Bungien Destiny ilmestyi aikoinaan erittäin hyvään saumaan. Alle vuoden markkinoilla olleet PlayStation4 ja Xbox One eivät vielä Battlefieldin ja Call of Dutyn lisäksi olleet saaneet mitään maailmaa mullistavaa ensimmäisen persoonan räiskintää pelivalikoimaansa. Halo-pelisarjasta tuttujen tekijöiden uusi peliprojekti otettiin innolla vastaan ja netissä onkin riittänyt pelaajia mukavasti aina tähän syksyyn asti.
Bungie työsti ensimmäistä Destinyä huimat viisi vuotta. Pitkähkö kehitysrupeamakaan ei tällöin auttanut, sillä Destiny oli ilmestyessään hyvin keskeneräinen ja ontto. Vasta pelin päivitykset ja sisältöpaketit tekivät pelistä sen, mikä sen alkujaan pitikin olla.
Bungie on ottanut kuitenkin opiksi. Destiny 2 kun tuntuu olevan jo pelkkien ennakkotietojen perusteella syvällisempi, monipuolisempi ja ennen kaikkea toteutukseltaan valmiimpi.
Okei, nyt vihdoin ymmärrän
Scifihenkisiä videopelejä ilmestyy nykyisin enemmän kuin sieniä sateella ja jotenkin tuntuu, että niistä harva pystyy enää tarinallisesti koskettamaan. Poikkeuksia kyllä löytyy. Mass Effectit ja BioShockit ovat kyseisen genren lippulaivoja, joiden tarinankerronta pystyy parhaimmillaan jopa Star Wars -leffojen tasolle. Nykyajan pelaaja pelaa yksinkertaisesti niin paljon pelejä, että sillä ei ole aikaa tai kiinnostusta tarttua Ö-sarjan huttutarinaan, joka kierrättää vuosia vanhoja kliseitä mukanaan. Esimerkiksi itselle ei jäänyt ensimmäisen Destinyn tarinasta yksinkertaisesti mitään käteen.
Destiny 2:n tarina sijoittuu tällä kertaa johonkin erinomaisen ja keskiverron välimaastoon. Simppelisti kerrottuna Guardianeista koostuvat pelin sankarit yrittävät pelastaa maailman voimakkaan Ghaulin johdattamilta muukalaisilta ja palauttaa rauhan maapallolle.
Pelin käynnistyessä maailma on katastrofin partaalla punaisen legioonan hyökätessä ihmiskunnan viimeiseen tolpilla olevaan kaupunkiin. Pelaaja onnistuu kuitenkin kuin ihmeen kaupalla selviytymään alkuhyökkäyksestä ja kasaamaan itsensä taistelukuntoon.
Positiivista on se, että kerronta on nyt suoraviivaisempaa ja siihen on helpompi tarttua. Kiitos siitä kuuluu näyttäville ja aidosti kiinnostaville välianimaatioille ja pelin hahmokaartille, johon on tuotu mukaan ripaus persoonaa ja syvyyttä.
Älä märehdi, vaan nosta sitä levua!
Mainittakoon, että Destiny 2 ei ole pelkkä ensimmäisen persoonan räiskintä. Se on MMORPG-elementeillä höystetty ammuskelupeli erittäin laajassa maailmassa. Pelissä pompitaan planeetoilta toisille, tehdään tehtäviä ja kehitetään hahmoa.
Pelin alussa pelaaja valitsee hahmoluokista haluamansa. Hahmojen toiminnallisuudet vaihtelevat pelityyliltään suuresti mutta mainittakoon, että pelin tarina pysyy kuitenkin samana valinnasta huolimatta.
Tehtävät perustuvat yleisesti ottaen muukalaisten räiskimiseen. Välillä pelaaja kohtaa isojakin vihollislaumoja, joita ei ole tehty yksin räiskittäväksi. Pelin henki onkin yhteistyössä, tehtävät on tehty pelattavaksi yhdessä muiden pelaajien kanssa. Asia konkretisoituu loppupuolen pitkissä raideissa, jossa nelihenkisenkään tiimin suoriutuminen ei ole itsestäänselvyys.
Päätarinan hakattua olet vasta raapaissut pelin pintaa. Sivutehtävät, pvp-pelimuoto ja raidit pitävät huolen siitä, että että pelattava ei lopu hetkessä.
Itse toiminta on hyvin Halo-johdannaista. Kaikki aseista, vihollisiin ja kenttäsuunnitteluun on hyvinkin Haloista tuttua. Täytyy sanoa, että Bungien paras valttikortti on edelleen toimivan räiskinnän luominen ja Destiny 2 tarjoaa sitä edelleen aimo annoksin.
Destiny 2:n hahmokehitys on myös yksi pelin koukuista. Maailmasta löytyy hurjan paljon tavaraa ja keräiltävää, joilla pelihahmosta voi kehittää entistä voimakkaamman.
Näiden ylistyssanojen jälkeen haluan mainita, että Destiny 2 ei tehtävärakenteeltaan tai toiminnallisuudeltaan kuitenkaan eroa pätkääkään edellisestä osasta. Se on tismalleen samaa toiminnan ja hahmokehityksen yhdistelmää kuin edellinen osa. Vain maisemat vaihtuvat.
Räiskintä toimii, eteneminen on kivaa mutta pientä vaihtelua olisin kaivannut hyvin samankaltaisiin tehtäviin.
Destiny 2:n äänimaailmaan ja visuaalisuuteen on pistetty paljon paukkuja. Pelin ruudunpäivitys soljuu mukavasti ja kaikki aina alkuvalikoista taustamusiikkiin ja dialogiin on toteutettu tyylikkäästi.
Iso peli tuo mukanaan myös isot latausajat, joista hätähousuisimmat pelaajat voisivat ehkä kimpaantua. Minua ne eivät kuitenkaan häirinneet, sillä alkulatauksen jälkeen pelin tiimellyksessä ei ole juurikaan odottelun tarvetta.
Liukeneeko FPS ja MMORPG keskenään?
Destiny 2 on kaikin puolin ensimmäistä osaa laadukkaampi tuotos. Bungie on tehnyt pelin kehityksessä paljon asioita oikein ja sille täytyy nostaa hattua.
Mutta se viimeisin silaus, totaalinen koukutus puuttuu. Onko räiskinnän ja massiiviroolipelin ristiin naittaminen sittenkin liian vaikeaa? Täytyy myöntää, että alkuinnostuksen jälkeen oma motivaationi pelin jatkamiseen lopahti pienoisesti. Niin ei pitäisi käydä ainakaan vielä tässä vaiheessa.
Ensimmäinen Destiny eli aikoinaan paljon varsinaisen julkaisun jälkeen. Odotan innolla mitä kaikkea jännää Bungie tulevaisuudessa keksii vielä Destiny 2:n varalle.