Parisen vuotta sitten ilmestynyt Dead Space yhdisteli onnistuneesti scifi-henkistä kauhua ja kolmannen persoonan räiskintää ja sai sekä pelaajien että kriitikoiden keskuudessa positiivisen vastaanoton. Niinpä ei olekaan mikään yllätys, että Isaac Clarken tarina saa jatkoa kakkososan merkeissä.
Tuttua ja turvallista
Dead Space 2 sijoittuu jälleen avaruuteen, tällä kertaa kuitenkin kokonaiselle avaruusasemalle Titanin kiertoradalla edellisosan USG Ishimura -aluksen sijaan. Uusi ympäristö tuo kaivattua vaihtelua edellispelin tylsäksi käyneille ahtaille käytäville. Aiempaa hiukan värikkäämpi pelimaailma ja vaihtelevat maisemat luovat myös onnistuneesti tunteen asutusta ja elävämmästä paikasta. Vaikeustasosta riippuen noin kahdeksan–kymmenen tuntia kestävän kampanjan aikana liikutaan tosin hiukan turhankin usein samoissa paikoissa. Pelin tarina noudattelee pitkälti ykkösosasta tuttua kaavaa ja mukana kuvioissa ovat edelleen salamyhkäinen Unitology-uskonto, kummallinen Marker sekä Isaacin mielikuvitusnäyt.
Tekniseltä toteutukseltaan peli on huippuluokkaa, ja etenkin pelin äänisuunnittelu ansaitsee kehuja. Myös graafinen toteutus on onnistunutta, ja visuaalinen tyyli on omaleimainen. Pelattavuudeltaan Dead Space 2 on äärimmilleen hiottu. Kontrollit toimivat loistavasti ja raajojen irroittamiseen perustuva taistelumekaniikka toimii edelleen hyvin.
Asevalikoima on kasvanut entisestään, mutta vanha tuttu Plasma Cutter toimii edelleen loistavasti peruspyssynä, varsinkin jos asetta päivittää paremmaksi ympäristöistä löytyvillä power nodeilla. Uusina aseina nähdään tällä kertaa esimerkiksi tarkka-ampujille soveltuva Seeker Rifle sekä Javelin Gun, jolla voi kiinnittää vihollisörmyjä seinille. Kaikkia aseita ei ehdi testaamaan yhden pelikerran aikana, sillä panoksia aseille jaetaan säästeliäästi jopa normaalilla vaikeustasolla. Niinpä kentästä löytyvällä rahalla joutuukin usein ostamaan panoksia kaupasta uusien aseiden sijaan.
Ympäristön ja aseiden lisäksi myös vihollisten joukossa on muutamia uusia tuttavuuksia, kuten esimerkiksi laumana kimppuun hyökkäävät necromorph-lapset. Vihollissuunnittelu on edelleen pätevää kautta linjan, ja mukana on myös pari isompaa pomotaistelua, joiden suunnittelu on tosin melko perinteitä noudattelevaa. Dead Space 2 on epäilemättä yksi pelihistorian raaimmista peleistä. Hurmeella herkutellaan ja veriefekteillä mässäillään jopa hiukan liikaakin. Etenkin runsaslukuiset pelaajan kuolinanimaatiot ovat paikoitellen suorastaan kivuliasta katseltavaa.
Kauhuelementit taka-alalla
Hiukan laajemmasta ympäristöstä johtuen peli ei onnistu saamaan aikaan aivan samanlaista jatkuvan yksinäisyyden ja pelottavuuden tunnetta kuin ykkösosa. Kauhuelementtejä on tosin yhä mukana runsaasti, mutta useimmat säikäytyksistä ovat hiukan ennalta-arvattavia. Tästä huolimatta pelin tunnelma on kuitenkin erinomainen ja Isaacin selviytymistarina pysyy mielenkiintoisena loppuun asti. Peli lyö loppuvaiheilla tosin melkoisen räiskintävaiheen silmään, ja pelaaminen muuttuu suorastaan turhauttavaksi.
Pelistä löytyy myös runsaasti hiukan hölmösti suunniteltuja ja epäreiluja taistelukohtauksia, joissa pelaajan kimppuun hyökätään avoimessa tilassa joka suunnasta. Tällaisissa tilanteissa pelin taistelumekaniikka yhdistettynä Isaacin kankeahkoon liikkumiseen ei oikein toimi halutulla tavalla, ja etenkin esimerkiksi Resident Evileistä tuttua 180 asteen pikakäännöstä jää kaipaamaan. Epäreilut kohtaukset aiheuttavatkin melkoista vaikeustason heittelehtimistä ja etenemistä yrityksen ja erehdyksen kautta. Pelaajan kannattaakin pitää ainakin yksi tallennus lähimmällä kaupalla, jotta voi varautua tuleviin taisteluihin runsaasti panoksia ostamalla.
Pelkän räiskinnän lisäksi pelaaja pääsee välillä suorittamaan pientä pulmanratkontaa ja painottomassa tilassa lentelyä, joskin näitä osioita olisi voinut olla hiukan enemmänkin tasapainottamassa pelin tempoa. Monet osioista tuntuvat myös hiukan liiankin samankaltaisilta ykkösosaan nähden.
Necromorphit valtaavat verkon
Yksinpelin voi ensimmäisen läpipeluukerran jälkeen aloittaa alusta säilyttäen samalla edellisen kerran aseet ja päivitykset. Masokisteille pelistä löytyy myös äärimmäisen vaikea Hardcore-vaikeusaste, jossa peli täytyy aloittaa ilman päivityksiä, panoksia ja rahaa on tarjolla todella niukasti sekä tallennusten määrä on rajoitettu kolmeen koko pelin aikana.
Mukana on tällä kertaa hiukan yllättäen myös moninpeli. Kahdeksan pelaajan voimin käytävissä taisteluissa necromorphit ja ihmiset ottavat mittaa toisistaan ihmissotilaiden suorittaessa erilaisia tehtäviä samalla kun necromorphit koittavat estää tämän. Hiukan Left 4 Dead 2:n Versus-pelitilaa muistuttava moninpeli on yllättävänkin nopeatempoinen, mihin pelin kontrollit eivät oikein meinaa taipua. Myös yhteysongelmat ja viive häiritsevät paikoin pelaamista. Lisäksi erilaisia kenttiä on tarjolla vain viisi, joten moninpeli kyllästyttää yllättävänkin nopeasti. Tämän estämiseksi mukana on nykymoninpelien tuttuun tyyliin kehityspistejärjestelmä, jossa tasoja keräämällä saa avattua parempia aseita ja uusia necromorpheja pelattavaksi. Kokonaisuutena moninpeli jää kuitenkin hiukan mitäänsanomattomaksi lisäykseksi, ja olisinkin itse nähnyt sen sijaan mielummin esimerkiksi yhteistyöpelitilan.
Lievistä suunnitteluongelmistaan ja uutuudenviehätyksen puutteestaan huolimatta Dead Space 2 on erinomaista viihdettä, etenkin jos ensimmäinen osa jäi pari vuotta sitten väliin. Myös ykkösosan läpi kolunneille pelaajille luvassa on varsin hyvin maistuvaa, joskin hiukan turhan tutulta tuntuvaa pelattavaa.