Tiivistelmä: Dead Rising on loistava selviytymiskauhupeli kieroutuneella camp-huumorilla höystettynä. Pelin tunnelma, tekninen toteutus, laajuus ja juonenkuljetus ovat pelien parhaimmistoa. Ongelmia pelissä kuitenkin on; jokaista peliä kohden saa vain yhden tallennuksen, mikä saattaa aiheuttaa umpikujan pelin pääjuonessa. Lisäksi tiukka aikarajoitus tehtävissä saattaa häiritä joitain ihmisiä osalle se vain lisää tunnelmaa. Lukuisat loppuvaihtoehdot ja sivutehtävien suuri määrä lisäävät pelin jälleenpeluuarvoa huomattavasti.
—————————-
Resident Evil -pelisarjalla epäkuolleisiin erikoistunut Capcom on jättänyt RE-sarjan hetkeksi taakseen, kehittääkseen Xbox 360:lle Dead Rising -selviytymiskauhupelin. Pelien yhteneväisyydet loppuvat kuitenkin epäkuolleisiin.
Dead Rising on George Romeron Dawn of the Dead -kulttielokuvan hengessä tehty jännityspeli, jossa seurataan valokuvaaja-journalisti Frank Westiä metsästämässä vuosisadan skuuppia pienessä coloradolaisessa Willametten kaupungissa. Frank on saanut vihjeen, jonka mukaan kaupungissa ei ole kaikki kunnossa ja saavuttuaan kaupunkiin helikopterilla Frank huomaa, että Yhdysvaltain armeija on sulkenut kaupunkiin johtavat tiet ja estänyt yhteydet kaupungista ulkomaailmaan.
Lyhyen helikopterimatkan ja muutamien ilmasta otettujen valokuvien jälkeen Frank pyytää lentäjäänsä laskemaan hänet kaupungin keskustassa olevan jättimäisen kauppakeskuksen katolle huomattuaan toiminnan keskittyvän sinne. Ennen kuin armeija hätistää pilotin helikoptereineen pois alueelta Frank vannottaa tätä palaamaan 72 tunnin kuluessa hakemaan hänet.
Pian selviää, että kaupungin väestö on muuttunut zombieiksi ja ostoskeskuksessa kourallinen selviytyjiä yrittää pitää zombie-lauman ulkopuolella asiat menevät kuitenkin Murphyn lakien mukaan ja selviytymiskamppailu alkaa…
Ajankulua ja rasittavia keksintöjä
Dead Risingissä on heti alusta alkaen erittäin painostava tunnelma. Tämä ei yllättäen johdu ostoskeskuksen vallanneista epäkuolleista, vaan pelin reaaliaikaisuudesta. Kello siis tikittää jatkuvasti (nopeutettuna) kohti kolmannen päivän keskipäivää, jolloin helikopterin on määrä saapua noutamaan Frankia. Ajan kuluminen on pelin keskeinen asia se vaikuttaa niin pääjuonen tehtäviin kuin sivutehtäviinkin ja pelin koko tunnelmaan. Normaalisti en pidä aikarajoista peleissä, koska usein ne tuntuvat päälle liimatuilta pelinkehittäjien yritykseltä patistaa pelaaja johonkin suuntaan tietyn ajan sisällä. Ennakkoluuloista yli päästyäni Dead Risingin tiukahkot aikarajat eivät häirinneet, koska ajan kuluminen kuuluu peliin niin kiinteästi Frank ei ole sankari, joka on tullut tyhjentämään ostoskeskuksen pahuudesta, vaan yrittää saada uutisensa ja paeta hengissä.
Ajan kuluminen luo peliin erinomaista tunnelmaa ja kaiken lisäksi vaihtuvuutta, ehkä muuten monotoniseen demon tyyliseen sekoiluun. Päivisin pelin tunnelma on pitkälti demon tasolla, eli ei niinkään jännittävä. Tämä johtuu muutamista seikoista: ensiksikin kauppakeskus on valaistu ja useissa paikoissa soi ilohenkinen shoppailumusiikki sekä zombiet ovat melko rauhallisia, hitaita ja heikkoja. Hämärän koittaessa noin iltaseitsemän aikoihin tilanne muuttuu vähitellen. Zombiet muuttuvat aggressiivisemmiksi, kestävämmiksi ja niiden määrä kasvaa. Kymmenen jälkeen ostoskeskuksesta lisäksi sammuvat valot ja iloinen musiikki loppuu. Yötä usein odottaakin pelissä kauhulla puhumattakaan yöllä suoritettavista tehtävistä.
Ajan kuluminen tekee myös kaikkien tehtävien suorittamisen yhdellä pelikerralla mahdottomaksi jos tekee pääasiallisesti pelkkiä pääjuonen tehtäviä, niin aika on vähintäänkin riittävä; välillä ehtii suorittamaan sivutehtäviäkin, jos selviytyy pääjuonen tehtävästä nopeammin. Usein joutuu kuitenkin valitsemaan tarkoin, mitä aikoo pelissä suorittaa kaikkiin paikkoihin ei nimittäin millään voi ehtiä ja jos huomaa olevansa massiivisen ostoskeskuksen toisella puolella raahaamassa pelastettujen laumaa perässään pääjuonen ajan tikittäessä kohti nollaa, voi jo henkisesti varautua viimeisen tallennuspisteen lataamiseen.
Tästä pääsenkin pelin suurimpaan vikaan. Nimittäin Dead Risingissä on vain yksi tallennus peliä kohden, eli aina tallentaessasi pelin tuhoat vanhan tallennuksen. Jos edellisen kappaleen esimerkissä mainitussa tilanteessa olisit tallentanut pelin ajan ollessa vähissä pääjuonen tehtävässä, niin olisit vaikeuksissa. Nimittäin jos yksi tehtävä pääjuonesta jää suorittamatta ajan takia, tai epäonnistuu, niin peli on kaputt. Ainoa vaihtoehto on tallentaa hahmo ja aloittaa alusta sen hetkisillä statseilla. Kyseessä on melko käsittämätön idea. Jos tarkoituksena on pakottaa pelaaja pelaamaan peli moneen kertaan, niin siinä on onnistuttu. Siinä toisaalta olisi onnistuttu jo pelkillä tiukoilla aikarajoilla, jotka siis pelissä jo ovat.
Lisäksi pelin voi tallentaa vain muutamissa turvapaikoissa, joihin päästäkseen joutuu yleensä kahlaamaan satojen zombieiden läpi. Onneksi peli sentään tallentuu automaattisesti joskus ennen pääjuonen tehtäviä. Voi vain arvailla, mitä omavalintainen tallennus ja vaikka kolme tallennusslottia olisivat tehneet pelille…
”Kanna minut valvomohuoneeseen, reportterimies…”
Juoni etenee Dead Risingissä lineaarisesti ja sitä kuljetetaan erittäin elokuvamaisten ja tyylikkäiden välianimaatioiden avulla. Tapahtumat (Case) selvittävät vähitellen totuuden zombie-infestaation taustalla heti alusta alkaen muutamat kryptiset henkilöhahmot vihjaavat asian takana olevan jotakin muuta, kuin pelkkä jokakeväinen zombie-hyppykuppa. Caset on jaoteltu kahdeksaan eri juonipuuhun, joissa jokaisessa on 1-4 eri vaihetta. Tehtäväpuun ensimmäinen tehtävä alkaa usein johonkin kiinteään kellonaikaan ja jokaisen vaiheen suorittamisnopeus vaikuttaa seuraavan vaiheen aikamäärään. Täten aikailemalla muutaman vaiheen voi tehdä viimeiset vaiheet lähes mahdottomiksi suorittaa tämä kuitenkin harvoin muodostuu ongelmaksi. Tehtävien suorittaminen nopeasti palkitsee kuitenkin pelaajan sillä, että voi ehtiä suorittamaan muutaman sivutehtävän ennen seuraavan pääjuonen tapahtuman alkamista. Tämä mekaniikka pitää pelaajan erittäin hyvin suitsissa ja pääjuonen kelkassa, vaikka joskus aiheuttaakin turhautumista, kun ei ehdi sivutehtävien kimppuun ajoissa.
Sivutehtävät (Scoops) annetaan pelaajalle usein radiopuhelimen välityksellä ostoskeskuksen turvapaikkana toimivasta valvomohuoneesta. Suurin osa sivutehtävistä on muiden selviytyjien saattamista takaisin valvomohuoneeseen ja valitettavasti usein saattaminen muodostuu tuskaksi. Varsinkin, jos kyseessä on loukkaantunut tai pelkuriselviytyjä nämä hahmot joutuu nimittäin joko taluttamaan kädestä pitäen, tai kantamaan reppuselässä. Tällöin Frank ei ymmärrettävästi pysty tekemään juuri mitään muuta. Mutta ongelmaksi muodostuu se, että käsikontakti katkeaa liian helposti ja reppuselässä oleva selviytyjä tekee pienenkin kavuttavan kynnyksen ylitsepääsemättömäksi esteeksi. Helpoimpia ovat tehtävät, joissa saatettavat ovat valmiita taistelemaan henkensä edestä pelaaja voi nimittäin antaa saatettavilleen aseita ja ruokatarvikkeita, ja nämä parantavat itsensä tai käyttävät aseita tarvittaessa hyvällä menestyksellä. Usein kaikki vaivannäkö selviytyjien puolesta jää kuitenkin turhaksi vaivaksi, kun zombie-lauma vyöryttää onnettoman tekoälyturon alleen.
(Sivuhuomautus kohoavaa verenpainetta aiheuttavasta tilanteesta: radiopuhelimesi hälyttää, talutat selviytyjää, aika on loppumaisillaan tehtävästä, zombieita joka puolella, aseet on käytetty loppuun ja psykopaatti hyökkää… pahin näistä on taukoamatta soiva puhelin.)
Sivutehtävistä löytyy myös erinäisiä kohtaamisia, jotka tapahtuvat tiettyyn kellonaikaan pelaajan tullessa tietylle alueelle. Lisäksi osa tehtävistä ei koske pelastettavia selviytyjiä, vaan mielenterveytensä menettäneitä ihmisiä, joita Dead Risingissä kutsutaan psykopaateiksi. Näitä ovat muun muassa omituinen kultti, joka on valloittanut kauppakeskuksen elokuvateatterin, mielisairas kauppias, joka yrittää suojella kauppaansa kaikilta tunkeilijoilta veitsin varustetulla ostoskärryllä ja aggressiivinen asehullu. Psykopaattitaistelut luovat ”mukavaa” vaihtelua saattotehtävien monotoniaan. Nämä ”pomo”taistelut eivät kuitenkaan ole ongelmattomia. Usein psykopaateilla on nimittäin joitain liikkeitä, jotka tekevät lähitaistelun lähes mahdottomaksi ja taistelun voittaakseen täytyy käyttää tuliaseita, joiden mekaniikassa on heikkouksia. Pelaajan täytyy nimittäin tähdätessään seistä paikallaan, mikä taas tekee ampumisesta itsemurhan. Ainoa vaihtoehto joissain taisteluissa on sijoittaa itsensä oviaukon tai tolpan taakse niin, että vastustajan laukaukset eivät osu, mutta itse pystyy ampumaan. Epäreilua? Kyllä, mutta niin on myös 20 pistoolin paukkua verrattuna vastustajan loputtomiin ammuksiin autojen pysäyttämiseen tarkoitetussa tarkkuuskiväärissä.
Paparazzi-Prestige-Points-Pehmopokea
Dead Risingissä on myös hahmonkehitystä. Frankin saapuessa Willametteen on hän hidas, heikko ja ei juurikaan osaa taistella. Vähitellen, pelin kokemuspisteiden Prestige Pointsien kerääntyessä erinäisistä toimista, Frank pääsee kokemustason ylöspäin ja voi saada lisää taisteluliikkeitä, elämää, nopeutta, voimaa, yhden tavaraslotin lisää jne. Hahmonkehitys ei myöskään ole mikään puolittain toteutettu ominaisuus, vaan eron huomaa selvästi. Frank muuttuu selvästi nopeammaksi ja zombiet kuolevat vähitellen helpommin.
Hauskin lisä ovat lähitaisteluliikkeet. Varhain pelissä Frank saa muunmuassa mahdollisuuden kävellä zombieiden päiden päällä tämä osoittautuu erittäin käytännölliseksi myöhemmin pelissä. Lisäksi liikkeitä ovat esimerkiksi myös takavyöheitto kreikkalais-roomalaisen painin hengessä, Disembowel-liike, jolla Frank voi repiä zombien sisuskalut päivänvaloon, jenkkifutistaklaus, lentopotku ja kiertopotku. Jotkut liikkeet eivät ole niin käytännöllisiä, koska niiden toteuttamiseen tarvitaan ajoitusta, tai zombien pitää olla tietyssä asennossa. Yksi huvittavimmista liikkeistä on Zombiewalk-taito, jota käytettäessä Frank alkaa matkimaan zombieiden elehdintää, ilmeitä ja kävelytyyliä.
PP-pisteitä annetaan pelaajalle monista eri toimista. Eniten pisteitä saa sivutehtävien suorittamisesta, kun esimerkiksi seurueeseen liittyvästä selviytyjästä voi joskus saada jopa 10 000 pistettä ja tämän saattamisesta valvomohuoneeseen jopa 30 000 pistettä. Eri keinoja kerätä PP-pisteitä on lukemattomia yksi helpoimmista keinoista on valokuvaus. Frank nimittäin kantaa jokaisen valokuvaajan tavoin kameraa mukanansa Willamettessä seikkaillessaan. Jokaiselle valokuvalle annetaan genre ottohetkellä. Mahdollisia genrejä ovat kauhu (yleensä kuva zombieista tai psykopaateista), väkivaltaisuus (vihollisen hyökkäys, verta), nöyryytys (zombieiden nolaaminen jollain tavalla, esimerkiksi ämpäri tai naamari päähän), draama (kuva selviytyjistä) ja erotiikka (kuvia ”sieltä” ja ”sieltä”). Pelkästään kuvan oikealla ajoittamisella voi ansaita kymmeniä tuhansia PP-pisteitä.
Hahmonkehitys on siis erittäin toimivaa ja lisää edelleen uudelleenpeluuarvoa, kun hahmo kehittyy jokaisella pelikerralla paremmaksi (jos siis jatkaa samalla hahmolla). Frank voi nousta jopa kokemustasolle 50.
Accessorize
Yksi pelin hienoimmista ominaisuuksista on interaktiivisen tilpehöörin tajuton määrä. Aseina voi käyttää lähes mitä tahansa. Ruohonleikkurista ruukkukasviin ja siitä taas pehmonalleen ja siitä edelleen Harley-Davidson-moottoripyörään. Kirjo on niin laaja, etten edes yritä luetella kaikkia mahdollisuuksia. Suurin osa eksoottisimmista aseista on kuitenkin hyödyllisyydeltään melko vähäisiä esimerkiksi puiston penkillä huitoessa liikkeet ovat sen verran hitaat, että muutama zombie pääsee varmasti suojauksen läpi. Lisäksi ostoskeskuksesta löytyy iso määrä ruokatarvikkeita, joita voi käyttää itsensä ja selviytyjien parantamiseen. Ruokatarvikkeista voi myös tehdä parempia, esimerkiksi sulattamalla pakastevihannekset mikrossa tai sekoittamalla muutamia ruokatarvikkeita yhteen. Sekoituksista voi joskus saada aikaan jotain erityisvaikutuksia, kuten hetkellisen voittamattomuuden tai zombieita houkuttelevan hajusteen, joka taas takaa saatettaville tekoälyturoille vapaan reitin, zombieiden jahdatessa hajun lähdettä.
Lisäksi saatavilla on kirjoja, joissa on lukuisia erilaisia vaikutuksia. Valokuvauskirjat voivat esimerkiksi kasvattaa valokuvista saatavaa PP-palkintoa ja toinen kirja taas auttaa kuvan ajoittamisessa pienellä vihjeellä. Jotkut taas lisäävät tietynlaisten aseiden kestokykyä, toiset antavat ruokatavaroille paremmat parannusominaisuudet ja kolmannet opettavat Frankille vieraita kieliä. Kirjo on laaja näissäkin.
Willametten ostoskeskuksessa on tietysti myös vaatekauppoja, jotka mahdollistavat vaatteiden vaihtamisen Frankille. Jos machissimo-tyyli ei vetoa, voi Frankin pukea vaikka kukkamekkoon tai lasten vaatteisiin. Vatsakramppeja aiheuttavaa naurua aikaansaanut asuyhdistelmä oli Megaman-kypärä, korkokengät, potkuhousut ja napapaita aseistuksena leluvalosapeli. Tämän kun yhdisti Zombiewalk-taitoon ei pelaamisesta tullut mitään.
Sitten se tekninen humpuuki
Teknisesti Dead Rising on moitteeton. Ruudunpäivitys pysyy tasaisena, vaikka ruudulla löllertääkin jättimäinen lauma zombieita. Pelin graafinen ulkoasu on myös useimmiten silmiä hivelevä, vaikka zombiet ovatkin hieman liian konservatiivisia ulkoasultaan. Koko Willametten ostoskeskus vaikuttaa uskottavan ylilyödyltä ja sopii täten koko pelin camp-huumoria viljelevään, lievästi ylilyövään yleisilmeeseen. Pelin teemana on selvästi ollut: ”kieroutuneesti kieli poskella” ja mopo pysyy tällä saralla hyvin hanskassa, koska camp-huumori ei ole missään vaiheessa vaarassa muuttua parodiaksi.
Jo aiemmin mainitut välidemot ovat yksiä parhaimpia näkemiäni esirenderoituja välivideoita. Niissä käytetään voimakkaasti elokuvamaisia tehosteita, kuten liike-epäterävyyttä ja muita sumennusefektejä, leikkaus ja käsivaraisuus kuvauksessa luovat myös omaa ”kriisireportaasin” tunnelmaa ja sopivat täydellisesti pelin tunnelmaan.
Loistavia ovat myös pelin foley-tekniikalla luodut äänet. Foley-tekniikassa käytetään luonnollisia esineitä tuottamaan haluttu ääni, jolloin saadaan esimerkiksi mahdollisimman aidon kuuloisia lyönti- ja impaktiääniä. Muun muassa Star Wars -elokuvissa ja Republic Commando -pelissä on äänet tuotettu samaisella menetelmällä. Kitaran lihaisa viisikielinen mäjähdys zombien otsalohkoon kuulostaa juuri siltä itseltään puhumattakaan muista välineistä ja aseista. Ääninäyttely on myös poikkeuksellisen hyvää ja juuri aavistuksen ylilyövää, kuten muukin peli.
Musiikkiraita on sen sijaan mitättömän oloinen, muutamia jännitysmusiikkeja ja ostoskeskuksen shoppailumusiikkia lukuunottamatta. Mikään ei häiritse, muttei myöskään jää mieleen.
Dead Risingin kontrollit ovat myös suurimmilta osin moitteettomat. Heikompia puolia ovat kontrollit ajamisessa ja ammuskelussa tähdäten. Ajaessa kaasu on X-näppäimessä ja peruutus A-näppäimessä. Tämä tarkoittaa, että kaasu on joko päällä tai pois. Onneksi ajaminen sentään on erittäin pienessä osassa pelissä, vaikkakin samat kontrollit koskevat myös esimerkiksi rullalautailua ja ostoskärryllä jyräämistä. Ammuskelu sitten onkin aiemmin mainitun paikallaan seisomispakon takia melko vaikeaa lukuunottamatta järeämpiä aseita, kuten konekivääri ja haulikko.
Latausajat siirryttäessä alueelta toiselle eivät ole huomattavan pitkiä, mutta niiden tiheä tahti voi alkaa häiritsemään joissain tilanteissa. Esimerkiksi siirryttäessä välidemoon ja siitä pois tulee aina lataustauko.
Lopuksi
Dead Rising on loistava selviytymiskauhupeli kieroutuneella camp-huumorilla höystettynä. Pelin tunnelma, tekninen toteutus, laajuus ja juonenkuljetus ovat pelien parhaimmistoa. Ongelmia pelissä kuitenkin on; jokaista peliä kohden saa vain yhden tallennuksen, mikä saattaa aiheuttaa umpikujan pelin pääjuonessa. Lisäksi tiukka aikarajoitus tehtävissä saattaa häiritä joitain ihmisiä osalle se vain lisää tunnelmaa. Lukuisat loppuvaihtoehdot ja sivutehtävien suuri määrä lisäävät pelin jälleenpeluuarvoa huomattavasti.
Jos Xbox Liven Kauppapaikalta löytyvä demo ei vapaamuotoisuutensa takia napannut, niin kokoversio saattaa sen sijaan iskeä sama valitettavasti pätee toisin päin. Pelin pääjuoni ja sen suorittaminen on tiukan lineaarista aikarajoitusten takia. Pelin oikeaoppisella läpäisyllä voi kuitenkin avata ”Overtime”-moodin, jossa peliaika lisääntyy ja Overtimen suoritettuaan aukeaa ”Infinity”-moodi.
Voin varauksetta suositella Dead Risingiä ostettavaksi. Pelillä on PEGI 18+ -ikäraja.
Muista myös:
»» Dead Rising – Kysymyksiä ja vastauksia