Isoja linnoja, pelottavia luolastoja, erikoisia persoonia, piereskelyä, kanoja ja ryhmäseksiä. Fable III on hypetyksestään tunnetun Peter Molyneux’n seikkailuroolipelisarjan kolmas osa.
Prologi
Pelejä voi arvostella monista näkökulmista ja näin alkuun minun on myönnettävä, että en ole koskaan pelannut Fable II:ta. Vuonna 2004 julkaistusta ensimmäisestä osastakin minulla on lähinnä utuisia muistikuvia. Muistelisin sarjan debyytin jättäneen minut kuitenkin suhteellisen kylmäksi.
Peli alkaa sykähdyttävän upeasti ja nostaa täten odotukset korkealle. Jo alkumetreillä pelaaja asetetaan vaikean moraalisen valinnan äärelle, mikä on miellyttävä poikkeus perinteiseen kaavaan. Syntyy välittömästi kuva, että luvassa on suurenmoinen ja harvinaisen mielenkiintoinen seikkailu.
Kiiltävä pinta
Graafisesti Fable III säväyttää. Molyneux tiimeineen on pyrkinyt luomaan kauniin ja idyllisen satumaailman ja on suoriutunut tavoitteessaan erinomaisesti. Värit ovat kirkkaita, aurinko paistaa ja animaatio on erittäin jouhevaa. Mitenkään lapsellinen ei Fablen kuvasto kuitenkaan ole. Taisteluissa veri suihkuaa komeasti ja hidastetut lopetusliikkeet luovat Matrix-tyylistä viileyttä nopeatempoiseen toimintaan. Ainoa visuaalinen kömmähdys on tapa, jolla sankarin koira toisinaan jää aarteita paikantaessaan jumiin kiviin, puihin, aitoihin ja muihin esteisiin. Tämä on kuitenkin hyvin harvinaista, eikä juuri haittaa pelikokemusta.
Myös audiopuolella Fable III vakuuttaa. Alkuvalikoista lähtien kaunis musiikki kutkuttelee korvia. Mitään yksittäisiä hittejä tai erityisen mieleenpainuvia kappaleita ei pelissä kuulla, mutta taustamusiikiksi kyseessä olevat sinfoniat sopivat kauniisti. Musketit ja pistoolit mörähtelevät niin, että ruudin lähes haistaa kotisohvalla. Miekatkin kilisevät ja kalisevat varsin vakuuttavasti.
Pelisarjan aiemmistakin osista tutut ihmissusimaiset Balverinet puolestaan nostavat murinallaan herkän seikkailijan karvat pystyyn.
Erityisen kiitoksen Fable III ansaitsee ääninäyttelystään. Iso-Britannian eri aksentit kuulostavat aina hauskan virkistäviltä yhdysvaltalaisia aksentteja tulvivassa pelibisneksessä. Puhe pelissä on teatraalista ja ylinäyteltyä, mikä sopii satumaailmaan kuin tikku sormeen ja sormi suuhun. Eläytyen luetut vuorosanat piristävät pelin tunnelmaa ja syventävät maailman aitoutta sekä sivuhahmojen persoonallisuutta.
”We’ve been in too many dark caves”, tjsp.
Fable III:n tarinan näyttämönä toimiva Albion on ristiriitainen paikka. Pääjuonen tehtävissä on sorruttu aivan liiaksi suosimaan synkkiä ja tylsiä luolastoja, mistä eräs pelihahmokin hieman itseironisen kuuloisesti mainitsee. Tehtävien välissä liikkuminen on kuitenkin varsin vapaata, joskaan ei aina kovin mielenkiintoista. Pelaajan mukana kulkeva koira saa usein vainun haudatuista aarteista ja johdattaa tällöin kaivamispaikalle. A-napin näpäytyksellä käynnistyy noin viiden sekunnin kaivuuanimaatio, jota joutuu katselemaan useita kymmeniä kertoja pelin edetessä. Pahinta kyseisessä aarteenmetsästyksessä on, että useimmiten kärsivällisyys palkitaan jalokivellä, jonka arvo pelirahassa lähentelee oikean elämän kivenmurikkaa.
”Liian paljon rahaa; hyvää vaiko pahaa?”
Rahan arvo pelissä on kyseenalainen. Hieman rikastuttuaan pelaaja pystyy ostamaan eri kaupungeista kauppoja ja kiinteistöjä. Kauppojen sekä vuokra-asuntojen hintapolitiikkaa voi säätää, ja ne tuottavatkin tavallisesti ostohintansa nopeasti takaisin. Jos hinnat nostaa liian korkeiksi, saattavat kadunmiehet ja -naiset buuata ja manata pelaajan nähdessään. Tällä ei kuitenkaan ole mitään sen suurempaa merkitystä. Kiskoa voi ja kannattaa, sillä pelin loppupuolella rahalle tulee käyttöä.
Vuokrat erääntyvät joka viides minuutti, ja tuotto rapsahtaa suoraan pelaajan taskuihin. Jos onnistuu ostamaan pelin kaikki putiikit ja asunnot, niin rahaa voi tulla viiden minuutin välein reilusti yli 150 000. Hölmöä tässä on se, että esimerkiksi pelin elinvoimaa kasvattavat eliksiirit maksavat kukin vain muutaman satasen. Keinotellessa tulee kyllä hyvä mieli, mutta ei aikaakaan, kun rahaan jo hukkuu.
Taisteluun, miehet!
Taistelusysteemi on yksinkertainen, mutta kiinnostava. Y-nappi pamauttaa pyssyllä, B loihtii tyylikkäitä loitsuja, A:lla voi kierähtää valitsemaansa suuntaan ja X:llä hoidetaan kaikki muu. Jos X:ää näpäyttää, sankari lyö lähitaisteluaseellaan. Jos napin puolestaan painaa pohjaan, hahmo torjuu. Pohjaan painaminen ja suunnan antaminen lataa torjumattoman hyökkäyksen, mutta jättää pelaajan suojattomaksi. Kuulostaa monimutkaiselta, mutta toimii varsin hyvin.
Taistelun suurin synti on sen helppous. Toisinaan verta vuodatetaan pitkiä aikoja putkeen, jolloin kädet rasittuvat hack-n-slash-tyylisestä rämppäämisestä. Ruudulle hyppäävät tekstit kehoittavat torjumaan useammin, mutta itse läpäisin pelin torjumalla ehkä kaksi tai kolme kertaa. Väistely riitti varsin hyvin. Koska taikajuomia saa kaupasta likipitäen ilmaiseksi, voi itseään parannella tuon tuosta ilman hirvittäviä huolia viikatemiehen visiitistä. Mörköjen mättäminen on kuitenkin helppoudestaan huolimatta viihdyttävää.
Lyhyeksi peliksi melko pitkä peli
Fable III:n pääjuoni pitää pihdeissään alusta loppuun asti, mutta sen voi halutessaan posottaa läpi vajaassa 13 tunnissa. Tänä aikana hahmostaan voi tehdä joko pirun tai enkelin, ja etenkin loppupuolella valinnanvaraa on runsaasti. Mitään spoilaamatta täytyy todeta, että loppu tulee tietyn pisteen jälkeen surullisen yllättäen ja nopeasti. On kuitenkin pelaajan omasta mielenkiinnosta kiinni, haluaako pelikellon ajan tuplata pelaamalla läpi uudemman kerran. Laajoihin ympäristöihin on myös piilotettu paljon salaisia aseita ja arvoituksia, joilla peliostoksena elinikää voi pidentää. Kaksinpelikin onnistuu verkossa, samalla koneella sekä system linkillä, mutta käytännössä pelaajien täytyy tällöin seurata toisiaan, mikä latistaa hienoa ideaa.
Pääjuonen lisäksi pelissä on useita pikkutehtäviä, joista osa on ihastuttavan ja jopa ällistyttävän nerokkaita. Pelaamista ei missään nimessä kannata lopettaa, vaikka pelin tarina olisikin jo kahlattu läpi. Useista tehtävistä saa hyvän mielen ja remakat naurut, sillä huumori tehtävissä ja useimmissa pelin repliikeissä muutenkin on yllättävän korkealaatuista. Lisäksi sankari voi tienata rahaa seppänä, leipurina ja soittamalla luuttua. Näissä kaikissa töissä tienestin määrä riippuu siitä, osuuko ruudulla juokseviin X, Y ja A -näppäinkuvakkeisiin oikeaan aikaan. Kunnon rahaa ei hanttihommilla kuitenkaan pahemmin irtoa, vaan rikastumisen salaisuus piilee kiinteistökaupoissa.
Minitehtäviä saa myös pelin jokaiselta kyläläiseltä. Rauhallisesti ympäriinsä käyskenteleviä taviksia voi lähestyä ja jututtaa milloin vain. Käytännössä kommunikoiminen hoidetaan kuitenkin vain pelin edetessä aukeavilla eleillä. Välillä tanssitaan, välillä kutitetaan toista tai vaikkapa pieraistaan tämän naamalle. Parin soveliaan elehdinnän jälkeen ihmiset ovat yleensä sulaa vahaa sänkyyn ja valmiit vihille tai antamaan geneerisiä tehtäviä. Näissä mielikuvituksettomissa tusinatehtävissä ruudulle ilmestyvä lyhyt teksti kertoo, minne satunnaiseen paikkaan pitää mennä ja sieltä sitten tulla takaisin olevinaan jonkin paketin toimitettuaan. Kaikista pelin tehtävistä saa palkkioksi kiltasinettejä joilla voi esimerkiksi kehittää aseitaan ja loitsujaan.
Naimisiin mennessä voi hääpaikkansa valita noin 15 vaihtoehdosta, mutta mitään käytännön hyötyä siitä ei ole. Seksiä voi harrastaa sekä kaksistaan että isossa kimpassa, mutta mitään ei näytetä, vaan pelaaja kuulee vain ääniä pimeässä. Halutessaan voi myös hankkia lapsia; joko omia tai adoptoituja. Käytännössä Fablessa on siis paljon tekemistä vailla sen suurempia pelillisiä merkityksiä.
23.11. julkaistava Understone DLC
Livegamers sai arvostelukoodin Understone-nimiseen 23.11. julkaistavaan ladattavaan sisältöpakettiin. Paketti sisältää kolme erillistä tehtävää. Suurimmassa tehtävässä sankaria pyydetään selvittämään Bowerstone Industrialissa maan alla olevan Understonen salaisuus. Tehtävässä on yksi moraalinen valinta ja suuret määrät suljetun tilan taistelua. Mitään erityisen mielenkiintoista ei kyseinen tehtävä kuitenkaan tarjoa.
Understone-paketin kautta pelaaja voi myös palata takaisin Reaver-hahmon kartanoon, jossa pääsee pyörittämään pääjuonessakin esiintynyttä Wheel of Misfortunea. Luvassa on monivaiheinen selviytymistaistelu, jossa pisteet keräytyvät sen mukaan, kuinka vähän oma hahmo ottaa osumaa. Hyvistä suorituksista palkitaan uusilla aseilla, joilla ei tosin pelin helppouden vuoksi ole suurta arvoa.
Kolmas ja viimeinen uusi asia ladattavassa paketissa on Mercenary Campin tarkkuusammuntarata. Pelaajan tehtävänä on aikarajan sisällä osua mahdollisimman moneen maalitauluun. Korkeat pistemäärät palkitaan taas tuoreilla aseilla ja muutamilla pukeutumispalkinnoilla. Ammuskelu on yllättävän hauskaa, vaikka pelin automaattitähtäys välillä häiritseekin tekemällä puolet hommista.
Kokonaisuutena Understone DLC ei tarjoaa mitään suurta, mutta on ostoa harkitsevalle, lisää Fablea janoavalle fanille halvan hintansa (400 MS-pistettä) väärti.
Epilogi
Fable III on viihdyttävä peli, joka kiiltää pintapuoleisesti. Sekä audiollisesti että visuaalisesti kaikki on kunnossa. Suurimmiksi akilleen kantapäiksi osoittautuvat pelin lyhyt kesto, helppous sekä useiden ominaisuuksien pinnallisuus ja näennäinen turhanpäiväisyys.