapsuudessa PlayStationin ensimmäisellä ohjaimella. Mikäli pelaaminen Crashillä alkaa tympiä tai harrastaa feministien asiaa, jokaisessa pelissä voi pelata minkä tahansa kentän myös Crashin siskolla, Coco Bandicootilla, lukuun ottamatta Warped-pelin erikoiskenttiä.
Samat pelit, uudet grafiikat
Crash Bandicoot N. Sane Trilogy on positiivinen nostalgiapyrähdys vuosien takaa, jota pelailee mielellään. Kyseessä on kuitenkin uudelleenjulkaistu pelisarja uusilla grafiikoilla ja pienillä muutoksilla. Kontrolleja on ehkä hieman hiottu, mutta suuria parannuksia ne eivät ole saaneet, mikä ärsyttää varsinkin ensimmäisessä Bandicootissa, jossa ei välillä osaa valita kummalla on parempi ohjata sankaria; joystickilla vai D-padillä. Olisin ennen julkaisua halunnut, että kontrolleja olisi hiottu vähän pehmeimmiksi, mutta toisaalta Crash Bandicootin ohjattavuus tekee pelistä omanlaisensa, kuten Castlevanian kontrollit tekevät pelistä Castlevanian. Eniten olisin halunnut, että uusi tiimi suunnittelisi hieman uusiksi Warpedin moottoripyöräkenttien pelattavuutta. Prätkällä kisaaminen kun on edelleenkin turhauttavaa.
Aika on päässyt kultaamaan Crash Bandicootista tulleet muistot, kuten monissa muissakin legendaarisissa videopeleissä. Se ei ole kuitenkaan pelin vika. Ehkä Crash ei olekaan niin helppo, kuin pienenä sen muisti olevan ja pelin grafiikat eivät muutakaan koko pelin pelattavuutta. En kuitenkaan sano, että pelit olisivat huonoja. Päinvastoin. Crash Bandicootia pelaa mielellään uusilla grafiikoilla plasmatelevisiosta ja langattomalla ohjaimella. Crash Bandicoot N. Same Trilogyn pelaamista voi verrata remasteroidun Star Wars -elokuvan katsomiseen. Elokuva on sama, mutta edelleen mainio, jopa päivitetyillä erikoistehosteilla. Tämä Crash Bandicoot-paketti on ehdottomasti hankkimisen arvoinen, mutta pitää muistaa, etteivät odotukset ulotu liian korkealle.