Menestyksekkään Driver-pelisarjan kuopus on saapunut kauppojen hyllyille vähän aikaa sitten. Sarjan ensimmäiset osat ilmestyivät vuosituhannen vaihteessa ja niiden kehittäjänä toimi kolmannen osan tapaan Reflections. Ensimmäinen ja toinen Driver olivat puhtaasti ajopelejä, niiden mullistavimpana ominaisuutena olivat kolmiulotteisiksi mallinnetut ja toimivat kaupungit. Toimiva kaupunki oli sinänsä hyvä idea, mutta toteutus jäi puolitiehen, kuljettajan ollessa sidottuna autoon. Myöhemmin ilmestynyt GTA 3 ja Vice City lisäpaketti osoittivat mihin suuntaan tämän tyyliset pelit olivat kulkemassa. Kahta vuotta myöhemmin Reflections päätti lähteä samalle, suositulle ja nykyisin myös paljon käytetylle polulle. Mutta tähän palaan myöhemmin.
Driv3rissä seurataan Tannernimistä poliisia, joka soluttautuu entisten osien tapaan kansainväliseen rikosjärjestöön autonkuljettajaksi. Siinä on juoni pääpiirteissään, sillä se ei ole todellakaan pelin tärkein osa. Tarinan tynkä hautautuu ruudinhajun ja palavan kumin alle. Yksinpeliä riivaavat muutamat valitettavat bugit, jotka tekevät pelaamisesta tuskaa ja tehtävien suorittamisesta lähes mahdotonta.
Taustavoimissa vääntöä
Luultavasti kertaakaan pelien historiassa millään pelillä ei ole ollut Driv3rin tasoisia taustavoimia. Pelin markkinointiin ja PR-tempauksiin on panostettu toden teolla, näistä hyvänä esimerkkinä Internetissä levitetty lyhytelokuva, jotka ohjasi nimekäs Hollywood-ohjaaja Ridley Scott. Driv3rin hahmoille lainaavat äänensä Michael Madsen, Ving Rhames, Michelle Rodriguez, Mickey Rourke ja Iggy Pop. Laadukkaat ääninäyttelijät huomaa heti, sillä hahmojen puheessa on todellista tunnetta, eikä niin monista peleistä tuttua flegmaattista muminaa. Driv3r ei siis petä tällä alueella edeltäjiään. Pelin musiikeista vastaavat mm. The Raveonettes, The Bellrays, sekä Teddybears STHML.
Tanner istuu autossa onneksi
Suuri osa edellisten pelien ajotuntumasta oli onneksi jäljellä, sillä Driverit olivat omana aikanaan erittäin mukavan tuntuisia arcade-kaahailuja. Auto käyttäytyi loogisesti ja mikä tärkeintä – näyttävästi. Tämä puoli pelistä ei ole kokenut uudistuksia, ainakaan huonoon suuntaan. Autot lentävät kauniisti, hajoavat upeasti, sekä perä luistaa hienosti. Oikoreittien ja lukuisien hyppyrien takia pelin laadukas nauhuri on tarpeen. Pelaaja voi vaihdella kuvakulmia, asettaa kameran kiertoliikkeeseen, hallita Motion Blur toimintoa, sekä asettaa hidastuksen määrän. Vaivaa näkemällä saa todellakin kasattua näyttäviä ja viihdyttäviä takaa-ajo videoita. Tähän väliin kannattanee mainita, että peli tukee videoiden jakelua Xbox Liven kautta.
Ulkonäölliset seikat eivät pilaa peliä, vaikkakaan Driv3r ei ole upean näköinen peli graafisesti. Sen grafiikat näyttävät itse asiassa muutaman vuoden takaisilta. Muutama mukavan näköinen paikka kuitenkin löytyy, kuten Nizzan vanha kaupunki, joka on rakentunut pienen kierteisen tien ympärille. Nizzassa on muutenkin tunnelmaa, jota ei esimerkiksi löydä jo aiemmissa peleissä esiintyneestä Miamista. Näiden kaupunkien lisäksi pelistä löytyy myös Istanbul. Yhteensä näihin kolmeen kaupunkiin on mallinnettu noin 250 kilometriä tietä. Vaikka kaikki kaupungit näyttävät suhteellisen toimivilta, saattaa pelaaja törmätä yhtäkkiä kuolleeseen alueeseen, jolta ei löydy yhtään ihmistä, eikä autoa. Suhteellisen hankalaa silloin kun pitäisi päästä poliiseja karkuun. Tämä efekti on tuttu myös muista vapaamallisista peleistä. Pelin kaupungeista löytyy myös huvittavia piirteitä, esimerkiksi Nizzassa kaikki naiset kulkevat bikineissä (mutta niinhän he tekevät oikeastikin… –Nurkkamestari) ja molottavat jotakin täysin tuntematonta kieltä (ei kuitenkaan ranskaa).
Vaikkakin ajopuoli on pelin parasta antia, sitäkin haittaa häiritsevän lyhyt piirtoetäisyys ja aika-ajoin takkuava ruudunpäivitys. Autojen lisäksi Driv3rissä on mukana veneitä ja moottoripyöriä, jotka toimivat muista uudistuksista poiketen moitteettomasti.
Tanner nousee autosta valitettavasti
Jossain vaiheessa lupaavakin peli voi mennä reisilleen. Näin on käynyt Driv3rin uusille osa-alueille. Heti kun Tanner siirtyy tallaamaan kadulle, pelaaja huomaa että hahmo on hidas ja kankea, sanojen koko merkityksessä. Poliiseja karkuun juokseminen on erittäin tukalaa, kun tahti on suunnilleen sama kuin mummolla ja rollaattorilla. Ja vieläpä niin, että Tanner saattaisi kuitenkin jäädä kisassa toiseksi. Ampuminen on tuskaa kolmannesta persoonasta, mutta osaltaan tämän pelastaa vaihdettava kamerakulma. Ottaen hahmon verkkaisen liikenopeuden huomioon, on hyvä että poliisitkaan eivät ole järjen jättiläisiä autojensa ulkopuolella. Poliisit nimittäin osoittavat rikkeen tehnyttä pelaajaa aseella ja aloittavat puoli tuntia kestävän litaniansa Dont Move, Stop Police! huudahduksiansa ja tämä myös siinä tapauksessa, että pelaaja seisoo paikoillaan, kahden metrin päässä huutavasta kytästä. Toisaalta autossa voi istua turvassa näköjään suhteellisen loputtomasti. Kuitenkin jos pelaaja tappaa poliisin tai saa muuten poliisimittarinsa täyteen, siirtyvät poliisit ”rähinämoodiin” eli ampuvat ensin ja kysyvät kysymyksensä myöhemmin.
Seikkailemalla pelaaja voi yllättäen eksyä kartan ulkopuolelle ja yhtäkkiä voi huomata olevansa täysin jumissa. Näin käy esimerkiksi veneillessä, kun yrittää rantautua Miamissa. Suurinta osaa rannikkoa ympäröi nimittäin kaksiulotteinen muuri, joka muistuttaa etäisesti pensaikkoa. Rannat ovat myös täynnä kivenlohkareita, jotka pysäyttävät seikkailevan pelaajan tehokkaammin kuin poliisit konsanaan. Kankea hahmo ei nimittäin välillä pääse pois pohkeenkorkuisten kivien välistä. Sinällään tällä ei ole väliä tarinamoodissa, mutta jos haluaa seikkailla vapaasti, kannattaa olla varovainen. Takakujilla ja rannikoilla voi myös huomata kummallisia pikselimössö-alueita, jotka pistävät ikävän keskeneräisesti silmään.
Koko kävely ja ammuskelu-osuus Driv3ristä tuntuu jälkikäteen luodulta ja keskeneräiseltä, eikä sovi lainkaan peliin – ollen samalla myös sen suurin heikkous.
Voi kun olisi Live
Driv3r sisältää mukiinmenevän yksinpelin lisäksi lukuisia minipelejä, jotka olisivat voineet olla mukavaa ajanvietettä Liven välityksellä. Takaa-ajo -kilpailut ja Deathmatch autoilla ei jaksa puolivillaisia bittivastustajia vastaan nimittäin kiinnostaa. Peli tukee videoiden välittämistä Liven kautta, sekä Content Downloadia ja pelaaja voi myös selailla Friend-listojaan. Kunnollinen Live-tuki olisi voinut vedota ja toimiakin tietylle käyttäjäkunnalle, mutta tälläkin osa-alueella peli on vain puoliksi tehty.
Loppukaneetti
Mikä saa miljoonat ihmiset ostamaan pelin, jota on ylistetty yhden käden sormilla laskettavissa medioissa? Sen kun tietäisi… Driv3r on kirjaimellisesti puoliksi tehty peli. Ajopuoli on hyvin hanskassa ja tuntuu välillä aiempien pelien veroiselta, mutta auton ulkopuolella peli on raakile. Osa uudistuksista, kuten veneet ja moottoripyörät istuvat peliin kuitenkin melko hyvin.
Allekirjoittanutta ihmetyttää, että miksi salaisessa tehtävässä toimiva kyttä ampuisi virkaveljiään ja miksi he yrittävät tappaa tämän? Jos ammuskelu olisi unohdettu ja peliin olisi tehty toimiva hahmo-animaatio, niin pelkästään uusien ajoneuvojen varastamisella olisi pötkitty pitkälle. Ajaminen jaksaa viihdyttää jonkin aikaa, mutta aiempia osia pelanneille Driv3r ei tarjoa paljoakaan uutta.
Jos haluaa itse nähdä mistä peli on kotoisin, kannattaa sitä kokeilla korkeintaan alennettuun hintaan.