Fallout-pelit ovat aina sijoittuneet tulevaisuuteen 2200-luvulle aikaan jälkeen tuhoisan ydinsodan. Tästä huolimatta pelien varsinainen kuvasto on ottanut vahvoja vaikutteita 1950-luvun amerikkalaisesta kulttuurista, jolloin eli vahvana usko tulevaisuuden teknologian mahdollisuuksiin samalla, kun pelättiin tutisevin polvin ydinaseilla käytävää suursotaa. Ensimmäiset kaksi osaa julkaisi Interplay vuosina 1997 ja 1998.
Melko tarkasti 10 vuotta edellisen Fallout-pelin jälkeen julkaistiin The Elder Scrolls -sarjallaan kunnostautuneen Bethesda Softworksin kehittämä Fallout 3. Peliä voisi luonnehtia ydinsodan jälkeiseksi The Elder Scrolls IV: Oblivion -peliksi, jossa on mausteena tuliaseita ja parempi hahmonkehitys. Parasta on kuitenkin se, ettei pelaaja tarvitse mitään ennakkotietoja sarjasta voidakseen viettää kymmeniä tunteja kolmannen osan parissa.
Isää etsimässä
Tarina alkaa mahtipontisesti juuri siitä, mistä kunnon roolipelin pitääkin alkaa: oman hahmon syntymästä. Elinvuodet aina 19-vuotiaaksi saakka toimivatkin pelissä syvällisenä tutoriaalina, jossa pelaajalle opetetaan kontrollit ja toimintatavat. On vuosi 2277 eli noin 200 vuotta sen jälkeen, kun tuhoisa ydinsota pyyhkäisi maailman yli. Ihmiset elävät pitkin poikin Washington D.C.:n raunioita ja ovat parhaimmillaan kiertäviä kauppiaita, mutta pahimmillaan varkaita, orjakauppiaita tai kannibaaleja. Varakkaat ihmiset ovat asettuneet asumaan maanalaisiin bunkkereihin ja juuri sellaisesta peli alkaa. Näennäinen hegemonia kuitenkin särkyy, kun pelaajan isä pakenee jälkiä jättämättä ulkomaailmaan ja samalla joutuu poikakin pakenemaan henkensä edestä. Kun bunkkerin ulkopuolinen joutomaa avautuu pelaajansa eteen, niin on aika aloittaa se varsinainen matka.
Pääjuoni on itse asiassa vain köykäinen kehyskertomus, ja se varsinainen pääasia Fallout 3:ssa on tutkia paikkoja, keskustella lukuisten henkilöiden kanssa ja siinä samassa suorittaa monia pelimaailman yhteiskuntaa ja toimintamalleja valottavia sivutehtäviä.
Räiskintöjen jäljillä
Ohjaus tapahtuu ensimmäisestä persoonasta, ja vaikka kolmannen persoonan kuvakulma onkin mahdollista valita, niin sitä kannattaa käyttää vain halutessaan vilkaista oman hahmon ulkonäköä. Tavaroiden, kartan ynnä muiden hallintalaitteiden käyttö tapahtuu ranteeseen sijoitetulla PIP-Boy 3000 -laitteella, joka toimii hyvin: hetken opettelun jälkeen kaikkien erikoiskykyjen, lääketarvikkeiden, aseiden, ruoan ja myyntiroippeen hallinta onnistuu sujuvasti.
Väkivallalta ei voi välttyä Fallout 3:ssa, mutta taistelun voi hoitaa joko aseettomana, lyömäaseilla tai sitten tuliaseilla FPS-pelien malliin. Räiskinnäksi ei järjestelmästä kuitenkaan ole ja tätä alleviivaa V.A.T.S. -kyky. Vault-Tec Assisted Targeting System antaa mahdollisuuden pysäyttää pelin ja ampua kohdetta johonkin tiettyyn ruumiinosaan. Pää on tietenkin jokaisen ensimmäinen valinta, mutta joskus kannattaa kuitenkin tähdätä ensin hyökkääjän aseeseen tai jalkaan, sillä näillä valinnoilla on usein ratkaiseva vaikutus taistelun kulkuun. Olen aina inhonnut ensimmäisen persoonan miekkailua sekä nyrkkeilyä, joten olin erittäin tyytyväinen pystyessäni kulkemaan matkani käyttäen lähes yksinomaan pistooleja, haulikoita ja rynnäkkökiväärejä.
Aseet paukkuen ei kuitenkaan pärjää kaikkialla, ja ilokseni havaitsin, että suurimman osan tehtävistä pystyy halutessaan ratkaisemaan diplomatialla eli kehittämällä oman hahmonsa puhelahjoja (Speech) ja tekemällä keskusteluissa sellaisia valintoja, jotka suosivat rauhanomaista ratkaisua. Juuri tällöin Fallout 3 on parhaimmillaan: pelaaja saa itse valita, miten hän käsillä olevan ongelman ratkaisee.
Jylhää joutomaata katsellen
Graafinen anti on kauttaaltaan yksityiskohtaista ja piirtoetäisyys on uskomaton. Tämä taas on mahdollista siksi, ettei joutomaaksi muuttuneessa Washingtonissa juuri elämää ole. Hahmomallinnus näyttää ajoittain kankealta ja hassulta, mutta sen antaa nopeasti anteeksi pelin muiden ansioiden edessä. Väripaletti on ajoittain jopa masentavan harmaa ja ruskea, mutta toisaalta silloinhan Bethesda on onnistunut, koska tavoitteena on ollut mallintaa nimenomaan autio maisema ydintuhon jälkeen.
Musiikkia Fallout 3 käyttää suorastaan minimaalisesti, sillä tunnelmallisia lurituksia kuullaan lähinnä taisteluiden ja ahtaissa käytävissä juoksentelun taustalla. Oleellisempaa kokonaisuudessa ovatkin ne monet ääniefektit, kuten korvissa suhiseva tuuli, raunioissa rätisevä radio, villieläinten äännähdykset, ohikulkijoiden juoruilu keskenään päivän polttavista kysymyksistä ja niin edelleen. Pelihahmo itse ei puhu mitään, mutta henkilöitä täyteen ahdettu maailma on pullollaan laadukasta ääninäyttelyä. Pelin loppupuolella tosin alkaa huomata kierrätystä näyttelijävalinnoissa, mutta se ei missään vaiheessa äidy kokemusta häiritseväksi asiaksi.
Kaikki tiet vievät… mihin?
Rakenteeltaan Fallout 3 on avoin hiekkalaatikko, jossa pelaaja voi suorittaa tai olla suorittamatta tehtäviä siinä järjestyksessä kuin haluaa. On täysin mahdollista pelata peli läpi rapiassa 1012 tunnissa seuraten pelkkää päätarinaa, mutta silloin missaa melkein 90% kokonaisuudesta. Uusia paikkoja ja sivutehtäviä avautuu matkan aikana jatkuvasti, ja mikäli mielii saada rahoilleen vastinetta, kannattaa rauniomaiseman tutkiskeluun käyttää aikaa runsaasti. Jos aivan kaiken haluaa nähdä, niin on syytä varata kalenteristaan aikaa vähintään 3050 tuntia. Perfektionistit joutuvat tietenkin pelaamaan vielä toisenkin kerran läpi tutkiessaan erilaisten valintojen aiheuttamia seurauksia tarinan kulkuun. Kaikki pelitavat johtavat samaan lopputulokseen, mutta Fallout 3:ssa jos missä on matka tärkeämpi kuin päätepiste.
Navigointi isossa maailmassa on vaivatonta, sillä nopeutettu matkustus mihin tahansa onnistuu muutamalla napin painalluksella heti, kun on kerran paikan löytänyt. Jos taas mielii kävellä kohti tiettyä tavoitetta, niin onnistuu se kätevästi kompassineulaa seuraamalla. Valitettavasti monikerroksisia rakennuksia tutkittaessa kaksiulotteinen kartta on usein aivan riittämätön. Jonkinlainen vapaasti pyöriteltävä laatikkokartta Metroid Primen ja Splinter Cellin malliin olisi ollut parempi ratkaisu.
Hahmonkehitys on aina keskeinen osa roolipeliä eikä Fallout 3 tee tästä poikkeusta. Oman hahmon kyvyt kannattaa tietenkin kehittää valittuun pelityyliin sopivaksi, oli pelaajan hahmo sitten hiippaileva tiirikkamestari, suurta nuijaa käyttävä barbaari tai kaunopuheinen diplomaatti. Itse päätin buustata hahmoni puhetaitoja (Speech) sekä kykyä ampua tarkasti pienaseilla (Small Arms) unohtamatta kykyä korjata tavaroita (Repair) ja tiirikoida lukkoja (Lockpick).
Selkeästi kehnointa antia Washington D.C.:n raunioissa edustaa taistelevien vihollisten tekoäly. Niin eläimet, mutantit kuin ihmisetkin vain juoksevat päälle huitoen tai ampuen ilman sen kummempaa ajatusta. Aivan erityisen paljon hermoja koettelevaa on se, että vihamieliset asukit ampuvat aina pelaajaa kohti täydeltä laidalta, vaikka olisi vain kävelemässä heidän linnoituksensa ohi jonnekin aivan toisaalle.
Lisämatskua maistellen
Fallout 3 ei sisällä moninpeliä, sillä tärkeä osa kokemusta on tunne eristyneisyydestä ja yksinäisyydestä keskellä lohdutonta rauniomaata. Pelimaailmaan hurahtaneille on kuitenkin luvassa kolme vain Xbox 360 -konsolille julkaistavaa laajennusta: Operation Anchorage, The Pitt ja varsinaista päätarinaa jatkava Broken Steel.
Jos olet valmis käyttämään paljon aikaa yhden pelin parissa, on Fallout 3 juuri sinua varten: se tarjoaa parasta konsoliroolipeliä siinä missä Star Wars: Knights of The Old Republic ja Mass Effect ennen sitä.