Itse pahuus Diablo palaa 12 vuoden tauon jälkeen piinaamaan Sanctuaryn maailmaa. Vihdoinkin konsolilla. Jälleen on se hetki kun palataan Tristramin kaupunkiin, josta kaikki alkoi vuosia sitten. Tehtävänä on karkoittaa pahan voimat maan päältä. Lopullisestiko? Se jää nähtäväksi.
STAY AWHILE AND LISTEN
Diablo III aloitetaan Tristramin kaupungin laidalta. Itse kaupungissa tavataankin vanhan kunnon Decard Cainin lapsenlapsi Leah, joka selittää setänsä kadonneen. Tämän johdosta lähdetään tutkimaan outoa taivaalta pudonnutta tähteä ja etsimään itse legendaa Cainia. Sankari ei epäröi tarttua aseisiin, vaan pahan kätyreitä lähdetäänkin silpomaan välittömästi ilman epäilyksiä ja sen turhempia kysymyksiä. Diablo on tyylilleen uskollinen hack ’n’ slash, joka tuskin jättää ketään kylmäksi.
Tarinankerronnaltaan Diablo jää itse pelaamisen varjoon, koska harvemmin pitkät dialogit NPC-hahmojen kanssa jaksavat kiinnostaa, kun nurkan takana odottelee lisää hordea pätkittäväksi. Itse juonikupletti sisällytetään vahvasti välianimaatioihin, joita seuraamalla pysyy hyvin kärryillä siitä, mitä tapahtuu. Itsessään välianimaatiot ovat varmaankin koko Xbox360-konsolin historian kauneimpia. Jos ette usko, katsokaa itse.
MAH DUDES? OR GIRLS
Hahmoluokkia on valittavana heti alkuun viisi: barbaari, velho, munkki, demoninmetsästäjä ja noitatohtori. Jokaisella hahmolla on oma vahvuutensa, joista valita. Lähitaistelua halajaville ovat barbaari ja munkki varmoja valintoja. Taikomiseen ja kauempaa taisteluun soveltuvat taas kaikki muut luokat, paitsi edellä mainitut. Kaikista hahmoluokista on valittavissa myös sukupuoli. Vaikeusasteita on useampi: normal, nightmare, hell ja inferno, joista jokaisessa on valittavana lisäksi erillinen vaikeusaste aina helposta, master v:lle.
Jos pelaamisesta haluaa haastavampaa, master-tasojen valinta sellaisen vaihtoehdon tarjoaa kyllä. Pelaaminen toimii yksinkin erinomaisesti, mutta pääsee oikeuksiinsa moninpelissä. Diabloa voi tahkota jopa kolmen kaverin kanssa samanaikaisesti. Moninpelissä mukaan tulee käyttöön boosteja. Mitä enemmän on pelaajia mukana, sen paremmat dropit. Jokainen pelaaja nostaa maagisten esineiden löytymistä kymmenellä prosentilla. Grindaamista ainakin riittää pitkäksi aikaa. Perusleveleitä hahmolla on 60:een asti. Tämän lisäksi perusleveleiden päälle alkaa kertyä paragon-leveleitä, joita on kaiken kaikkiaan 100. Pelitunteja kertyy siis melkoisen mukavasti, jos halajaa loppuun asti päästä.
Hardcorea ei myöskään ole jätetty pois. Kunnon haastetta hakeville pelimuoto on omiaan, koska kuolema on lopullinen ja kerätyt tavarat ja levelit nollaantuvat kuollessa, poislukien arkun sisältö. HC-puolella aseet ja haarniskan osat ovat lähtökohtaisesti paljon parempia kuin normaalilla puolella. Myös erilaiset setit tippuvat jo ensimmäisellä vaikeustasolla, kun taas normaalitasolla näitä alkaa putoilla vasta inferno-vaikeusasteella.
LOOTFEST ALL THE WAY
Diablo on aina keskittynyt loottaamiseen, eikä sitä ole unohdettu sarjan kolmannessakaan osassa, kiitos Loot 2.0 -systeemin. Tästä seuraa, että kun pelaaja löytää itselleen Überhaffelscorndingien 1250DPS:llä, ei mene kovinkaan kauan, kun nurkan takaa tulee uusi Ipawnyourstats100%-leka, joka on edeltäjäänsä parempi kaikin puolin. Vaihtoehtoisesti, jos on oikein onnekas, voi koettaa saada rakennettua itselleen uuden ja paremman tavaran blacksmithin kautta. Pääsääntöisesti uudella loottaussysteemillä legendaarisia aseita ja muita haarniskanpaloja putoilee tasaisin väliajoin. Jos legendaaristen aseiden putoamista haluaa vielä enemmän nopeuttaa, niin se onnistuu kahdella tavalla: joko nostamalla magic find (MF) -prosenttiaan tai konsolikäännöksen myötä tapahtuneen uudistuksen avulla, jossa pelaa kaverin kanssa samalta sohvalta ja molempien MF lasketaan suoraan yhteen.
Salaista kenttää pelistä ei ole unohdettu, tosin sen löytäminen ja sinne pääseminen on huomattavasti helpompaa konsolilla kuin PC-versiossa. Ei lähdetä sitä spoilaamaan vaan jätetään se uteliaiden itse löydettäväksi.
Taitopuut ja inventaarion käsitteleminen eroavat PC:-puolen vastaavista kuin yö ja päivä. Inventaario ja taitopuu on kätevästi ympätty kiekkomuotoon, jota on helppo hallinnoida. Taitoja käyttäessä on perusasetuksena jokaisella napilla omat taidot. Halutessaan voi valita select moden, joka auttaa saamaan käyttöön sellaiset taidot, joita itse haluaa laittaa valitsemalleen napille. Itse tavaroiden läpikäyminen inventaariossa saattaa olla hyvinkin turhauttavaa, varsinkin, jos samalla konsolilla pelaa useampi pelaaja samanaikasesti. Jokaisella kestää oma aikansa, eikä turhaa odottelua voi välttää. Valikkoa kun ei voi käyttää vain yksi kerrallaan.
NOT GOING TO STOP PLAYING.
Tarinaa itsessään pääsee mätkimään neljän kappaleen verran. Nopeimmillaan tarinan läpäisee alle neljässä tunnissa. Jos siis oikeasti juoksee suorinta reittiä ja tehty damage riittää hirviölaumojen lahtaamiseen ilman hikeä, verta ja kyyneleitä.
Kun pelin on läpäissyt, ei grindaus lopu siihen – maksimilevelille pääsyn myötä pelaaminen vasta alkaa. Kun pääsee 60:een, alkaa se kunnon tavaroiden metsästys, ja kun tarina on päätetty infernolla, alkaa end game.
Tarkoituksena on saada kerättyä itselleen tarpeeksi monta avainta neljältä eri keywardenilta, jotka satunnaisesti pudottavat tarvitsemastasi kolmesta avaimesta yhden. Kun avaimia on kolme, pitää vielä löytää sopivat suunnitelmat, jotta niistä voi tehdä portal devicen. Tämä mahdollistaa pääsyn kunnon haastetta antavaan pomotaisteluun, jossa tulee kaksi isoa pomoa vastaan yhtäaikaisesti. Nämä ovat tuttuja jo tarinan kautta, mutta huomattavasti vaikeampia kuin normaalit versiot itsestään. End game tulee viemään tuhottomasti aikaa, jos haluaa päästä tavoitteeseen eli Hellfire Ringin valmistukseen. Tehtävä ei tule olemaan helppo, mutta palkitsee pelaajan kunnon sormuksella.
Diablo III on kunnon käännös, joka on tehty ajatuksella. Loputon grindaus ja vihollisten lahtaus eivät käy pitkäveteisiksi – varsinkaan silloin, kun ystävät ovat mukana. Kauniit välianimaatiot kruunaavat kokonaisuuden, ja vihdoinkin konsolipelaajat pääsevät nauttimaan helmestä, joka on ollut vain ja ainoastaan tietokonepelaajien hallussa. Jos peli ei ole tuttu, kannattaa kokeilla edes demoa. Se kertoo jo kannattaako peli napata hyllystä vai ei. Ainakin allekirjoittanut suosittelee.