Kun joku mainitsee pelin nimeltä Diablo, sukellan mielen sopukoissani nuoruuteen. RPG-pelejä pelaavat koulukaverini jakautuivat kahteen ryhmään: osa pelasi netissä RuneScapea, osa taas hakkasi Diabloa.
Synkkä Diablo oli ensikosketukseni toimintaroolipelien maailmaan. Se osoitti minulle urheilu-, tasoloikka, räiskintä ja pelanneelle nuorukaiselle, että on olemassa myös tällainen aivan uusi peligenre, jossa yhdistyvät reaaliaikainen taistelu sekä hahmonkehitys.
Diablo II jatkoi alkuperäisen Diablon perintöä tasokkaasti. Se teki jo valmiiksi hyvästä pelistä kaikin puolin vieläkin paremman, koukuttavamman ja kiinnostavamman. Diablo II:ta pelasivat 2000-luvun alussa käytännössä kaikki toimintaroolipelifanit. Vasta oikeastaan World of Warcraftin tulon jälkeen se menetti tittelinsä suosituimpana MMORPG:na. Himofanit eivät tällöinkään Diablosta luopuneet, vaan osa jatkaa pelaamista yhä.
Diablo II: Resurrected pukee jo yli 21 vuoden ikään kerenneen pelivanhuksen uusiin vaatteisiin. Se sisältää Diablo II -emopelin lisäksi kaiken siihen liittyvän, myöhemmin julkaistun lisäsisällön.
Tulipätsissä kiehuu
Diablo II sijoittuu kuvitteelliseen Sanctuaryn pelimaailmaan ja se jakautuu tarinallisesti neljään osaan. Tuonelassa kuuluu kummia, sillä Diablo-demoni on vapautunut ja valmis sekoittamaan ihmisten elämää maailmassa.
Pelaajan on tarkoitus tuhota iso paha ja tuoda rauha takaisin valtakuntaan.
Pelaaja valitsee pelin aluksi yhden viidestä hahmoluokasta. Niihin kuuluvat monipuolinen, keihään ja jousen kanssa operoiva Amazon, lähitaistelun ja asekaluston mestari Barbarian, kiroukset ja henkiin herättämisen taitava Necromancer, maagisia kykyjä omaava, miekkää sekä kilpeä kantava Paladin ja luonnonvoimia kauttaaltaan hyödyntävä Sorcerer.
Se minkälainen pelaajan pelihahmosta tulee, onkin sitten täysin pelaajasta itsestään kiinni. Kykypisteiden käyttämisessä on paljon vaihtoehtoja ja toisen pelaajan käsissä esimerkiksi Paladinista voi tulla täysin erilainen soturi, kuin toisen. Pelihahmoa pääsee kustomoimaan myös hankkimalla uusia aseita sekä varusteita.
Diablo II:ssa kivaan on valinnan vapaus. Jokainen pelaaja käy Diablossa aivan omanlaisensa seikkailun. Se on rauhallista pelattavaa, jonka tiimellyksessä tuntee jotain kummaa tyydytystä, kun peli etenee.
Diablo II on vuonna 2021 pölyinen ja vanhantunut, mutta so what?
Vaikka kuinka pyrkii pitämään nostalgialasit päässä, Diablo II tuntuu aidosti vanhahtuneelta, kun otetaan puheeksi toiminta ja tehtävien rakenteet.
Tiedoksi teille kaikille, jotka ette ole koskaan Diablo II:een koskeneet: välillä pelaaminen on kivaa ja mielenkiintoista, mutta paikoittain todella puuduttavaa metsiköissä ja luolastoissa puurtamista, vailla merkitystä. Sitä se on! Peliä pääsee pelaamaan yksinpelikampanjan lisäksi moninpelinä. Moninpeli on koko Diablo II:n suola, kun maailmaa haarukoi kavereiden kanssa, on vanha Diablo-fiilis taattu.
Pelin ohjaaminen on nostalgisen kankeaa, eikä Xbox-peliohjaimella pelailu tee siitä yhtään nautinnollisempaa.
Remasterointinhan ei tuo Diablo II:een käytännössä mitään pelillisiä uudistuksia. Se on tismalleen samanlainen pelattava kuin alkuperäinen versionsa: niin hyvässä kuin pahassa. Diablo II: Resurrected on uusinut kuitenkin alkuperäispelin ulkoasua merkittävästi, mutta siinä on mukava tuttu ”vanha” fiilis. Se näyttää graafisesti hyvältä ja pyörii 4K:na sulavasti, mutta on siitä huolimatta vanha tuttu ja tunnistettava itsensä. Ääniefektejä on paranneltu, mutta musiikit ovat pysyneet samana ja se on pelkästään hyvä asia.
Laadukas nostalgiatrippi menneisyyteen
Aika on ajanut Diablo II:sta vuonna 2021 pahasti ohitse, mutta se ei ole koko homman pointti. 21 vuotta vanha peli oli aikansa mestariteos, sitä ei ole kiistäminen ja uusi remasterointi on juuri sellainen, minkälainen sen pitikin olla.
Diablo II: Resurrected on faneille tehty huolellinen ja tyylikäs nostalgiatrippi menneisyyteen.