Tanssiminen. Yäk. En tanssi. Akkojen touhua. Saako tämä tanssipeli vankkumattoman, mieluummin baaritiskillä notkuvan kuin tanssilattialla heiluvan miehen mielen muuttumaan?
Yks, kaks, koli neli
Aika ajoin liikkeet muistuttavat 90-luvun aerobic-videoita, joiden tahtiin aikanaan jumppasimme siskoni kanssa – V-askelta myöten. Peliin on kuitenkin helppo päästä mukaan ja aloittelijatkin varmasti kokevat onnistumisen tunteita. Askeleet ovat loppujen lopuksi suhteellisen helppo oppia. Pieni varoituksen sana on kuitenkin paikallaan: Kanki-Kaikkosten kannattaa venytellä ennen pelaamisen aloittamista, sillä jotkut kappaleet sisältävät kurotuksia lattiatasolle asti. Vaikeustasoja on kaksi, helppo ja vaikea. Helpon tason valinta on sopiva ratkaisu silloin, kun pelaamassa on sellaisia henkilöitä, joiden koordinaatiotaito ei ole paras mahdollinen. Vaikeampikaan taso ei vaadi kummoista taitotasoa toteuttaakseen kappaleen loppuun asti. Biisi siis keskeytyy, jos huteja tulee liian monta kertaa. Liikkeitä ei tarvitse suorittaa täydellisesti saadakseen onnistuneen suorituksen, mutta tanssilattialla varsinkin lattaribiisien tahtiin viihtyvänä omaksi koetinkiveksi osoittautui lantion liikkeen pitäminen paikallaan käsi- ja jalkaliikkeitä suorittaessa. Kombojen eli useamman liikkeen suorittaminen taas saa aikaan suuremmat pisteet, ja moninpelissä usean kombon peräkkäisellä suorittamisella voi hetkeksi jäädyttää pelikaverin hahmon kokonaan, jolloin hän ei saa pisteitä laisinkaan.
Koolla on väliä ainakin tässä tapauksessa. Moninpeliä testattiin useamman kerran monen eri henkilön kanssa noudattaen Kinectin suositusetäisyyttä kahden henkilön pelatessa samaan aikaan eli matka sensorista pelaajiin oli noin 2,5 metriä. Lisäksi pelaajilla oli tummat, eikä liian löysät vaatteet, sekä tausta oli vaalea. Pelaajat olivat 170–190 senttimetriä pitkiä. Eniten ongelmia esiintyi pisimmän pelaajan pelatessa, ja peli tuntui aika ajoin kadottavan pitkän henkilön kokonaan, jolloin ruudulle ilmaantui Kinect-sensorin kuva hahmon päälle, mutta hujopin jonkin aikaa kättä heiluttaessa hän pääsi taas takaisin kuvioihin mukaan.
Hei, täähän on kivaa!
Biisilista kattaa 40 kansainvälistä kappaletta sisältäen muun muassa Fallout Boyn Dance Dancen, La Roux’n Bulletproofin, Mikan Lollipopin, Lady Gagan Poker Facen sekä No Doubtin Hey Babyn. Artistien musiikkivideoita voi myös katsoa Xboxilla. Moninpelimuotoja on kolme: yhteistanssi Synchro mode sekä haastepelimuodot Versus ja Attack. Peli vaatii toimiakseen Kinect-sensorin.
Attack osoittautui suosituimmaksi pelimuodoksi testipelaajien keskuudessa. Parkkiintunutkin tanssia vieroksuva miespelaaja myönsi pelaamisen olevan erittäin hauskaa, ja kaikki totesivat yhdestä suusta pelin sopivan erinomaisesti hauskaksi aktiviteetiksi illanviettoon. Peliä voi siis lämmöllä suositella kavereiden kesken pelattavaksi yhteiseksi viihdykkeeksi. Myös yksinpeli on mukiinmenevää ja uusien parempien pistemäärien tavoittelu käy ajanvietteestä. Haastetta hakevalle peliä ei voi kuitenkaan suositella pelin helppouden takia. Kisailu pariskuntien kesken on varmasti myös mukavaa. Yhteenvetona: peli osoittautui erittäin hauskaksi aktiviteetiksi, mutta tilaa kannattaa varata reilusti, jos joukossa on pidempiä pelaajia.