F1 2011 saa lentävän lähdön kisaan loppuvuoden myyntiluvuista edeltäjänsä menestyksen ansiosta. Vuosimallin 2010 F1-peli katkaisi Xboxin formulajulkaisujen puutoskauden ja teki sen tyylillä. Ainakaan minua kehitystiimi Codemasters ei ollut vakuuttanut DiRT-sarjan ajettavuudella, mutta nykysukupolven formulat jättivät lähtemättömän vaikutuksen. Tänä vuonna yllätysmomentti on tosin menetetty, kun odotukset ovat kivunneet korkealle. Codemasters kontraa pelaamalla varman päälle keskittyen lähinnä pieniin parannuksiin ja bugien korjaamiseen.
Kaikki edellisosan pelimuodot ovat pysyneet kyydissä. Uramoodissa ajetaan koko 19 radan kausi kurvaillen Monacon legendaarisilta kaduilta Singaporen yöhön ja Intian Buddhin tuoreelle moottoriradalle. Kisaviikonloput voi ajaa joko pitkinä tai lyhyinä, ja kilpailun pituuden voi tällä kertaa säätää minimissään kolmeen kierrokseen. Vaikka baanat olisivat miten tuttuja, on vapaissa harjoituksissa pakko käydä kääntymässä, mikä alkaa ärsyttää pitkien lataustaukojen takia. Harmaita hiuksia aiheuttaa myös haastattelijan samaan kolmeen kysymykseen vastailu joka välissä, varsinkin kun lätinällä ei tunnu olevan mitään merkitystä. F1 2011:n näkyvin uudistus saattaa nettipelikaverukset samaan talliin, sillä tuoreessa Co-Op Championship -tilassa koko kausi on ajettavissa tekoälyä vastaan vapaasti säädettävillä asetuksilla.
Verkkopelin parannukset eivät rajoitu pelkästään yhteistyötilaan. Nettiskaboihin saa nyt koko starttiruudukon täyteen, joskin vähintään kahdeksan ohjaamoa täytetään tekoälykuskeilla. Oma talli riippuu arpaonnesta, mikä tuo helpotuksen aloitteleville kuskeille. Viime vuonnahan valintajärjestys määrittyi kokemustason perusteella, jolloin märkäkorvat tuomittiin häviämään jo ennen ruutulippua. Fiksuinta koko systeemissä on se, että Heikki Kovalaisen paikalle Lotus-talliin jout… pääsevältä ei odotetakaan palkintopallipaikkaa. Ruputiimin autolla pistesijalle köröttelevä on voittaja hänkin ja nettoaa kokemuspisteitä samoin kuin (alkoholitonta) samppanjaa roiskutteleva Red Bull -kuski. Vaikka kympin sakki kuulostaa helpommalta kahdesta esimerkkitavoitteesta, joutuu häntäpään tiimeillä tekemään töitä, sillä HRT-kuski antaa tasoitusta paitsi nopeudessa myös ohjattavuudessa ja pitovoimassa.
Nyt pitää pitää
Pelattavuus ratkaisee – autopeleissä ajettavuus. Siksi onkin ilo todeta, että F1 2011 näyttää parhaat puolensa juuri ajofysiikassa. Hitaissa mutkissa vaivanneet pito-ongelmat ovat historiaa, sillä auton massan tuntee oikeasti lepäävän renkaiden päällä. Kapeampaa takasiipeä voi toki syyttää perän karkailusta kovemmissa nopeuksissa, mutta oikea-aikaisella korjausliikkeellä kilpurin saa vielä haltuun. Nyt ei mennä väkisin ympäri. Hietikolle livahtamisen huomaa vielä seuraavassakin kurvissa pidon huonontumisena, mutta lukkojarrutuksien kanssa saa enemmän anteeksi. Vaikka savu nousee, renkaan muotoon ei tule viistettä, joka tärisisi ajettaessa. Mikäli kovat nopeudet ja vaativa kaarreajo osoittautuvat liian kovaksi palaksi, saa valikoista säädettyä ajoapuja päälle – vaikka kesken kisan. Kaikkea ei kuitenkaan kannata nollata: polttoaineen säätely, varikkopeli ja rengastaktiikat tuovat hienoja strategisia elementtejä autourheilun kuninkuuslajin virtuaalimuotoon.
F1-kilpureiden KERS- ja DRS-järjestelmät on syytä ottaa haltuun heti alkumetreillä. Radan oikeissa kohdissa käytettyinä sääntömuutokset saattavat ratkaista sekunteja. Mikäli termistö ei vielä ole hallussa, selvennetään: KERS varastoi jarrutuksissa liike-energiaa vauhtipyörään, josta vapautettaessa se lisää moottorin tehoa 81 hepalla. Ekstrapotkusta saa eniten irti kolmosvaihteen kieppeillä, sillä alemmilla nopeuksilla lisäkierrokset lähinnä sudittavat pyöriä. Takasiiven avaaminen (DRS) puolestaan pienentää ilmanvastusta, jolloin huippunopeudet kasvavat. Siipeä raottaessa kannattaa muistaa, että aerodynaaminen pito eli downforce jää edelliseen kaarteeseen, joten luukut on syytä laittaa kiinni ennen jarrumerkkiä. Ainakin KERSiä käyttäessä huomasin liioittelun sen vaikutuksessa nopeuteen, mikä ei sinänsä häirinnyt. Onhan turbonappi autossa kiva juttu.
Verkkokisailu viime vuoden mallissa muistutti turhan usein enemmän romurallia kuin rata-autoilua, ja törttöilijöitä riittää tänäkin vuonna. Ilmeisesti F1 2011:n vaatimaton vahingonmallinnus riittää antamaan kiksejä niille, jotka tyrkkäävät kaarteeseen kahtasataa vain ajaakseen muita kylkeen. Sääntösysteemi rankaisee törttöilystä melko arpapelillä, mikä ei ainakaan auta asiaa. Parhaimmillaan autoilu toimii privaattipeleissä hyvässä seurassa herrasmiessäännöin, mutta parannellusta ajomallista nauttii vaikka tyhjälläkin radalla.