Visceral Games päätti uhmata Capcomia ja julkaista Danten infernaalisen seikkailun samaan aikaan Bayonettan kanssa. Molemmat pelit noudattavat samanlaista kaavaa. Myös Dante’s Infernossa on tuttuja toiminnan pysäyttäviä kohtauksia, joissa pitää painaa jotain nappia hyökkäyksen läpivientiin.
Peli alkaa kohtauksella, jossa pelin päähahmoa puukotetaan. Luonnollisestikin tästä seuraa itse viikatemiehen kohtaaminen. Dante on kuitenkin kuolemaa uhmaava kaveri ja taistelun seurauksena päätyy itse viikatemiehen paikalle sekä onnistuu viemään kuoleman kantaman viikatteen. Syntiä ristiretkellään tehnyt Dante saapuu kotiin vain huomatakseen, että kaunista Beatrice-vaimoa viedään kohti Tuonelaa. Tästä alkaa Danten polku läpi helvetin yhdeksän tason.
Maitorauhasia ja animaatioita
Dante’s Inferno on K-18 peli eikä suotta, sillä heti pelin alkumetreillä näytetään estotta paljasta pintaa eikä meno hyydy kohti loppua. Luvassa on melkoisen häiriintyneitä kohtauksia, joten peliä ei voi suositella nuorimmille pelaajille. Alastomuutta ei pysty pelin kautta sensuroimaan, joten peli on vain aikuiseen makuun soveltuva.
Pelin välivideot ovat hyvää tasoa, eivätkä suoraan pelimoottorilla tehtyjä, kuten nykyisin on tapana tehdä. Vanhan kansakunnan pelaajana tätä arvostaa, sillä ennen pelejä rikastutettiin hyvin tehdyillä CGI-animaatioilla, kun pelimoottorin graafinen taso ei riittänyt tarinan läpiviemiseen.
Tarinassa itsessään ei ole mitään mullistavaa. Dante yrittää pelastaa Beatrice-vaimoaan helvetistä. Tarinassa tulee esille muutamia sivukäänteitä, kuten Danten ristiretkillään tehdyt synnit ja isäänsä sekä veljeensä liittyvät kaunat. Helvetin yhdeksän tasoa ovat lähes kaikki samankaltaisia tummaa grafiikkaa ja tuskasta kärsivien sielujen sinfoniaa. Tumma graafinen ilme ei sinällään haittaa, mutta hieman se puuduttaa.
Viikate vai risti?
Danten aseistus koostuu mainitusta viikatteesta sekä pelin alkumetreillä saadusta rististä, joka on eräänlainen kaukoase. Sekä viikatetta että ristiä voi päivittää sieluilla, joita saa muun muassa helvetin demoneita listimällä, antelemalla synninpäästöjä ja tuomitsemalla pelistä löytyviä kadotettuja sieluja (kuten Hunni Attilan). Tuomitsemisvaihtoehto siis käytännössä päivittää viikatetta ja synninpäästöjen jakeleminen ristiä. Molemmat tavat kehittävät myös Dantea, mikä tuo lisää päivitysmahdollisuuksia aseiden liikesarjoihin sekä taikoihin.
Jo ensimmäisellä pelikerralla kannattaa päättää, kumman aseen haluaa maksimitasolle, sillä hahmon kehittäminen maksimiin molemmille aseille ei onnistu yhdellä pelikerralla. Toisaalta peli on niin lyhyt, että sen voi jaksaa pelata läpi useammankin kerran.
Viikatteella huitominen on kuitenkin tylsää puuhaa. Sen päivittäminen tuo yleensä vain uusia liikesarjoja eivätkä ne muista peleistä poiketen vaadi monimutkaisten nappikombinaatioiden painamista. Viikatteen ja ristin kovempia hyökkäyksiä saa kahta nappia painamalla kun taas kevyet hyökkäykset suoritetaan yhden napin peräkkäisillä painamisilla.
Asearsenaalista löytyy myös erinäisiä taikoja, jotka kuluttavat Danten taikapalkkia. Muutamat loitsuista ovat täysin hyödyttömiä ellei niitä päivitä, kun taas toiset ovat täysin ylivoimaisia. Näistä yksi on Divine Armor -taika, joka luo Dantelle panssarin. Maksimiin päivitettynä taika palauttaa elinvoiman, eikä Dante enää ota vahinkoa yhdestäkään hyökkäyksestä.
Äkkikuolemien tyyssija
Tasohyppely. Äkkikuolemat. Aikarajoitteiset puzzlet. Siinä on kolme asiaa joita inhoan tämän tyylisissä peleissä ja ne ovat kaikki mukana. Rauhallisenkin pelaajan hermoja koetellaan niin helvetillisellä tavalla, että ohjain lentää lähes takuuvarmasti seinään ainakin kerran. Tuntuu että Visceral Studion pojat halusivat pelaajienkin kokevan eräänlaisen helvetin. Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin kuolla samaan kohtaan kymmeniä kertoja vain siksi, että joko pelimoottori tekee mitä haluaa tai sitten loppuu aika. Myöskin muutamilla tasoilla lojuvat köydet ja hyppelykohtaukset eivät vain toimi, kun Danten tuplahyppy joko jää lyhyeksi tai sitten pelihahmo ei vain suostu ottamaan kiinni.
Muutamia puzzlekohtauksia vaivaavat myös loputon määrä koko pelin ärsyttävimpiä vihollisia, joista ei pääse eroon kuin tuurilla. Lisäksi kaiken maailman aikarajat kyseisissä kohtauksissa ottavat päähän kuin krapula-aamun hedari. Ilman noita kohtauksia voin väittää, että pelin läpäisyaika vähenee ainakin tunnilla ellei jopa kahdella.
Peliin olisi muutenkin voinut lykätä hieman enemmän erilaisia vihollisia, sillä jo puolessa välissä peliä lähes kaikki on jo nähty. Määrä korvaa laadun, joten samanlaisia vihollisia lähetetään pelaajaa vastaan laumoittain jotta saadaan mielikuva siitä, että vaikeustaso nousee pelin edetessä vihollisten ollessa kuitenkin samanlaisia.
Peliä jaksaa pelata vain nähdäkseen, mitä seuraavan nurkan takaa löytyy. Tämän takia täytyy kuitenkin nostaa hattua tekijätiimille, sillä peli jaksaa pitää otteessaan siitä huolimatta, että se ärsyttää välillä aivan tajuttomasti.
Viimeinen viikatteen sivallus
Dante’s Inferno on ärsyttävä, kaunis ja vähättelevä, mutta otteessaan pitelevä teos. Siinä on paljon vikoja, mutta toimintahampaan kolottamiseen tarvittavaa lääkettä se tarjoaa tarpeeksi. Hyvin suunniteltu peli olisi paljon parempi, jos sen tekijät eivät olisi ottaneet ärsyttäviä oikoteitä pelin valmiiksi saattamiseen. Nyt Dante’s Inferno on vain yksi monista kolmannen persoonan Hack’n Slash -peleistä, eikä se erotu juurikaan muiden vähemmän ärsyttävien pelien rinnalla.
Pelimoottorin virheet ja äkkikuolemakohtaukset sekä mielenterveyttä koettelevat puzzlet ärsyttävät kuitenkin siinä määrin, että peliä ei voi suositella ainakaan täysihintaisena kenellekään, joka haluaa hermonsa säilyttää. Viihdepakettina peli tarjoaa kuitenkin mukavasti vaihtelevaa toimintaa ja lyhyen kestonsa ansiosta sen voi vielä pistää kiertoon käytettynä suhteellisen hyvään hintaan.
Dante’s Inferno ei ole varsinaisesti huono peli. Mikäli pelistä tehdään jatko-osa, toivon todellakin, että virheistä opitaan ja kehittäjille annetaan tarpeeksi aikaa tehdä siitä vieläkin mukaansatempaavampi eepos ilman hermoja raastavia kohtauksia. Suosittelen hankkimaan pelin käytettynä jos tekee mieli helvetillistä toimintaa vaikkapa viikonlopuksi. Heikkohermoiset älköön vaivautuko.