Ensimmäinen Dance Central oli kiistatta viime vuonna julkaistun Kinect-liiketunnistimen paras peli. Kriitikot ihastuttaneen ja myyntitilastoja hallinneen tanssipelin jatko-osalla on kovat paineet onnistua, sillä ensimmäistä osaa pidettiin pitkään ainoana todellisena ja täysiverisenä Kinect-pelinä.
D.A.N.C.E.
Dance Central 2:n perusmekaniikka on varsin samanlainen ensimmäisen osan kanssa; ruudulla tanssiva hahmo esittää liikkeitä, joita pelaajan kuuluu toistaa peilikuvana. Apuna on liikekortteja, joiden kuva ja nimi antaa vinkkejä seuraavista liikkeistä. Liiketunnistus tuntuu tässä osassa olevan tarkempaa, sillä pelihahmolla näkyy paljon enemmän punertavia raajoja, mikä ilmentää virhettä liikkeessä. Tunnistuksesta ei ole onneksi tehty ylettömän tarkkaa, vaan kunniamerkkien ansaitseminen virheettömistä liikesarjoista onnistuu ikävistä jouluvaloista huolimatta.
Sexy And I Know It
Dance Central 2 tarjoaa paljon uutta sekä vanhaa paranneltuna. Uutta pelissä on muun muassa kampanjamoodi ja samanaikainen kaksinpeluu. Crew Challenge -kampanjassa on tarkoituksena tienata seitsemän jengin kunnioitukset. Jokainen joukkue tarjoaa pelaajalle kasan kappaleita, joista pitää tienata tietty määrä tähtiä. Moodi lyö alusta lähtien pöytään hyvinkin vaikeita kappaleita, mikä voinee olla aloittelijalle hieman turhauttavaa, mutta muutamien tähtien keruu ei kyllä tässä vaiheessa aiheuta ongelmia. Kampanja on tervetullut lisäys, sillä se antaa mainion tekosyyn tanssia pidemmälle.
DC2:n kaksinpelissä pelaajat voivat tanssia joko yhdessä tai toisiaan vastaan. Molemmat toimivat mainiosti, mutta erityisesti vastakkainpeluu jäi mieleen hauskan ”Free 4 All” -tilan ansiosta. Tilassa peli esittää pelaajille neljä eri liikettä, joista jokaisesta liikkeen ensimmäiseksi oikein esittänyt tienaa lisäpisteitä. Moninpeli on kokonaisuudessaan toimiva, kunhan pelaajat pitävät huolta riittävästä liikkumatilasta ja varovaisuudesta, sillä vahinkohuitaisuja tapahtuu innostuessa helposti. Dance Central 2 olisi kuitenkin voinut sisältää todellisen bilemoodin, jossa esimerkiksi turhat valikkoseikkailut olisi poistettu. Myös hyvin toteutettu nettimoninpeli olisi ollut upea, mutta sitä saanemme odottaa vielä tovin.
I Like It
Peli on parantanut myös muita ominaisuuksiaan, joista erityisesti ilahduttivat Break It Down -harjoittelumoodin uudistukset. Ensimmäisen osan tuskallisen pitkät ja hitaat harjoittelutuokiot ovat jääneet taakse, sillä DC2:ssa pystyy halutessaan keskittymään vain tiettyihin liikesarjoihin. Peli myös ehdottaa jokaisen harjoittelukerran jälkeen pelkkien pieleen menneiden sarjojen uusintaharjoittelua.
Dance Central 2:n soittolista on varsin nykyaikainen; vain 10 pelin 43:sta kappaleesta on ilmestynyt ennen 2000-lukua. Edelliseen osaan verrattuna kappaleet ja niiden tanssiliikkeet ovat kuitenkin varsin feminiinisiä. Esimerkiksi jokin LMFAO:n kappale macholiikkeillä kuorrutettuna olisi tarjonnut pelille sen kaipaamaa miehistä piristysruisketta. Määrässä on siis tapahtunut yli kymmenen kappaleen parannus, mutta rehellisesti sanottuna ensimmäisen osan lista tuntui huomattavasti monipuolisemmalta. Jatko-osaan pystyy kuitenkin importaamaan nämä isoveljen 32 kappaletta 400 Microsoft-pisteen lisähintaan.
DJ Got Us Fallin’ in Love
DC2 tarjoaa parasta viihdettä porukalla. Toimiva moninpeli jaksaa viihdyttää pitkäänkin, mutta myös yksinpeli on suurta hupia, vaikka hieman kärsiikin liiallisesta naisten kosiskelusta. Kappaleissa on pelaamista vain muutamien tuntien edestä, mutta niiden harjoittelu ja vaikeampien tasojen tanssiliikkeiden hiominen tarjoaa pelattavaa lukemattomiksi määriksi tunteja. Dance Centralista on opittu, ja paljon uutta lisätty jatko-osaan, mikä takaa pelin kerta toisensa jälkeen löytävän itsensä konsolin sisuksista.