Zeetnukit, ulkoavaruudesta kotoisin oleva perverssi biomekaaninen rotu on vallannut maan. Ihmisryhmä asettuu vastarintaan valloittajia kohtaan, mutta nopeasti tulee selväksi, että heillä ei ole toivoakaan pärjätä muukalaisvihollisten teknistä ylivoimaa vastaan. Vastarinta käynnistää kunnianhimoisen projektin, he pyrkivät yhdistämään ihmisten ja muukalaisten teknologiaa luodakseen aluslaivueen taisteluun valloittajia vastaan.
Avaruusräiskintää Pampalta
Kaukaa Argentiinan aroilta ponnistaa indie-pelistudio OPQAM, tai no ei ihan aroilta, vaan pikkukylästä nimeltään Buenos Aires. Arcadepeleihin klassikkotunnelmalla suuntaava pelinkehittäjä on tuonut pelattavaksi Shoot’em up -pelinsä nimeltä DOGOS. Kyllä, he tuntuvat mieltyneen isoihin kirjaimiin niin omassa, kuin pelien nimissä.
Pelissä ihmiset hyödyntävät uusinta tekniikkaa, ja niin tekee myös itse peli. Kauas on tultu Space Invadersin jonossa nykivistä vihollisista, nyt ruudulla pyörii sujuvasti kieppuen niin itse pelaajan alus, kuin vihollistenkin kohteet. Vaikka peli on enemmän tai vähemmän putkijuoksua, välillä pelaajalle suodaan illuusio lentelystä vapaasti pelin maailmassa. Liekö pelin nimen inspiroinut Dogo Argentino, tuttavallisemmin Argentiinaan mastiffi, tai ei, niin ainakin pelistä löytyy samaa räyhäkkyyttä, mikä yhdistetään kyseiseen koirarotuun.
Päivittämällä onneen
Liikkeelle lähdetään valitsemalla yksi pelin neljästä vaikeusasteesta, sekä jompikumpi tarjolla olevista aluksista. Pelin edetessä avautuu kustomointimahdollisuuksia niin aluksen aseistukseen, kuin ulkonäköön. Ulkonäön muokkailusta, tai lähinnä siis väripinnan vaihtamisesta, ei saa kuin hyvän mielen, mutta aseiden tuunaus onkin eri juttu. Pelikokemus, varsinkin pelin kovemmilla tasoilla, muuttuu huomattavasti mielekkäämmäksi, kun aseissa on potkua ja isompaa tuhoaluetta tarjolla aloitusaseisiin verrattuna.
Itse aluksen hallinta ja aseiden käyttäminen on nopeasti opittu, kontrollit ovat selkeät ja ohjaaminen miellyttävää. Miinusta tulee toisen asetyypin käytöstä. Ilmaan ampuva ase toimii niin kuin suurimmassa osassa vastaavia pelejä, ja sen käyttö on luontevaa jos hiukankaan on pelannut jotain peliä, missä aluksella ammutaan näytöllä rullaavia kohteita. Maa-ase onkin sitten eri juttu. Vaatii hetken totuttelua, että alkuun varsin jäykänoloisen maahan osuvan aseen tähtäimen saa kohdilleen. Nopeasta ilmataistelusta joutuu useamman kerran hidastamaan vauhtia, että saa maakohteet tuhottua. Rytmin vaihto taistelunopeudessa maa- ja ilmakohteiden välillä tahtoo aiheuttaa alkuun pientä turhautumista. Aseita kun saa päivitettyä, tähänkin asiaan tulee lohtua.
Pessimisti ei pety
Toistaiseksi, ja ehkä lopullisesti, eri alusten välillä testailun suurin ongelma on, että jos haluaa vaihtaa alusta, niin pitää aloittaa uusi peli. Pelissä on vain yksi tallennus, joten paluuta edelliseen peliin ei ole, vaan se häviää bittiavaruuteen kun uuden pelin valitsee. Onko sitten ongelma, ehkä ei, kyseessä ei kuitenkaan ole mikään satojen tuntien pelikokemus. Pelattavaa riittää 14 tason verran, ja mukaan on mahdutettu erityylisiä tasoja, sisältäen myös loppupomotaisteluita. Siinä toinen moitteen sana, nykypeleissä on totuttu, että jostain näkee kuinka sitkeästi henki vielä vastustajassa pihisee, mutta sitä iloa DOGOS ei pelaajalle suo, vaan pomo kaatuu sitten kun kaatuu, sitkeästi pitää vaan paukutella menemään.
Mukaan mahtuu myös ääniraita, missä välillä tulee kommunikaatiota. Ihan hyvä, mutta kaipaako tämän tyylilajin edusta väkisin taustahuutelua ja juonta eteenpäin kuljettavia kommentteja? Ehkä riittäisi satunnaiset Hell Yeah -tyyppiset hengenkohottajat, ja pelaajan annettaisiin keskittyä siihen oleelliseen, eli räiskintään. Ei nuo pelin välipuheet ja musiikkiraita nyt varsinaisesti ihan häiriöksi ole, mutta eivät kyllä mitään lisäarvoakaan juuri tuo.
Negatiivisen kuuloisesta kirjoituksesta huolimatta, DOGOS on kuitenkin ihan piristävä välipala, kun kaipaa jotain pientä purtavaa, tai siis räiskintää. Jos pelissä olisi ollut co-op-mahdollisuus, olisin nähnyt pelin käyttöiän kasvaneen, mutta kyllä nykyisessä olomuodossaankin peligenren ystävät saavat muutaman illan verran iloa irti Desmond Phoenixin taistelusta Zeetnukeja vastaan.