Nelisen vuotta sitten ilmestynyt Deus Ex: Human Revolution onnistui nykyaikaistamaan Warren Spectorin luoman cyberpunk-pelisarjan. Deus Ex: Mankind Divided jatkaa siitä, mihin Human Revolution jäi. Pelaaja pääsee siis jälleen omaksumaan Adam Jensenin roolin, ja astumaan salaliittoja sekä rikollisliigoja vilisevälle 2020-luvulle.
My name is Jensen. Adam Jensen.
Human Revolutionin tapahtumista on kulunut kaksi vuotta ja Adam Jensen on päätynyt Interpolin erikoisyksikön Task Force 29:n palkkalistoille. Mankind Divided käynnistyy pommi-iskun tutkinnalla, mutta ei aikaakaan, kun mukaan on sotkeutunut niin Illuminati, kuin augmentoitujen ihmisten oikeuksia ajava ARC. Ihmisoikeudet, ja ihmisyyden määritelmä, ovatkin yksi pelin kantavista teemoista. Human Revolutionin tapahtumien jälkeen jokainen pienintäkin augmentaatiota kantava joutuu vähintäänkin halveksituksi. Virkavalta on ajanut augmentoidut omaan gettoonsa kaupungin ulkopuolelle, ja ihmisoikeudet ovat varattuja vain täysin augmentoimattomille. Rankasti augmentoidulla Adamilla on siis vahvasti oma lehmä ojassa. Rasismikortti on jatkuvasti esillä, sillä tiettyjen teemojen yhteneväisyydet oikean maailman kanssa tuskin ovat sattumaa. Pelin tarina toimii kuitenkin pääosin hyvin, mutta loppua kohden kierroksia nostetaan hieman liikaa ja peli tuntuu loppuvan kuin seinään. Tältä osin Mankind Divided onkin selkeä keskiosa trilogiasta. Itse pääjuonen lisäksi pelistä löytyy huima määrä sivutehtäviä, jotka ovat pääosin todella onnistuneita. Huomasin jopa monesti vältteleväni päätehtävien suorittamista, koska sivutehtävät olivat yksinkertaisesti mielenkiintoisempia.
Pelin keskuksena toimii tällä kertaa Prahan kaupunki, tai tarkemmin sanottuna hyvin pieni osa sitä. Se, minkä alue koossa häviää, voitetaan tiheydessä. Harvassa ovat nimittäin ovet, joita ei saa auki. Lisäksi kaupunkia löytyy myös maan alta viemäriverkoston ja pankkiholvien muodossa. Kertaakaan en jäänyt toivomaan isompaa pelialuetta. Pelistä löytyy myös muutama pienempi alue Prahan lisäksi, mutta nämä liittyvät tarinatehtäviin eivätkä ole läheskään yhtä monipuolisia. Pelin versio Prahasta on kuin ilmetty City 17. Poliisit partioivat katuja, kaikkialla on harmaata ja asukkaita pidätetään pienimmästäkin rikkeestä. Kaupunki on kuitenkin hyvin rakennettu ja vaihtoehtoisten reittien etsiminen on yksinkertaisesti hauskaa. Käytinkin läpipeluuni aikana tuntikausia satunnaisiin asuntoihin murtautumiseen ilman suurempaa syytä. Hieman ärsyttävästi jo valmiiksi pieni kaupunki on jaettu vyöhykkeisiin, joiden välillä joutuu matkustamaan metrolla. Latausajat eivät ole pisimmästä päästä, mutta ajoittain matkustelua tulee niin paljon, että kärsimättömämpää alkaa kyrsiä.
Vanhassa vara parempi
Itse pelimekaniikka ei ole kokenut suuria muutoksia Human Revolutionista. Edelleen on mahdollista läpäistä koko peli tappamatta ketään jos niin haluaa. Peli on täynnä pieniä ja suuria valintoja, mutta pääjuonen osalta käytännössä vain muutama vaikuttaa todellisuudessa mihinkään. Omalla kohdalla suurin osa peliajasta meni vihollisten välttelyyn, salasanojen etsintään ja hakkerointiin. Hakkerointi on pysynyt käytännössä muuttumattomana edellisestä osasta, ja minipeli toimii edelleen hyvin. Kun suunnitelmat kariutuvat ja joutuu turvautumaan väkivaltaan, on Adamilla käytössään jos jonkinlaista tykkiä. Aseita voi kustomoida aiempaa enemmän, mutta käytännössä suurin merkitys syntyy äänenvaimentimesta sekä käytettävästä ammustyypistä. Tälläkin kertaa ei-tappavat aseet ovat harmillisessa vähemmistössä. Ei tunnu Interpolin agentille sopivalta käytökseltä murhata jokaista vastaantulevaa poliisia vain, koska koppalakki ei suostu päästämään ohitseen. Koska Adam on augmentoitu, on pelaajalla jälleen hyvin vapaat kädet parannusten valitsemiseen. Mukana on niin näkymättömyyttä kuin luodinkestävyyttäkin, joten jokaisen pelityyliin sopiva kombinaatio löytyy varmasti. Tällä kertaa Adamista löytyy myös muutamia erikoisempia toimintoja, jotka jopa selitetään tarinan kannalta järkevästi. Tarinatilan lisäksi Mankind Divided sisältää myös Breach-pelimuodon, jossa VR-maailmassa kekkuloiva hakkeri pyrkii murtautumaan eri yritysten tietokantoihin kevyen puzzleilun merkeissä. Pelimuoto jäi omalla kohdalla kokeilun asteelle, sillä Deus Exin vahvuus on tarinassa, ei toiminnassa.
Yleisilmeeltään Mankind Divided on siisti, jopa kliininen. Peli tekee jo tutoriaalina toimivassa Dubaihin sijoittuvassa tehtävässä selvän pesäeron edeltäjäänsä, sillä tehtävä pyyhkii tutun kullankeltaisen väripaletin pois. Mankind Divided onkin värimaailmaltaan huomattavasti edeltäjäänsä synkempi tapaus. Teknisesti peli menettelee. Suurin ongelma on ainakin Xbox One -version epätasainen ruudunpäivitys. Peli ei ole missään vaiheessa pelikelvoton, mutta epätasaisuus häiritsee silti. Human Revolutioniin erinomaisen soundtrackin säveltänyt Michael McCann tekee jälleen erinomaista työtä tunnelmaan sopivan musiikin luomisessa. Musiikkia hyödynnetään tosin aivan liian vähän.
Deus Ex: Mankind Divided on onnistunut jatko-osa, mutta kyseessä on todellakin jatko-osa. Pelillisesti on tapahtunut hyvin vähän muutoksia edellisestä osasta, mutta lopputulos on silti toimiva cyberpunk-seikkailu. Trilogian päätösosa vaatii kuitenkin jo pakan sekoittamista tehokkaammin.