Idylli on täydellinen. Isä, äiti ja poikavauva nauttivat olostaan, päivä paistaa ja kaikki on hyvin. Mikä siis voisi mennä pieleen?
Jos ei ihan pullossa ole kasvanut, niin jokainen tietää, että jos pelin nimessä lukee Fallout, niin mikäpä ei menisi pieleen. Bethesdan pelisuunnittelijat eivät petä sarjan uusimmassa tulokkaassa, joka perinteitä kunnioittaen on saanut nimen Fallout 4. Vaikka nimi ei omaperäisyydellä tai mielikuvituksella pääse leveilemään, itse peli tarjoaa sarjan uusille ja vanhoille ystäville tutun pelattavuuden ja hahmojen lisäksi myös tuoretta tekemistä, eikä pelkästään tarinan muodossa.
Tested and approved
Kun sukupuoli on valittu ja ulkomuoto muokattu sopivaksi, mikä toisilta vie 5 minuuttia ja toisilta pari tuntia, on aika aloittaa tarina. Alun idylli saa nopeasti vauhtia ja matka kohti Holvia 111 alkaa. Jos Falloutin perusasiat eivät ole tuttuja, menee tarina lyhennettynä näin; elettiin vaihtoehtomaailmassa, jossa ydinenergia oli pääasiallinen energianlähde. Maailmaan rakennettiin Vault-Tecin toimesta holveja, joiden tarkoitus oli toimia suojana, jos hyvin epätodennäköinen uhkatilanne joskus sattuisi. Arvata saattaa, että pommit alkoivat paukahdella ja maapallo muuttui ydinsaasteen saastumaksi joutomaaksi, jossa vain harvat olennot tulevat toimeen. Osa onnekkaista valituista pääsi turvaan holveihin, jotka eivät olleetkaan ihan sitä, mitä oli kerrottu. Sen sijaan, että holvit olisivat ihmiskunnan säilymiseksi rakennettuja turvasatamia, suurin osa osoittautuikin sadistisiksi kokeiksi ja jokaisella holvilla oli oma erikoinen testinsä käynnissä. Holvi 111 ei ollut poikkeus säännöstä, vaan turvan sijaan silläkin oli oma tehtävänsä.
Kun ydinperheemme pääsi sienipilviä pakoon holviin, edessä oli puhdistumisoperaatio yksilöllisissä peseytymiskoteloissa. Oikeasti kotelot olivatkin cryo-kammioita ja sankarimme vaipui horrokseen. Horrostila katkesi hetkellisesti siksi aikaa, että pääsi todistamaan murhenäytelmää. Puoliso saa surmansa ja Shaun-lapsi anastetaan ja viedään pois. Jotta epätoivo olisi täydellinen, kuluu kaiken kaikkiaan 200 vuotta ennen kuin horros päättyy konevikaan. Siinä yhdelle henkilölle vastoinkäymisiä ja tämä on vasta alkua matkalla kohti selvittämään, mitä tapahtui Shaunille.
Commonwealth
Pelisarjan edellisiä osia pelanneet ovat heti kuin kotonaan Bostonin ja lähiympäristön maisemissa. Alussa opiskellaan normaalit liikkumiset, ja kun se tärkein apuväline, eli ranteessa kannettava tietokone Pip-Boy löytyy, päästäänkin itse asiaan. Pelaamisen edetessä taidot kasvavat ja hahmon kykyjä pääsee muokkaamaan pisteiden avautuessa. Tämä pelisarjan osa onkin saanut sivutuotoksena informatiivisia videoita, joilla kuvataan hyvin eri kykypuun ominaisuuksia. Kykyjen avaamisen järjestykseen kannattaa muutama minuutti uhrata, sillä tietyt asiat pelissä vaativat omat kehittyneet kykynsä onnistuakseen, ja toisaalta hahmoa pitää kehittää myös pärjäämään paremmin joutomaan järjestämiä vastuksia vastaan. Kykyjen rakentelu onkin tasapainoilua fyysisten ja henkisten kykyjen välillä.
Tuttuun tapaansa peli antaa mahdollisuuden pelata joko ensimmäisen tai kolmannen persoonan näkökulmasta. Joissakin tapauksissa toinen näkökulma toimii paremmin kuin toinen. Kumpi, on pitkälti kiinni omista mieltymyksistä. Pelissä käytettävät ampumistyylit vaikuttanevat eniten siihen, kumpaa haluaa käyttää, vai tahtooko vuorotella näkymien välillä. Normaalin tähtää ja laukaise -ampumistyylin lisäksi Fallout-sarjasta ennestään tuttu V.A.T.S eli Vault-Tec Assisted Targeting System on mukana. Ampuminen käyttäen V.A.T.S:ia tarjoaa mahdollisuuden valita, mihin kohtaan yrittää osua vihollisessa. Montako laukausta ehtii yhden tähtäyskierroksen aikana ampua, on kiinni hahmon kyvyistä. Jos ei tämän tyylinen ampumistapa muuten kiinnosta, aina voi ihailla osumien tehoa animaatioissa, jotka käynnistyvät kun tähtäyskohdat on valittu. Täydellinen päälaukaus saa aina aikaan pientä onnistumisen tunnetta. Taisteluissa parhaan tuloksen saa aikaan perinteisen ja V.A.T.S-tyylin yhdistelmällä. Tosin ennen taisteluun syöksymistä, kannattaa arvioida omat mahdollisuutensa. Pakeneminen on aina yksi vaihtoehto, eikä välttämättä huono sellainen.
Radroach
Jos joku pelisarja on opettanut tallentamisen tärkeyden, kuuluu Fallout ehdottomaan kärkeen. Peli itsessään tarjoaa automaattista tallennusta tietyn väliajoin ja tietyissä tapahtumissa. Lisäksi voi itse tallentaa aina niin halutessaan. Tallennuspisteitä kannattaakin luoda muutama, koskaan ei voi olla aivan varma kuinka vaarallinen vihollinen tulee nurkan takaa vastaan, tai pahempaa: pelisarjan surullisenkuuluisat bugit iskevät. Tästäkin uusimmasta on jo valitettavasti löytynyt pelaamista vaikeuttavia ongelmia, joten jo siksikin kannattaa tallentaa ja usein.
Ennen kuin innostutaan liikaa, pitää muutama sananen lausua pelin ulkomuodollisista seikoista. Nykystandardein mitattuna peli ei ihan viimeisintä huutoa grafiikan osalta edusta. Vaikka Bethesdan oma pelimoottori Creation Engine kokikin pienen kasvojenkohotuksen, ei sen tuottama kuva edusta parasta, mitä konsoleilla on viime aikoina ollut tarjolla. Parannusta toki on tapahtunut verrattuna edellisiin osiin, muttei mitään suurta harppausta. Tähän väliin tosin sopii sitten kysyä, kumpi on tärkeämpi pelissä, tarina vai ulkonäkö?
Tarinaa Fallout 4:ssä riittää, pelistudio on jälleen osoittanut hallitsevansa valitsemansa mediansa kautta tarinan kertomisen taidon, kuten niin monessa muussakin valmistamassaan pelissä. Päätarina, Shaun-pojan kohtalon selvittäminen, juoksuttaa jo itsessään pitkin poikin Commonwealthia. Tähän päälle vielä lukuisat lyhyemmät ja pidemmät sivutehtävät, niin kaiken kokemiseen saa aikaa kulumaan melkoisen tovin. Eikä kyse ole mistään pakkopullasta; aika kuluu huomaamatta, kun päästää itsensä uppoutumaan tarjolla oleviin kokemuksiin. Sivutehtävienkin hahmogalleria on moninainen, eikä vain päälleliimattu. Mukaan on saatu mahtumaan monia kiintoisia hahmoja. Valinnan tekeminen pelin eri ryhmittymien välillä — Instituutti, Brotherhood of Steel tai Minuteman — aiheuttaa pelillisesti todellista pähkäilyä, sillä valinta vaikuttaa pelin lopputulokseen. Tämä tietenkin lisää pelin uudelleen pelattavuuden arvoa.
Tärkeä osa Fallout-pelejä on aina ollut myös vapaa vaeltelu joutomaalla tehden löytöjä. Tässäkään mielessä ei peli tuota pettymystä. Ensivilkaisulla kartta ei järin suurelta vaikuta, mutta tutkittavaa ja kaluttavaa riittää melkoisesti. Helposti saattaa jäädä jotain huomaamatta, ja tutustakin kohteesta voi löytyä vielä myöhemmin uutta. Vapaa kulku pitää sisällään myös vaaroja. Edellisistä peleistä tuttuja vihollisia löytyy, ja mukaan on otettu aina ensimmäistä osista tuttuja mutantteja. Hyvät varusteet ovatkin tarpeen niin oman henkilökohtaisen suojan kuin puolustamisen varmistamiseksi.
Power Armor
Uuttakin löytyy, ja tähän osaan on tuotu mukaan rakentelu. Nyt on mahdollista rakentaa ja vahvistaa siirtokuntia, ja tämän lisäksi pystyy virittelemään omia aseitaan ja haarniskoitaan paremmiksi. Siirtokuntien varusteiden ja majoitusten rakentelu ei ole pakollista, joskin muutamaan sivutehtävään rakentelua liittyy. Siirtokunta-alueella olevia resursseja voi hajottaa rakenteluun tarvittaviksi ainesosiksi ja matkoilta muualle voi myös ottaa kantoon tavaroita, joita voi hyödyntää raaka-aineina. Vaikkei raekntelu pakollista olekaan, sitä huomaa löytävänsä itsensä yllättävän usein rakentamassa lisää resursseja siirtokunnille.
Siirtokunnan varustelua tärkeämpää pelaajalle on omien aseiden ja haarniskojen virittäminen. Aseista saa pienilläkin panostuksilla enemmän tarkkuutta ja tehoa irti, mikä voi olla juuri se ratkaiseva ero taistelussa. Aseita on jälleen mukana moninaisia ja eri tyylisiä, perinteisistä ruutiaseista energia-aseisiin, mukana muutama uutuuskin. Edellistä osista tuttuun panssaroituun T-45-haarniskaan pääsee melko pian, mutta haarniskan käyttö vaatii energiaparistoja, joita ei ole helposti löydettävissä. Pitää siis miettiä, koska käyttää parempaa suojaa, ja omaa perushaarniskaa kannattaa virittää työkalupenkissä aina kun mahdollista.
War never changes
Aikaisempia Fallout-pelejä pelanneelle Fallout 4 on kuin suloinen paluu lapsuudenkotiin. Kaikki on tutuilla paikoillaan aina kulmistaan repeilevästä tapetista lähtien. Uusille pelaajille peli tarjoaa elämyksen, johon kannattaa heittäytyä. Tarinankertojana Bethesdan väki ei taaskaan petä, eivätkä mukaan otetut uudistukset muuta Fallout-kokemusta markkinariehaksi vaan käsissä on laatuteos, josta on iloa useaksi illaksi — ja yöksi, sillä joutomaat vievät helposti mukaansa.