Microsoftin ensimmäinen Crimson Skies -lentopeli julkaistiin vuonna 2000 PC:lle – se sai jo tuolloin jokseenkin hyviä arvosteluja osakseen, samoin pelin tarinaa kehuttiin omalaatuiseksi. Nyttemmin samainen tarina saa jatkoa yksinoikeudella Xboxille julkaistun version muodossa eikä huonoja arvosanoja satanut tälläkään kertaa. Mediassa tätä Xbox-versiota on jo ehditty kehumaan moneltakin eri kantilta ja sen tiimoilta peli vaikuttikin lähes täydelliseltä. Onko se sitten sitä, tästä päätin ottaa selvää?
Omalaatuinen tarina
Toiminnallisen Crimson Skies -lentopelin tarina sijoittuu vaihtoehtoiselle ja kuvitteelliselle 30-luvun lopulle, jossa USA:n suurvalta on hajonnut useampiin ja itsenäisiin riippakuntiin. Samalla myös teknologia on ottanut jättimäisen harppauksen eteenpäin, eli hieman samoin kuin joskus aikoinaan todellisuudessa kun laman jälkeinen toinen maailmansota kolkutteli ovelle… Tällöin myös ilmatilan herruudesta taisteltiin kehittyneimmin keinoin. Crimson Skies -pelissä historia on kuvitteellisesti käännetty hieman toisenlaiseksi, jossa uusi ilmailualan teknologia on luonut uuden yritys/amattikkunnan entiselle Yhdysvaltain mantereelle.
Kilpailevan kaupankäynnin ja laman seurauksena syttyi sota jakautuvien kansakuntien välille. Tiet ja sillat on poltettu, autoilla ja junilla ei voi enää liikkua… matkustajia ja kaupparahtia eri osavaltiokansakunnista toiseen ei voida enää juuri siirtää muulla tavoin kuin lentokoneilla ja ilmalaivoilla. Sota on synnyttänyt ilmatilaan miliisi-, piraatti- ja salakuljetus-laivueita, joilla on pelin juonessa myös oma roolinsa. Pelin sankaria esittää piraatti-pilotti Nathan Zachary, jonka heikkouksiin kuuluu mm. uhkapelaaminen ja naiset. Nathan toimii Fortune Hunters -nimisessä yrityksessä, jonka tehtävänä on ryöstämällä palauttaa takaisin menetetty omaisuus. Kaikella on kuitenkin hintansa…
Visuaalisesti laadukas ja toimiva
Heti ensimmäiseksi CS-lentopelin upea grafiikka hivelee silmiä, eli sen tiettyjä yksityiskohtia ei voi olla ihailematta… esimerkiksi lähes fotorealistinen veden mallinnus kaikkine valon heijatuksineen ja saarien rantoja nuolevine aaltoineen luo heti oman tunnelmansa, samoin koneiden ilmavirrasta veden pintaan aiheutuva väreily ja pärske on visuaalisesti toteutettu varsin näyttävästi. Ilmalaivojen ja lentokoneiden mallinnus on myös kehuttavaa tasoa, vaikka ei samalle potkurikoneiden vaurionmallinnus ja animointi-tarkkuudelle päästäkään kuin mitä se esimerkiksi joissakin tämän hetken WWII-aiheisissa PC-lentosimulaattoreiden potkurikoneissa on.
CS-pelin kone-tyyppien suunnittelua voi kutsua jokseenkin innovatiiviseksi ja esimalli lienee otettu lähinnä oikeiden toisen maailmansodan lopun aikaisten lentokoneiden prototyypeistä, joita kaikkia ei oikeasti ehditty tositoimissa näkemään. Räjähdys-efektit yms. ovat eittämättä laadukasta jälkeä, eli tätäkään visuaallista osa-aluetta ei ole jätetty puolitiehen. Tietty arcademainen leima kuitenkin näkyy joidenkin objektien ja karttojen yleisilmeen kohdalla, eli kokonaisuudessaan niiden ulkoasua ei voi kutsua kovinkaan uskottavan oloiseksi. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että ne eivät ole täysin balanssissa pelin nostalgisen tarinan kanssa.
Näyttävällä grafiikalla on yleensä myös hintansa pelin toimivuuden kannalta, mutta tämän Xbox-pelin kohdalla se ei juuri näy esimerkiksi alhaisena ruudunpäivityksenä. Tämän suhteen onkin hyvin ilmeistä, että jos pelin moottori on alkujaan suunniteltu nimenomaan vain Xboxille sopivaksi, niin visuaalinen lopputulos ja laatu on yleensä sen mukaista.
Näillä näkymin moninpeli-karttoja on vielä liian vähän, sillä näitä ei löydy toistaiseksi kuin vaivaiset viisi kappaletta. Mitä ilmeisemmin Xbox Live Downloadable Content -ominaisuuden kautta peliin saadaan kuitenkin lisää näitä karttoja, toivottavasti myös uusia lentokoneita?
Pelin musiikki ja ääniefektit ovat myös suhteellisen hyvää tasoa, musiikki on tarinan ajan henkeen liittyen tunnelmallista. Tietyt ääniefektit ja yksinpelin roolihahmojen ääninäyttely ovat ehdottomasti keskivertoa parempaa tasoa. Headsetillä kommunikoidessa puheen äänenlaadussa kuitenkin ilmenee ajoittaista ja pientä säröilyä, ei kuitenkaan siinä määrin kuin Xbox Liven käyttöliittymän Voice Chatissä. Puhuttaessa ei tarvitse myöskään painaa pad-ohjaimesta tangentti-painiketta.
Kontrollit ja lentomallinnus
Xbox-version lentomalliin ja kontrolleihin on selkeästi panostettu jo hieman monipuolisemmin kuin edeltävään PC-versioon, tällä kun on nimenomaan myös suuri vaikutus lentopelin luonteeseen ja varsinkin sinne moninpeli-sektorille. PC-version mp-peli olikin netissä liiaksi yksinkertaisen lentomallinsa takia varsin tylsän oloinen ja itseään toistava aivoton ilmataistelu, jossa kaikki mp-pilotit harrastivat jatkuvasti itseään toistavaa kaartotaistelua. Tämän johdosta pc-version lentomallinnus ja kontrollit jättivätkin aikoinaan paljon toivomisen varaa. Nyttemmin Xbox-versiossa nämä epäkohdat on selkeästi huomioitu, vaikka varsinaisien WWII-lentosimulaatioiden (PC) tasoiseen lentomalliin ei ymmärretysti tässäkään lentopelissä päästä.
Mutta vaikka tietyiltä osin vahvasti arcademaisesta lentelypelistä onkin kyse, niin Xbox-version koneiden hallinta vaatii silti hetken totuttelua, varsinkin onlinepelin puolella. Uudelle pelaajalle yhdenkin kokeneemman CS-pilotin pudottaminen tonttiin voi olla alussa vaikea pala. Tällöin Live-peli saattaa alkuun tuntua jonkun mielestä varsin turhauttavalta ja tylsältä. Oppimiskäyrä on kuitenkin jyrkkä, eli kun malttaa kärsivällisesti harjoitella niin tulokset alkavat näkyä varsin pikaisesti.
Paljon saattaa olla myös tunnelma-kysymyksistä kiinni, miellyttääkö Crimson Skiesin arcademainen lentely pelaajaa vai ei. Varsinkin allekirjoittaneella tämä lentopeli herättää edelleen hyvinkin ristiriitaisia tunteita, koska CS-hävittäjien lentomallinnus ei ymmärretysti vastaa näennäisesti uskottavaa WWII lentosimulaatio- ja statiikka mallia juuri lainkaan. Myös kaikki fysiikan lakien mukaiset malinnukset ja potkurikoneen sakkaamiset saa heittää Crimsonin taivaalla romukoppaan.
Pientä yritystä Xbox-versiosta kuitenkin nimenomaan tältä osa-alueelta löytyy, jota mielestäni voisi luonnehtia jo konsoli-lentopelien saralla positiiviseksi asiaksi. Näistä mainittakoon mm. väistöliikkeiden mahdollisuus, ilmajarrutus sekä jonkinlainen kuvitteellinen rakettimootorilla toimiva kaasu, jota voi käyttää vain rajoitetusti. Lento-kontrollit myös saatu jokseenkin onnistuneesti sopimaan pad-ohjaimeen.
Pelaaja saattaa menettää myös koneensa hallinnan hetkeksi, jos kuluttaa esimerkiksi rakettimoottorin kaasulla tätä koskevan energia-käyrän hetkeksi loppuun ja sitten yrittää tehdä perään pari immelmannia. Seurauksena kone lähtee auttamatta pelaajan käsistä, mutta hallinta kuitenkin palauttuu takaisin automaattisesti muutaman ilmapiruetin jälkeen. Tuona aikana pelaajan kone on helppo maali vastapelaajille tai tilanteesta riippuen altis törmäämään esimerkiksi rakennukseen, vuoreen, mereen tai maahan.
Lentokone-tyyppejä pelistä löytyy yhteensä 11 erillaista, jotka ominaisuuksiltaan hieman poikkeavat toisistaan. Ikävä kyllä kyseiset koneet eivät ole moninpelin puolella ominaisuuksiensa suhteen lainkaan pelaajan vapaasti kustomoitavissa, PC-version mp-pelissä tämä on kuitenkin mahdollista. Hävittäjien ominaisuudet ovatkin Xbox-versiossa yksinkertaisesti lajiteltu vain kiinteästi kolmeen ryhmään: panssarointi, nopeus ja aseistus. Koneet joissa on raskaampi panssarointi ja aseistus, ovat luonnollisesti hitaampia, vastaavasti ne hävittäjät ovat taas nopeampia joissa nämä ominaisuudet ovat kevyempää tasoa.
Hieman outoa on myös se, että Xbox-versiosta ei löydy lainkaan ohjaamo-näkymää (cockpit), kuten ei myöskään full-screen tähtäin-moodia, nämäkin puuttuvat ominaisuudet kun löytyvät kuitenkin jo edeltävästä PC-versiosta. Xbox-version koneita voi ohjailla vain ulkoisesta takakuvakulmasta ja tämä on tietyltä osin minusta sääli, sillä se haittaa ajoittain myös tähtäämistä. Yksin- ja moninpelien saralla pelaaja voi halutessaan hypätä maassa tai rakenelmissa olevien ilmatorjunta ohjus-, konekivääri- ja tykkitornien puikkoihin, eli ihan hieno pelillinen ominaisuus sekin.
Yksinpeli, Live- ja moninpeli
Yksinpeli-sektorilta löytyy kampanja-moodi jossa pelin edellä kuvattu tarina etenee elokuvamaisten välivideoiden siivittämänä. Tietty tyypillisen arcademainen kaavamaisuus yksinpeliä tuntuu edelleenkin vaivaavan, eli suoranaisesti mitään innovatiivista uudistusta ei tälle saralle ole siunaantunut. Mutta omantakeinen juoni ja muiden roolihahmojen vauhdikkaat radio-keskustelut luovat Xbox-versionkin yksinpeliin edelleen jokseenkin viihdyttävän ilmeen… Entistäkin näyttävämpi visuaalisus on tällä saralla myös merkittävä tunnelman kohottaja. Yksinpelissä voi myös kehittää kampanjan edetessä omaa konettaan, mikäli virtuaalirahaa vain kertyy plakkariin.
Xbox-version pääpaino on lähinnä kuitenkin monin/Live-peli sektorilla, vaikka yksinpeliäkään ei voi ihan laihaksi purkka-viritelmäksi syyttää. Moninpeliä voi pelata mm. kaverin kanssa jaetulta ruudulta (split screen/max. 4 pelaajaa samalla näytöllä), mutta vielä myös harvinaisena ominaisuutena näiden yhdistelmää Livessä. Lähiverkkopeli, eli System Link -tuki myös löytyy, kuten yleensä kaikista tämän hetkisistä Liveä tukevista onlinepeleistä. System Link ja Live -pelissä voi pelailla maksimissaaan 16 pelaajaa. Online-tilassa CS toimii ylättävänkin mallikkaasti, vaikka ulkomaalaisiakin Livettäjiä olisi joukossa. Lagia ei juuri ilmene, vaikka hostilla löytyisi ainoastaan normaalinopeuksinen laajakaistayhteys. Pelaajien puhe takkuilee kuitenkin ajoittain tai jopa häviää tyystin, jos pelaajia on serverillä enemmän.
Live/moninpelimuotoja löytynee yhteensä kuusi erilaista, eli perinteistä solo- ja tiimipohjaista koiratappelua, lipunryöstöä ja hieman oudompaa valkoisen Aku Ankan metsästystä ym. vastaavaa variaatiota…Henkilökohtaisena mielipiteenä lipunryöstö muutaman mp-kartan suhteen tuntuisi olevan ehdottomasti Crimson Skiesin mielenkiintoisin Live-pelimuoto, jossa ilmenee lievästi myös tiimipeli-taktikoimisen elkeitä, mutta tässä valossa vielä ikävän vähäistä… Ihan huonoilta eivät vaikuttaneet myöskään dogfighting perus mp-pelimuodot, näiden pelillinen luonne jätti kuitenkin paljon vielä toivomisen varaa, siis omasta mielestäni. Puhe-kommunikoinnilla ei juuri tunnu olevan myöskään Liven tiimi-pelissä taktista merkitystä. Co-operatiivisten pelimuotojen täydellinen puuttuminen Live-sektorilta jäi myös hieman ihmetyttämään.
Itse Live-pelin asetukset olisivat saaneet olla tietyiltä osin hieman monimuotoisemmat, näiden avulla hosti voisi säätää tarvittaessa online-pelin luonetta hieman toisenlaiseksi. Arcademaisten konsoli-pelien perisynti onkin yleensä minusta se, että ne eivät kokonaisuudessaan sisällä tarpeeksi kattavia peli-asetuksia ja ominaisuuksia, tällöin myöskään mp-pelin luonnetta ei voi juuri vakiosta muuttaa. Esim. pelissä näkyvä energia-mittari ja kompassi olisi joidenkin mp-pelimuotojen kohdalla ollut ehkä hyvä saada hostin toimesta poistettua. Sama koskien myös tiettyjä lentokone-tyypejä ja niiden aseistuksen rajoittamisen mahdollisuutta jne…
Yhteenveto
Kokonaisuudessaan mistään ylivertaisesta lentopelistä ei mielestäni kuitenkaan ole kyse. Nimenomaan ”pelillisesssä mielessä” parempi ja etenkin monipuolisempi tämä olisi voinut olla, vaikka nyt puhtaasti arcademaisesta ja simppelistä lentopelistä onkin kyse. Crimson Skies Xbox-versio kuuluu kuitenkin takuuvarmasti oman lajinsa kärkikaartiin, sillä teknisesti ja visuaalisesti verkkopeli-puoli tuntuu erittäin laadukkaasti toteutetulta ja toimivalta, vaikka pientä epäoptimaalisuutta siitä onkin ollut jo havaittavissa.
On kuitenkin mahdotonta tässä vaiheessa vielä sanoa, että jaksaako tämän suuntainen lentopeli Xbox-pelaajia kovin pitkään kiinnostaa esim. Livessä, mutta sen näemme tulevien kuukausien aikana? Puhtaasti arcade-pelien ystäville CS sen sijaan on varmasti miellyttävä uusi tuttavuus. Ja jos esimerkiksi lipunryöstö-pelimuodosta kehkeytyisi Live-pilottien toimesta selkeästi taktinen tiimi-vääntö, niin saattasi tälläisen toiminnallisen arcade-lentopelin kiinostavuudella olla pidempäänkin toivoa? Edellyttäen tietysti sitä, että lisää uusia mp-karttoja ja koneita saadaan Live-palvelun Downloadable Content -ominaisuuden kautta, itseasiassa uusia mp-karttoja kaivattaisiin tähän peliin jo nyt lisää.
Crimson Skies -peliä on mielestäni vaikea suositella kaikille Xbox-pelaajille. Mutta tuskin tämä kuitenkaan kovin monelle täydellinen pettymyskään on – etenkin jos sattuu omistamaan Live-palvelun. Onlinepeli vaatii pelaajaltaan alkuun hivenen malttia, sillä henkilökohtaisen kokemukseni tiimoilta tämä olisi heti kättelyssä ollut helppo tuomita pelillisesti simppeliksi ja mielenkiinnottomaksi tekeleeksi, mutta vielä useammallakaan lisäkatsauksella Live-pelin luonne ei edelleenkään minua onnistunut vakuuttamaan. Joka tapauksessa CS on ehdottomasti tähän mennessä laadukkain Xbox-lentopeli, vaikka joku Xbox-pelaaja ei tämän luonteisesta ja arcademaisesta pelistä pitäisikään. Xbox-versiosta kuitenkin löytyy myös selkeitä puutteita, eli kokonaisuudessaan peli ei minusta täysin ole hypensä arvoinen – sama tilanne mikä vaivasi myös aiempaa PC-versiota.