Electronic Artsin julkaisema avaruuskauhu Dead Space on yksi hedelmä vuosittaisista jatko-osistaan tunnetun kustantajan uudessa linjassa tukea myös uusia pelisarjoja ainaisten vuosipäivitysten lisäksi. Kalifornialaisen Redwood Shores studion aiempiin työnäytteisiin lukeutuvat muun muassa The Godfather ja The Simpsons Game. Poikkeuksellisen visuaalisen väkivaltansa vuoksi Dead Space kiellettiin kokonaan Saksassa, Kiinassa ja Japanissa.
Käsite dead space viittaa siihen osaan hengitysilmasta, joka poistuu uloshengityksen mukana keuhkoista täsmälleen samanlaisena kuin millaista se oli sisäänhengityksessäkin. Normaalissa huoneilmassa tätä dead spacea on noin 80%, mutta avaruuden tyhjiössä ei ole ilmaa lainkaan, joten kuollut tila on joko 100% tai 0% tulkintavasta riippuen.
Vuonna 2005 julkaistun Resident Evil 4:n jälkeen kauhupelit ovat tahtoneet olla vain yrityksiä kopioida mestariteosta ja olen saanut genren ystävänä kokea pettymyksen toisensa jälkeen, mutta ilokseni voin kertoa odotuksen olevan ohi: Dead Space on täällä.
Insinööri pulassa
2500-luvulla ihmisten tapa hyödyntää maailmankaikkeuden resursseja omaksi hyödykseen on saavuttanut uudenlaisen merkkipaalun: avaruuteen sijoitettavien suurien kaivosalusten avulla kokonaisia planeettoja voidaan hajottaa ja niiden mineraalit kerätä talteen kuljetettavaksi Maahan. Hiljan uutta planeettaa työstämään alkaneeseen USG Ishimuraan ei enää saada yhteyttä ja paikalle lähetetään pieni ryhmä insinöörejä suorittamaan asianmukaiset korjaustyöt. Pelaaja istutetaan Isaac Clarken saappaisiin (nimi muodostuu sci-fi-kirjailijoista Isaac Asimov ja Arthur C. Clarke), mutta rutiinireissu muuttuukin nopeasti sarjaksi isoja ongelmia. USG Ishimuran on vallannut vieras elämänmuoto nimeltä korruptio, joka pystyy herättämään kuolleen kudoksen henkiin ja ottamaan isäntäeliöstään täydellisen hallintavallan. Ishimuran henkilökunta on muuttunut nekromorfeiksi eikä paras tapa niiden eliminoimiseksi olekaan ampua pistoolilla päähän, vaan leikata niiden lonkeromaiset raajat irti yksi kerrallaan. Tästä alkaa Isaacin ja kahden muun eloonjääneen insinöörin taistelu kaivosaluksen uumenissa.
Päähenkilö ei itse puhu mitään eikä hänen kasvojaan suuren kypärän takaa juuri näytetä, mutta muut henkilöt kuitenkin puhuvat hänelle hyvinkin usein. Tästä syystä Isaacin henkilöhahmo jää melkoisen ohueksi ja valittu ratkaisu muistuttaa paljon Metroid Prime 3:a. Pelaaja kokoaa itse tarinan aineksia pitkin matkaa aluksen uumenista löytyvien video-, teksti- ja äänileikkeiden avulla, joten Dead Space luottaa samanlaiseen tarinankerrontaan kuin 2K Gamesin Bioshock. Pelin lineaarisuuden ansiosta ratkaisu toimii loistavasti. Varsinainen tarina ei innovatiivisuudessaan päätä huimaa ja sen toimintaympäristö tuo vahvasti mieleen klassisen Alien-elokuvan sekä id Softwaren Doom 3:n, kun taas infektoiva loinen vie ajatukset Resident Evilin T-virukseen.
Survive by any means necessary
Dead Space on kolmannen persoonan tarinavetoinen toimintapeli, jossa pelihahmoa ohjataan olan takaa Gears of Warin, Dark Sectorin ja Resident Evil 4:n viitoittaman esimerkin mukaan. Onnistunut ratkaisu on ollut sijoittaa kaikki tarpeellinen informaatio hologrammikuvina peliin ilman, että niiden katsominen pysäyttää peliä millään tavalla. Isaacin terveydellinen tilanne näkyy selkäruodon värikoodista, panosten määrä aseen tähtäimen alapuolelle sijoitetussa juoksevassa numerossa ja kartta ilmestyy Back-näppäimellä silmien eteen tarkasteltavaksi. Tällainen Chronicles of Riddick tyylin tapa pitää pelaajan koko ajan varpaillaan ja pelissä mukana, koska toiminta ei pysähdy missään vaiheessa. Eksyminen on niin ikään mahdotonta, koska oikean tatin näpäyttäminen piirtää lattiaan oikean reitin välittömästi.
Isaacin ohjaaminen on toimivaa ja selkeää, joskin hieman hidasta. Kankeuden antaa kuitenkin anteeksi, sillä raskas avaruusinsinöörin haarniska rautasaappaineen näyttää niin tukevalta, että on luonnollista liikkua sellaisessa verkkaisesti. Ainoa ryppy on lähitaistelu, sillä nyrkillä huitominen ja jalalla polkeminen on niin tehotonta ja hidasta, ettei sitä mielellään käytä muuta kuin satunnaisten (alkuperäistä Xboxia muistuttavien) laatikoiden rikkomiseen. Taistelu tapahtuu intuitiivisesti vasemmalla liipaisimella tähtäämällä, oikealla ampumalla ja vaihtoehtoinen tulitusmuoto otetaan käyttöön RB-näppäimellä. Päähenkilö ei kuitenkaan ole sotilas, joten aseiden arsenaali koostuu enemmänkin futuristisen kaivosmiehen työkaluista. Plasmaleikkuri on kuin jenkkisotilaan M16 taistossa nekromorfeja vastaan, mutta mukana on myös perinteisempää valikoimaa, kuten pulssikivääri ja liekinheitin. Avaruusinsinöörin toissijaiset kyvyt ovat nekin mielenkiintoisia: Stasis hyydyttää kohteen aloilleen joksikin aikaa ja Kinesis liikuttelee irtaimistoa kuin Half-Life 2:n Gravity Gun ikään.
Nekromorfit ovat poikkeuksellisia vastustajia, koska tavallisesti päähän ja rintaan ampuminen saa ne muuttumaan vieläkin hurjemmiksi ja vaikeammin tapettaviksi. Paras konsti onkin suunnata plasmaleikkuri raajoihin ja leikata ne pois yksi kerrallaan. Tämä taas vaatii kurinalaista tähtäämistä sarjatulella räiskimisen sijaan, mikä on omiaan lietsomaan paniikkia tiukassa tilanteessa. Omaa tilannettaan voi onneksi helpottaa pysäyttämällä olion paikoilleen Stasiksella ja katkomalla sitten jalat heti polven yläpuolelta. Hyökkäysnopeuden näin merkittävästi hidastuttua on aika tehdä viimeistely leikkaamalla kädet irti nekromorfin ruumiista.
Tyhjiössä kukaan ei kuule huutoasi
Dead Spacen visuaalinen anti on ensiluokkainen: ahtaat avaruusaluksen käytävät ovat täynnä yksityiskohtia, valo ja varjo leikkivät niin seinien kuin Isaacin haarniskankin pinnoilla ja olioiden liikeanimaatiot ovat huippulaatua. Värien käyttö on ollut ohjelmoijilla hallussa, koska helppo ja laiska ratkaisu olisi ollut tehdä USG Ishimurasta pimeä ja harmaa Doom 3:n malliin, mutta nyt ympäristöjen väripaletissa on vaihtelua riittävästi pitääkseen pelaajan mielenkiinnon yllä. Painottomassa tilassa tapahtuvat osiot näyttävät ja tuntuvat juuri niin upeilta ja eläviltä kuin osaa odottaakin: tavarat leijuvat vapaasti jatkavuuden lakia noudattaen ja ruumiista pursuava veri kerääntyy isoiksi hyllyviksi pisaroiksi. Välillä on ihan vaarassa unohtaa sen, että jonkun on täytynyt tämä kaikki erikseen ohjelmoida digitaaliseen muotoon. Ruudunpäivitys ei takkuile missään vaiheessa ja latausajat on piilotettu eri alueita erottavien ovien avaamisanimaatioon Metroid Primen tyyliin, mikä on omiaan pitämään pelaajan jatkuvasti tapahtumissa mukana.
Sen sijaan vihollisten ulkonäkö on liikaa itseään toistava, mikä johtuu siitä, että nekromorfit ovat entisiä ihmisiä. Aitoutta lisätäkseen pelinkehittäjät ottivat mallia oikeista valokuvista, jotka esittivät auto-onnettomuuksissa vammautuneita ihmisiä. Niin ikään valinta raajojen katkomista painottavaan taisteluun aiheuttaa sen, että oliot ovat usein iso kasa lonkeroita. Hieman omaperäisempää linjaa edustaa Brute, joka panssareidensa kanssa muistuttaakin melkoisesti Halo-sarjan Brutea.
Kauhuelementteihin nojaava peli ei olisi mitään ilman rikasta ja uskottavaa äänimaailmaa. Tässäkään suhteessa Dead Space ei petä, sillä Ishimuran käytävät ovat täynnä sihinää, kuiskauksia, kirkaisuja, kolinaa ja ulvontaa. Äänimaailma on tiukasti sidottu pelin tapahtumiin, jolloin voi olla varma siitä, että selän takaa kuuluva murina myös enteilee jotain tapahtuvaksi lähitulevaisuudessa. Musiikki palvelee tapahtumia loistavasti ja usein juuri ne hyökkäävät sävelet saavat pulssin kiihtymään pelaamisen aikana, jolloin myös Isaacin sydämenlyönnit kuuluvat tasaisena jumputuksena pelaajan korviin jonkin aikaa. Aivan oma lukunsa ovat sitten ne ontot kumahdukset ja raskas huohotus avaruuden tyhjiössä, kun pelaaja toimii aluksen ulkopuolella ilmamittarin nakuttaessa jatkuvasti kohti nollaa.
Dead Space on peli, joka ottaa kaiken hyödyn irti teräväpiirtoresoluutiosta, laajakuvaformaatista ja tilaäänijärjestelmästä. Jos et kuitenkaan omista kotiteatteria niin suosittelen pelaamaan kuulokkeet päässä: tämä peli kannattaa kokea sekä silmien että korvien kautta.
Aluksen uumenissa pitkin käytävää kuljen
Tarinavetoisuutensa vuoksi Dead Space on erittäin lineaarinen peli. Ennalta määrätyltä reitiltä voi kyllä poiketa, mutta siitä ei ole oikeastaan mitään hyötyä. Pääosassa on selkeästi ison aluksen tutkiminen ja sen käytävillä taisteleminen, mutta myös pientä pulmanratkontaa on lupa odottaa. Usein ne liittyvät joko Stasis- tai Kinesis-kyvyn käyttöön. Erillisissä pisteissä Isaac voi ostaa itselleen uusia tavaroita ja päivittää omia varusteitaan. Tällaiset roolipelielementit istuvat kokonaisuuteen hyvin ja pieni, mutta jatkuva kehittyminen on omiaan luomaan tunnelmaa matkan edistymisestä. Vanhahtavana ratkaisuna on se, ettei pelaajan terveysmittari regeneroidu automaattisesti, vaan itseään on aika ajoin paranneltava matkan varrella mukaan poimituilla lääkintälaukuilla. Myöskään pomotaistoja ei juuri ole, mutta ne harvat ovatkin sitten isoja ja muistettavia.
Dead Space kattaa 12 erillistä kappaletta, joista jokaisen läpäisyyn menee aikaa noin tunti. Peliaikaa pystyy kuitenkin helposti kasvattamaan, jos liikkuu Ishimuran uumenissa rauhallisesti kaikki paikat huolella nuuskien. Tallentaminen tapahtuu erillisissä tallennuspisteissä aivan kuten Metroidin Save Stationeissa, mutta sen lisäksi peli hyödyntää välitallennuspisteitä. Nämä välietapit eivät kuitenkaan näy pelaajalle mitenkään, mikä lisää sekin osaltaan jännitystä. Joka tapauksessa tallennusjärjestelmä on esimerkillinen, koska lyhyet turhautumisen hetket lasketaan yhden käden sormilla.
Yhden miehen matka
Dead Spacessä ei ole minkäänlaista moninpeliä tai yhteistyömahdollisuutta sen enempää Liven kautta kuin jaetulla ruudullakaan tämä on mitä selkeimmin yhden eristetyn miehen selviytymismatka. Vastapainoksi EA kuitenkin tarjoaa poikkeuksellisen paljon ladattavaa lisämateriaalia Live Marketplacesta. Erilaisista tehokkaiden aseiden paketeista on todellista hyötyä, mutta Isaacin haarniskan ja aseiden ulkonäköä muokkaavat skinit ovat lähinnä kalliiden MS-pisteiden tuhlausta. Fanikärpäsen todella puriessa kannattaa myös harkita DVD:nä tai Blu-Raynä Dead Space Downfall animea, joka osuvasti päättyy juuri siihen, mistä peli varsinaisesti alkaa.
Dead Spacellä ei ole juuri mitään omia ideoita, mutta silti se onnistuu toteuttamaan kaikki osa-alueensa ammattitaidolla ja esimerkillisesti. Suurin ansio on kuitenkin eristyneen ja ahdistavan kauhutunnelman tavoittaminen ja juuri se yhdistettynä onnistuneeseen pelattavuuteen tekee Dead Spacesta pelin, jota ei kannata jättää väliin.