Tuntuvatko nykyajan Tekkenit ja Street Fighterit entispäivien hauskuutteluilta? Tekisikö mielesi heittää ilotikut syrjään ja asettua itse taisteluareenan keskipisteeksi? Kinectin ansiosta se on ollut jo jonkin aikaa mahdollista, mutta tarjonta ei ole sen kummemmin tehnyt kunniaa tappelugenrelle. Huutavaa tyhjyyttä pyrkii täydentämään Namco Bandai Gamesin julkaisema Dragon Ball Z for Kinect.
Dragon Ball on monelle jollain tavalla tuttu. Siitä on tehty mangaa, animesarjoja ja jopa elokuvan mittaisia teoksia. Animea on nähty myös Suomen televisiossa. Itse taustatarina keskittyy Gokun, saiyalaisrotuisen soturin, elämään. Hän on omistautunut taistelulle ja lohikäärmekuulien etsimiselle. Legenda kertoo seitsemästä lohikäärmekuulasta, joiden yhdistyessä ilmestyy lohikäärme toteuttamaan minkä tahansa toiveen. Matkan varrelle mahtuu paljon ystäviä ja vihamiehiä pahoin aikein.
Sarjasta on tehty todella iso liuta pelejä, joista suurin osa ei paljon kudosta ole saavuttanut. Ideana Kinectillä toimiva Dragon Ball Z on varsin kunnianhimoinen yritys ja sen soisin kantavan hedelmää pelaajien keskuudessa. Miten käy, kun areenalle astuu ensimmäisestä persoonasta kuvattu beat ’em up?
Kinectiä Gokun tapaan
Alkuruudun ilmestyessä innostus hieman pilkistää hampaiden koloista. Hymyssä suin hieman treenailen lyöntejä ja potkuja, jotta paikat eivät pääse repeämään. Pieni turhautuminen iskee, kun valikoista ei tunnu helposti pääsevän pelaamaan. Kättä oikealta vasemmalle liikuttaessa mennään valikoissa eteenpäin ja vasemmalta oikealle peruutetaan. Jostain syystä valikkopalkkeihin pitää tarttua ensin – aika tyhmä ratkaisu, mutta annettakoon anteeksi. Pienoinen huolenaihe muodostuu kontrolleista, mutta pelaajan onneksi peli sisältää tutoriaalin, jonka läpikäymällä aloittelijakin osaa pian heittää vaivatta kamehamehaat, joka suomennettuna tarkoittaa kuta kuinkin mystistä ja valtavaa tuhoaaltoa. Siistiä.
Sisällön laajasta määrästä ei titteliä voi kehua, sillä valittavina pelimuotoina ovat pelkästään tarinamoodi tai pisteiden metsästys tarinan säestyksellä. Itse tarina on jaksotettu vain lukuisiksi taisteluiksi eikä se oikeastaan tarjoa minkäänlaista juonta kuljetettavaksi. Hahmoja pelissä on iso litania, jopa 50. Noin laaja hahmovalikoima tarjoaisi hyvät puitteet moninpelille, mutta sellaista ei valitettavasti löydy. Hifistelijöille on tarjolla Card Reader -ominaisuus, jonka kautta pitäisi pystyä korttien muodossa lataamaan lisäsisältöä ja uusia erikoishyökkäyksiä. Katsottavana on myös episodi ”Dragon Ball: Episode of Bardock”, joka oli ainakin allekirjoittaneelle tuiki tuntematon jakso.
Itz Double Hamekameha Motha#..
Kun puhutaan Kinect-peleistä, pelattavuus ratkaisee. Millään muulla ei ole niin paljon merkitystä. Jos se sakkaa, niin peli on pilalla. Dragon Ball Z for Kinectin kohdalla se sakkaa enemmän kuin yhden ongelman kohdalla ja pahasti. Hahmoilla on liikkeitä useampia kymmeniä kokonaisuudessaan, mutta huonon toteutuksen vuoksi on yhdentekevää, mitä tekee Kinectin edessä. Parhaat pisteet sain siten, että kuvittelin mielessäni edessäni olevan nyrkkeilypallon ja pyörittelemällä nopeasti nyrkkejä tuli aivan uskomattomia komboja, joista jokainen täysillä tyylipisteillä. Toki muutaman potkunkin olisin voinut ajan kuluksi suorittaa, mutta se ei maksaisi vaivaa, koska siitä ei käytännössä ollut hyötyä eikä liikesarja itse pelissä juurikaan muuttunut. Edes torjuminen ei kannata, koska joka tapauksessa vastustaja kerää itseään maasta, jos vain kykenee ylläpitämään tahtia.
Lopputaisteluissa pitää hieman enemmän keskittyä ja suorittaa liikkeitä, joita ruudun eteen ilmestyy. Tämä luo jonkinlaista vaihtelua, mutta koska pelillä on ajoittain todella huono tapa jättää liikkeet rekisteröimättä, voi v-käyrä kasvaa todella korkealle ja session aikana ei kannatakaan minkään arvokkaan olla kosketusetäisyydellä.
Äänet saa joko englanniksi dubattuna tai sitten alkuperäisellä japanin kielellä. Dubbaus on ihan asiallisesti toteutettu ja ilmeisesti ääninäyttelijät ovat samat, jotka animesarjassa on totuttu kuulemaan. Dialogia ei kovin paljon ole. Mitä nyt isot ja pienet miehet uhoavat ja mittaavat keneltä lähtee isoin karjaisu. Moitteilta ei tämäkään kategoria säästy. Gokun heittämä ”How do you like this!?!” -repliikki kuuluu jokaisen hyökkäyksen päätteeksi, ja se syöpyy niin syvälle alitajuntaan, että huomaat hoilaavasi sitä pahimmillaan kesken unien.
Jos välillä kykenee vetämään happea, niin voi nähdä jotain hyvääkin. Grafiikassa on pysytty sarjalle uskollisena. Cel Shading jaksaa ihastuttaa, sillä se on värikästä ja käytännössä virheetöntä. Kyseisen tyylin vihaajille se puolestaan tekee tästä pelistä vieläkin suuremman pökäleen.
Miltä nyt tuntuu? Ihan oikeasti
Kokonaisuutena Dragon Ball Z for Kinect menee pahasti mönkään, eikä siitä saa oikein mitään positiivista irti, ei edes fanaattisin Saiyalaissoturi. Harvoin tulee vastaan pelejä, jotka yksinkertaisesti ovat niin huonosti toteutettuja ja luotaantyöntäviä, että tekisi mieli ottaa kiekko levykelkasta ja kokeilla katoaako se horisonttiin kovempaa heittämällä. Jos tuntuu, että on pakko päästellä höyryjä mätön parissa, niin enemmän saat iloa menemällä peilin eteen näyttämään kuvatukselle muutamat kurkipotkut. Säästyy rahaa eikä kiinnostus peleihin pääse vahingossakaan kuolemaan. Kiitos ja anteeksi, mutta voihan jehna mitä kekälettä!
Katso traileri: