Onko PlayStation 4:lle saapunut Everybody’s Golf sarjan 12., vai ensimmäinen osa, riippuu siitä, millä mantereella asuu. Pohjois-Amerikassa sarja nimittäin tunnettiin Hots Shots Golf nimellä, kunnes nyt tämän osan julkaisun myötä nimeämiskäytäntö yhdistettiin ja Amerikan serkkummekin pääsevät pelaamaan saman nimistä peliä.
Pelisarjaan tutustuneet tietävät mitä odottaa. Joitain päivityksiä on toki tullut, mutta peruspeli on tuttua. Söpöt ja vähemmän söpöt animehenkiset hahmot heiluvat mailojen kanssa ja piilottavat palloa koloon. Toki homma vaatii pelaajan osallistumista, vaikka peli pitkälti tarjoaakin valmiiksi oikeat välineet. Aina ei kannata kuitenkaan hyväksyä pelin valintoja, tai huomaa olevansa niin sanotusti nesteessä, tai ainakin hiekkaesteessä.
Fore
Hahmoeditorilla aloitetaan ja mukana on muistakin peleistä tutut mahdollisuudet muuttaa kasvon muotoa, pelaajan kokoa, hiusten mallia sekä väriä ja niin edelleen. Koko repertuaari muokattavana siis. Hahmoa pääsee muokkaamaan jälkikäteenkin ja käytössä voi olla useampiakin hahmoja. Varsinaiseen pelaamiseen ei vaikuta onko hahmosi atleetti vai pieni ja pyöreä pallon muotoinen sekasikiö. Hahmon muokkaus on lähinnä pikkukivaa tekemistä pukea hahmo uusiin, pelaamalla voitettuihin, kamppeisiin. Myös kaupasta voi hankkia lisää ehostetta pelivoittojen lisäksi. Myytävänä ja voitettavana on onneksi pelkkien ehosteiden lisäksi myös ihan hyödyllisiä ja pelattavuuteen vaikuttavia esineitä, kuten eri tavalla käyttäytyviä palloja.
Ei saa antaa pelihahmojen ulkonäön hämätä, kyseessä ei ole mikään ”rämpyttämällä tuloksiin”-peli, vaan töitä saa tehdä jos aikoo pärjätä. Peruspelin kontrollit on helppo oppia, mutta välillä yllättävänkin vaikeaa hallita. Risti- eli X-näppäin on avainasemassa. Lyöntitekniikka perustuu melkein täysin siihen, miten hyvin ajallisesti painallukset osuu kohdalleen. Ensimmäinen painallus kolmen sarjasta aloittaa lyönnin, toisella määritetään lyönnin voima ja kolmannella tarkkuus. Ja voi pojat, jos voima osuu tappiin mutta tarkkuus ei, niin pahimmassa tapauksessa pallo kilahtaa melkeinpä omaan päähän, tippuen vain muutaman jaardin päähän alkuperäisestä lyöntikohdasta. Sama painallustekniikka on nyt käytössä myös puttauksessa. Eri mailoilla ja tasoilla tarkan osuman kohta vaihtelee, mutta kovin suuri se ei ole missään vaiheessa, joten slaissia palloon tulee välillä. Yleensä juuri silloin, kun ei sitä saisi tulla.
Ristiohjaimella saa tähtäyskohtaa siirrettyä sivusuunnassa, lyönnin aloituksen jälkeen voi saada kierrettä tai ilmavuutta lyöntiin, riippuen mihin suuntaan painaa. Ominaisuuden käyttö vaatii totuttelua, eikä sitä juuri tarvita, mutta joissain tilanteissa sillä saattaa säästää lyönnin, jos lyönnin aikainen säätö osuu kohdalleen. Ennemmin kannattaa opetella lukemaan tuulimittaria ja tutustumaan väylän muotoihin ja esteisiin. Nyt ei heitellä ruohon korsia ilmaan, vaan näytöllä on selkeä nuoli, mikä osoittaa tuulen suuntaa ja voimakkuutta. Pienet tuulet eivät vaikuta lyöntiin, mutta kovemmat tuulet kääntävät palloa jo merkittävästi ja vaikuttavat myös lennon pituuteen. Myös muilla keliolosuhteilla on merkitystä. Vaikkapa siten, että märällä nurmella pomput ja vieriminen on vähäisempää vieden siten pituutta matkasta pois.
Handäri
Näytöllä on kerralla paljon tavaraa, jopa niin paljon, että välillä mietityttää onko kaikki tarpeellista. Jonkin ajan kuluttua silmä tottuu ja ne tärkeät lyöntiin vaikuttavat asiat erottaa jo itsestään. Alapuolen lyöntimittari on päätyökalu, mutta sen vieressä oleva mailanvalitsin tulee myös tutuksi. Oikean ylänurkan tuulimittaria tulee katsastettua kuin seiväshyppääjä sopivaa tuulirakoa odotellessa ja lyöntiä suunnitellessa väylän pikkukarttakin osoittautuu hyödylliseksi. Kun reunat täyttävistä HUD-elementeistä silmä malttaa siirtyä itse pelikenttään, katsoo ihan kelpoisesti kuvattua golfväylää. Mistään fotoreaalisesta näkymästä ei ole kyse, pelin henkeen sopivasta ja pelaamiseen aivan riittävästä tarkkuudesta kylläkin. Jos grafiikkapuoli on kunnossa maisemia ja hahmoja myöten, olettaen että tyyli maistuu, äänipuoli jakaa varmasti mielipiteitä enemmän. Pelatessa ei juuri tule ääniin kiinnitettyä huomioita, elleivät ne jotenkin ärsytä. Muuten äänet kyllä menee, mutta yltiöiloiset caddyt venyttävät totisen suomalaisen hermoja aina välillä.
Mukaan on mahdutettu niin yksin- kuin moninpelikin. Sohvakooppiakin pääsee harrastamaan aina neljän pelaajan porukkaan asti, vaikkapa yhdellä ohjaimella. Pääpelimuotoja on kaksi, normaali lyöntipeli ja tiputuspeli, jossa vain reiän voittajalla on merkitystä. Myös yksinpelissä pitää pelata haastepeliä, mikäli mielii päästä pelissä eteenpäin. Yksi pelin perusongelmista onkin, että jos Everybody’s Golf ei ole tuttu aikaisemmista osista, on alkuun varmasti pää pyörällä, eikä peli juuri opasta pelaamista. Toki vinkkejä ja neuvoja tulee pelin aikana, mutta se ei lohduta. kun ensimmäisessä pelissä ei tahdo edes heti ymmärtää miten tiiauspaikalla valitaan lyöntipaikka. Eiköhän jokainen lopulta saa palloa ilmaan, mutta vähän opastavampi ote olisi poikaa uusille virtuaaligolfaajille.
Yhdeksästoista reikä
Pelimuodoissa on mukana erilaisia säätöjä, joilla voidaan lisätä tai helpottaa vaikeusastetta. Sääolosuhteisiin voi vaikuttaa valitsemalla hyvästä kelistä vesisateeseen asti. Hurrikaanikeliä ei sentään löydy, vaikka eri tuulivaihtoehtoja on tarjolla. Hurrikaanista puheen ollen, myös pelin kolon koossa ja ominaisuuksissa on vaihtoehtoa normaalista kupista minikokoiseen, tai löytyypä jopa sisään imuroiva tornadokuppikin jos ei halua stressata puttipelissä. Vaihtoehtoja tuo lisää myös käännetyt väylät, eli ratavaihtelua riittää lisäten pelin käyttöikää.
Virtuaaligolfissa on ollut monenlaista yrittäjää, Everybody’s Golfin edustaessa yhtä pitkäikäisimmistä sarjoista. Vaikka tyyli onkin kaikkea muuta kuin realistinen ja mukaan on tungettu kaikkea ei-golfiin-liittyvää, kiistämätön totuus on, että jos golfpelit ovat lähellä sydäntä ja pelattavuus on asia mitä arvostaa, Everybody’s Golf ei tuota pettymystä. Jos vielä löydät muutaman samanhenkisen kaverin, sohvapelisessiot takaavat viihdettä ja naurua pitkäksi aikaa, varsinkin jos se et ole sinä itse, joka karheikkoon eksyy puun oksaston kautta.