Deus Ex on ristiriitainen kokemus. Ensimmäisestä osasta pitäneenä, tämän pelin ei pitäisi tarjota minulle mitään uutta, ehkä jopa vähemmän. Ominaisuuksia on karsittu, kuten erittäin kätevät taitopisteet, jotka tekivät ensimmäisestä Deus Exästä moneen otteeseen valitun Vuoden Pelin. Olin kuitenkin siitä onnekas, että en joutunut kokeilemaan konsoliväännöstä PC:n loistopelistä. Peli oli kuulemma järkyttävä. Mutta takaisin aiheeseen, eli monessa mielessä vähäisempään Deus Exin pikkuveljeen, Deus Ex: Invisible Wariin.
Tarina
Peli sijoittuu aikaan ensimmäisen DE:n jälkeen, jossa yksi alkuperäisen pelin loppuratkaisuista on toteutunut.
Alkuperäinen sankari, JC Denton, on muuttunut tämän ajan antisankariksi, koska hän aiheutti toimillaan maailmanlaajuisen romahduksen informaatioverkoissa, ja syöksi näin maailman sekasortoon.
Ensimmäisen osan pelaaminen ei ole kuitenkaan vaatimus, eikä edes suositus. Kaikki tärkeä kerrotaan kyllä pelaajalle.
Invisible Warin alku sysää Alex D. nimisen päähenkilön suoraan kaaokseen. Tarsus Academy, jossa häntä koulutetaan, tuhotaan salaperäisen tahon toimesta, tuhoten samalla Alexin menneen elämän ja kotikaupungin New Chigagon. Oppilaat ja heidän kouluttajansa pakenevat täpärästi Seattlen uudisrakennettuun kaupunkiin toiseen Tarsuksen rakennukseen. Tästä tilanteesta alkaa itse peli ja sanotaanko sen verran, että turvallisuudesta ei saa täälläkään pitkään nauttia.
Pelin aikana pelaaja kohtaa monia ensimmäisestä osasta tuttuja ihmisiä ja salajärjestöjä. Onkin ilo huomata, että ensimmäisestä osasta on ainakin tallella mukavan Orwellmainen, skeptinen suhtautuminen tulevaisuuteen. Maailma on edelleen suurten yritysten hallussa ja taustalla naruista vetelevät harvainvaltaan perustuvat salajärjestöt. Korruptio rehottaa ja raha on keskittynyt todella harvoille. Pelin maailma toimii hyvin, koska se on karrikoitu versio nykypäivästä.
Pelin maailmassa ovat vastakkain vapaakauppaan perustuva WTO, sekä uskonnollinen the Order. Sekä näistä kumpuavat ääriainekset. Nämä kaksi tahoa kamppailevat pelaajan, eli päähahmo Alex D:n palveluksista.
Juonta en viitsi paljastuksilla pilata, mutta kiinnostava se on. Tarina kuljettaa pelaajaa eri järjestöjen tehtävillä ympäri maailmaa, Kairosta Etelänavalle.
Grafiikka
Vaikka ennakkotiedoissa hehkutettiin jo alkuvaiheessa tasaista ruudunpäivitystä, niin jossain kehityksen loppuvaiheessa ollaan tässä suhteessa menty metsään. Ruudulle ei tarvita kuin yksi varjoefekti ja muutama vihollinen, niin olo on kuin katsoisi nopeasti etenevää diaesitystä. Hieman liioiteltuna. Valaistus ja varjot ovat kyllä toteutettu loistavasti, ne ovatkin parhaat mitä olen tähän mennessä nähnyt. Yksi ikimuistoisin kohtaus on Saksan Trierin kaupungissa, jossa joutuu lukitsemaan aseensa kun menee yhdelle klubille. Seikkailin yökerhossa ja eksyin ullakkohuoneeseen, tiirikoituani oven auki kurkistin oven raosta. Seinälle oli piirtyneenä groteskin näköinen ihmisen profiili ja ajattelin, että jokin siellä väijyy. Iskin kaikki biomodini (näihin palataan myöhemmin) päälle, vedin syvään henkeä ja syöksyin huoneeseen. Ensisilmäykseltä en nähnyt ketään, mutta kun tarkemmin katsoin, niin huomasin että huoneessa oli kaatunut jalkalamppu jonka valokeilassa oli pieni nukke. Varjo tuli tästä nukesta.
Pelin maailma on synkkä ja varjot näyttelevät suurta osaa, jos haluaa edetä hiipien. Lamput heittävät uskottavaa valaistusta, mutta pienenä miinuksena voi pitää sitä, että yhtäkään lamppua ei voi rikkoa. Mutta miksi rikkoa lamppuja, kun voi oikealla biomodilla varustettuna seistä huomaamattomana keskellä isoa vihollislaumaa. Vaikka huono ruudunpäivitys haittaa aika ajoin, pystyy sen hyväksymään, kun ottaa huomioon grafiikoiden toimivuuden.
Tekoäly ja teknologia
Invisible War käyttää kehuttua Havoc-fysiikkamallinnusta. Vastustajat kuolevat uskottavasti ja räjähdykset heittelevät irtonaista tavaraa ympäriinsä. Irtonaista, heiteltävää tavaraa riittää. Peli on myös täynnä kaikkea tarpeetonta, kuten vedettäviä vessoja ja avattavia vesihanoja. Tämänkaltaiset ominaisuudet eivät ole missään nimessä tarpeellisia ja sen takia monet pelintekijät eivät jaksa niitä edes tehdä. Mutta Invisible War jatkaa ensimmäisen osan viitoittamaa tietä. Tällaiset pienet yksityiskohdat piristävät peliä, kun on kaikessa skeptisyydessään tottunut jo siihen, että mihinkään ei voi koskea. Havocin käyttö on kuitenkin jäänyt puolitiehen. Vihollisten ruumiita pystyy linkoamaan kymmeniä metrejä eteenpäin ja muutenkin esineisiin näyttää vaikuttavan tietty painovoimattomuus. Tai sitten päähenkilö on teräsmies.
Tekoäly ei ole mitenkään erikoinen, se ei yllätä negatiivisesti, eikä positiivisesti. Vastustajat osaavat kuitenkin tehdä asiat hankalaksi, eikä silmittömällä räiskinnällä välttämättä pärjää. Suurimmat kömmähdykset on onneksi vältetty ja viholliset osaavat suhtautua yllättäviin tapahtumiin. Esimerkiksi jos heittää piilopaikasta ruumiin päin vartijaa, se ei jää tuijottamaan ruumista, vaan lähtee tulemaan sinne suuntaan josta ruumis lensi. Erinäiset robotit ja kiinteät tykkitornit toimivat myös uskottavasti ja tekevät toimivan hidasteen, estämättä kuitenkaan etenemistä. Vaikka vihamieliset paikat ovat yleensä täynnä erinäisiä puolustusmekanismeja, kuten valvontakameroita ja suojakenttiä, annetaan niiden ohittamiseen tarpeeksi monta vaihtoehtoa. Kamerat pystyy räjäyttämään, hakkeroimaan tai sammuttamaan monilla eri tavoilla, eikä aika tosiaan tule tylsäksi.
Äänet
Ensimmäinen Deus Ex oli täynnä loistavaa ääninäyttelyä ja loistavia futuristisia musiikkiteemoja, toinen osa tekee poikkeuksen ääninäyttelijöiden kohdalla. Välillä on käsittämätöntä, että miten tämän kaltainen B-luokan sonta voi mennä pelinkehittäjiltä ohi korvien. Monet pelin hahmot saattavat puhua monta virkettä putkeen vetämättä henkeä. Ja kaiken lisäksi ilman äänenpainoja. Suurimmilta osin ääninäyttely on kuitenkin siedettävää.
Äänitehosteet toimivat loistavasti ja uskottavasti, aseiden äänissä on vaihteluita. Surround-äänet on toteutettu loistavasti ja välillä tulee oikeasti vilkuiltua olan taakse. Parhaiten on kenties toteutettu kolossaalisten sotarobottien äänet. Ruutu ja ohjain tärisevät, kun sattuu liian lähelle tämmöistä kolossia. Basson jymähdykset kääntävät vatsaa, eli täydellistä.
Musiikki on samantapaista kuin ensimmäisessä osassa, ja tekee tehtävänsä.
Varusteet
Deus Ex: Invisible Warista löytyy välineet jokaiseen lähestymistapaan. Biomodit näistä tärkeimpinä. Biomodit hoitavat monenlaisia tehtäviä; yhdellä voi hakkeroida tietokoneita ja kameroita, toisella hallita robotteja, kolmannella parantaa itsensä. Periaatteessa pelissä on viisi erilaista paikkaa, joihin voi asentaa biomodin ja jokaiseen paikkaan pitää valita kolmesta erilaisesta. Biomodeja voi myös parantaa ja uusi taso voi tuoda uusia ominaisuuksia tai vähentää virrankäyttöä Alex D:n sisäisestä akusta.
Pelaaja voi valita arsenaalinsa viidestä eri lähitaisteluaseesta, kahdeksasta erilaisesta miinasta ja kranaatista sekä kahdeksasta erilaisesta käsiaseesta. Vaihtelua löytyy futuristisista energia-aseista tavallisiin puukkoihin. Jokaiseen käsiaseeseen saa vielä kaksi lisäominaisuutta, jotka tekevät esimerkiksi tavallisesta haulikosta Räjähtäviä Hauleja Ampuvan Tuhon Välikappaleen. Kaikki aseet käyttävät samoja ammuksia, jotka pienet nanorobotit muuntavat jokaiseen aseeseen sopiviksi.
Muita esineitä riittää myös kannettavaksi, kuten muun muassa tupakka-askeja sekä erilaisia ruokatarvikkeita.
Lopuksi
Sekavan alun jälkeen huomaa, että käsissä on tällä kertaa todellinen helmi. Vaikka peli on kestoltaan lyhyt, riittää kokeilemista ja kiinnostusta toiseksi ja kolmanneksikin pelikerraksi. Jos osaat antaa muutamat heikkoudet anteeksi ja ihailla loistavasti toimivaa peliä, niin silloin tämä saattaa olla juuri sinulle. Peli jää vähäiseksi pikkuveljeksi Deus Exille, mutta on sille kuitenkin lähisukua ja osaa viihdyttämisen lähes yhtä hyvin, kuin isoveljensäkin.