Viimeisen kahden vuoden aikana pelimaailman on vallannut zombie-buumi, joka on johtanut surullisenkuuluisiin peleihin PC:llä, kuten DayZ ja H1Z1. Samaan kategoriaan edellämainittuja tekeleitä ei voi Dying Lightin kanssa kuitenkaan listata. Vuonna 2012 saatiin rapakon takaa uutisia, joiden mukaan Dead Island -pelille saataisiin jatko-osa, joka kantaisi nimeä Dying Light. Pelin kehittäjän Techlandin riveissä kuitenkin päätettiin toisin, irtauduttiin julkaisija Deep Silveristä ja kerrottiin maailmalle tulevasta itsenäisestä zombie-mätöstä nimeltä Dying Light.
Tarkoitus oli saada peli julkaistua vanhoille ja uusille konsoleille, mutta lokakuussa 2014 Techland ilmoitti jäädyttävänsä Xbox 360- ja PlayStation 3 -versioiden tuotannon. Syyksi annettiin yksinkertaisesti vanhojen konsoleiden tehojen rittämättömyys. Eikä kauaa, kun jälleen saatiin huonoja uutisia. Dying Lightin julkaisua lykättiin vuoden 2015 tammikuulle. Kuitenkin vain viikko ennen pelin julkaisua saatiin jälleen huonoja uutisia. Dying Lightin fyysinen kopio viivästyisi kuukaudella odottamattomien ongelmien vuoksi. Digitaalinen versio julkaistiin 30. tammikuuta ja fyysistä versiota saadaan vielä odottaa 27. helmikuuta asti. Peli, jonka piti alunperin olla jatko-osa toiselle pelille, muuttui itsenäiseksi ja kohtasi kehityskaarensa aikana paljon ongelmia, ei voi mitenkään olla pelattava. Eihän?
Come to Harran they said, it will be fun they said
Dying Light sijoittuu kuvitteelliseen Harranin kaupunkiin, jonka on vallannut epidemia, jota ei aiemmin ole nähty. Elävät kuolleet ovat vallanneet kaupungin, ja se on täysin eristetty muusta maailmasta. Pelaaja hyppää The Global Relief Effort -viraston palkkalistoilla olevan agentin, Kyle Cranen saappaisiin tehtävänään noutaa eristetystä Harranin kaupungista tiedosto, joka ei saa joutua vääriin käsiin. Kaikki kuitenkin alkaa mennä enemmän tai vähemmän pieleen heti alusta alkaen. Kuka on oikeasti ystävä, kuka vain esittää ystävää? Dying Lightin tarina on raskas. Herkälle pelaajalle tarinan läpipeluu saattaa aiheuttaa kyyneleitä ja hyvän elokuvan tavoin ärsytystä.
Dying Lightin tarina sisältää viisitoista tehtävää. Kyllä, luku viisitoista kuulostaa vähältä, mutta jokainen tehtävä sisältää 1-16 eri vaihetta, joiden suorittamiseen saa halutessaan kulumaan aikaa. Dying Lightin tarina on kuitenkin vain pieni osa pelin sisällöstä. Harran on täynnä tekemistä. Suorita tehtäviä toisille selviytyjille joita voi tavata turva-alueilla, hypi, loiki ja juokse GRE:n tiputtamalle apupaketille ennen muita tai auta selviytyjiä hädässä eläviä tai kuolleita vastaan. Pelin sivutehtävät ovat ainutlaatuisia, eikä samasta kaavasta ole tietoakaan. Ensin kerätään avaruuskiviä, jotka luultavasti ovat syyllisenä kaikkeen, haetaan ajankulun pyörästä tippuneen äidille suklaata, ja sitten mennäänkin katkomaan raajoja bussiasemalle.
Sticks and stones may brake my bones
Dying Light on raaka. Verta ja raajoja lentää jatkuvasti päin näköä. Vain pelaajan mielikuvitus on rajana sille, miten haluaa kävelevän ruumiin pysäyttää. Lukuisat aseiden parannukset ja liitännät mahdollistavat raa’an kokemuksen.Pelaajan käyttöön avautuu blueprints-välilehti, jolle on listattu kaikki, mitä pystyy itse luomaan pelimaailmasta kerätyillä tavaroilla. Hauskasti nimettyjen aseisiin lisättävien lisäpotkujen, kuten Benjamin Franklinin avaimen lisäksi pelaaja pystyy keräämillään tavaroilla luomaan vaikka pari pötköä dynamiittia tai tarpeen mukaan sirpalekranaatin nauloista ja peltipurkeista.
Pelin arsenaali painoittuu lyömäaseisiin. Dying Light sisältää viisi ampuma-asetta, eikä enempää tarvita. Jos valintana on ruosteisia nauloja törröttävä pöydänjalka tai pistooli, peli yrittää suunnata pelaajan valinnan pöydänjalkaan. Aseen laukaisu avoimella, kaikuvalla paikalla houkuttaa paikalle lisää ihmislihasta pitäviä kuolleita.
Dying Light sisältää kolme eri kykypuut: survivor, agility ja power. Survivor-kykypuusta löytyy taitoja, jotka auttavat pelaajaa etenemään pelimaailmassa. Agility avaa pelaajalle erilaisia tapoja liikkua ympäri pelimaailmaa, kuten hyppyjä, liukuja ja puskuja. Powerista löytyy iskuja tai lyöntejä, joilla viholliselta voi viedä vaikka pään mukanaan.
Yön Timo
Dying Light sisältää toimivan vuorokaudenkierron. Pelaajaa totutetaan varovasti ajatukseen, että yöllä pitää juosta. Lujaa. Yöllä normaalisti hitaasti liikkuvat lihansyöjät muuttuvat aggressiivisiksi, nopeiksi tappajiksi ja saavat kaverikseen Volatilet, jotka liikkuvat vain öisin. Volatilet ovat nopeita ja tappavia. Yöllä saalistavat Volatilet voi kuitenkin ajaa pois UV-valolla, jolla pelaaja voi saavuttaa pienen turvallisuuden tunteen. Sitä tunnetta, kun juoksee pelkän taskulampun valon varassa pakoon ihmislihaa himoitsevia purijoita ei voi kuvailla. Se pitää kokea. Pelaajaa kuitenkin kannustetaan yöjuoksuun, sillä XP-pisteet tuplaantuvat yöaikaan.
Dying Light on komeaa katseltavaa. Yöllä vain palavien autojen tai vilkkuvien valojen kiilto on kaunista ja päivällä voi ihmetellä, kuinka ruumiin vatsa avautuu aina vain enemmän kun siihen iskee kirveellä. Pelin parkour-elementti on onnistuttu tekemään hyvin. Pienen totuttelun jälkeen parkour onnistuu jo pysähtymättä, vaikka aika ajoin tarkkojen hyppyjen tekeminen on vaikeaa ja hermoja raastavaa.
Dying Lightin pelimaailma on jaettu kahteen osaan. Slummeihin ja tarinan myötä avautuvaan Old Towniin, joka tarjoaa enemmän vertikaalista kosketusta. Old Townissa rakennukset ovat korkeampia ja näin ollen talon katolta pudotessa rangaistus on kuolema. Pelimaailman kahtiajako kuitenkin rikkoo hiekkalaatikkoa ikävästi, kun Slummien ja Old Townin välillä on kaksi latausruutua ja viemäriverkosto. Latausajat ovat onneksi lyhyitä.
Neljä on enemmän kuin yksi
Dying Light tarjoaa myös toimivan co-opin. Kaverin peliin liityttäessä peli jatkuu kaverin pelistä. Näin ollen kaverin kanssa kannattaa ensin keskustella, kumpi on pelissä pidemmällä, jottei toiselta mene puolet pelistä sivu suun. Neljän pelaajan co-op on rakennettu hyvin. Pelimaailmasta löytyvät aseet ja tavarat mukautuvat jokaisen pelaajan tasoon. Toinen löytää ruostuneen putken, kun toinen löytää samasta paikasta jäljitelmän viisimetrisestä keski-aikaisesta miekasta. Allekirjoittanut suositteleekin Dying Lightia pelattavaksi kolmen kaverin kanssa alusta loppuun.
Lukuisista vaikeuksista tuotantovaiheessa kärsinyt Dying Light on todella viihdyttävä paketti maailmassa, jossa kaikki on hengenvaarallista. Yön tullen rannekello piippaa ja pelaaja tietää juosta kohti suojaa. Techland on onnistunut toimittamaan trillerimäisen hiekkalaatikon, jossa liikkuminen onnistuu sulavasti parkourin avulla. Tarkan hypyn vaativan tilanteen tullessa eteen saattaa pelaajalta pudota hius jos toinenkin, mutta sen viimein onnistuttua, on tunne kuin voittajalla.
Dying Light on raaka, omaan maailmaansa imaiseva teos, joka ei jätä zombie-fania kylmäksi.