Enpä olisi jokin aika sitten uskonut, että maatalous ja maanviljely aiheina pystyisivät saamaan minua lumoihinsa. Näin kuitenkin kävi, ainakin virtuaalisesti. Farming Simulator 19 on pelinä kiehtova ja ajoittain myös terapeuttinen. Tuntuu hyvältä, kun vaivoin käännetty ja riisuttu perunapelto saadaan lastattua kuormaan ja myytyä eteenpäin. Erityisen hyvältä tuntuu se hetki, kun taaloja on kertynyt sen verran tiskiin, että on tullut vihdoin aika maksaa se viimeinen lainarästi pois kuljeksimasta.
Ihan jokaiselle ei maajussi-simulaattori kuitenkaan sovellu, vaikka ennätyksellisiin miljoonamyynteihin päästiin jo pari viikkoa julkaisun jälkeen. Sisimmissään peli on hyvin pitkälle tiluksen managerointia – ostetaan maata, rakennellaan laajennuksia, ylläpidetään tuottavuutta ja toistetaan kaava uudestaan. Traktorin kyydissä ollaan päivät pitkät, vaihdellen kyntöhommista puimurointiin. Lannoitetta ja torjunta-aineita täytyy sylkeä putkesta säännöllisin väliajoin, jotta sadon laatu olisi riittävän hyvä. Rahatilanteesta riippuen parempaa kalustoa joko vuokrataan tai ostetaan, jolla samojen askareiden toistaminen olisi tuottavampaa tai muuten vain nopeampaa. Jos sattuu olemaan monta rautaa tulessa, voi tekoälykuskeja usuttaa peltotöihin. Silloin tietenkin täytyy maksaa palkkaa.
Ihan omien fiiliksien mukaan ei välttämättä kannata satoa valita. Pelaajan tutkittavissa ovat markkinaindeksit valikkojen kautta, joista näkee kunkin myyntipisteen hinnat. Erilaisia viljelykasveja on yhtätoista sorttia, vehnästä kauraan ja soijapavuista puuvillaan. Saman tyypin viljeleminen tiputtaa pitkässä kaavassa sen markkinahintaa, joten vaihtelu kannattaa. Välillä eteen tulee tilanteita, jolloin saattaa tietyllä viljelykasvilla olla suuri kysyntä, joka nostaa sen myyntihinnan pilviin.
Metsurihommat tekevät paluun viime vuodesta. Rahaa voi tienata myös moottorisahan ja tukkikoneen tai -silppurin kanssa. Ja mikä parasta (ja pahinta), se on yhtä vaikeaa kuin ennenkin, erityisesti lastaaminen, jossa kuvakulma ei tunnu olevan koskaan kohdillaan.
Bisnestä voi tehdä myös eläinten avustuksella. Kanoja, karjaa ja nyt myös hevosia voi kasvattaa maatilalla. Uutuutena innokkaimmat voivat hypätä hevosen selkään, joka on ”ihan kivaa”, mutta jäi kyllä omalta osaltani kertahuviksi. Ottaen huomioon, kuinka pikkutarkkaa touhua eläinten kasvattaminen on ja kuinka vähän tienestejä niistä voi saada alkutekijöissään, ei kasvattajaksi kannattane ihan ensimmäisinä päivinä ruveta. Kun tulopuoli on varmistettu muilta osin, tuo karjabisnes oman mielenkiintoisen mausteensa muuten ehkä monotoniseenkin suorittamiseen.
Yksi pelin mielekkäimmistä hetkistä koittaa, kun päästään ”autokaupoille”. Erilaisia kulkupelejä löytyy kymmenittäin. Traktorit jakaantuvat kevyisiin, keskiraskaisiin ja raskaisiin. Jos tilinauha näyttää kovasti plussan puolelle, kannattaa satsata saman tien valmiisiin kokoonpanoihin, jolloin askareet hoituvat entistä suoraviivaisemmin. Löytyypä listalta päältäajettava ruohonleikkurikin risovan kasvillisuuden varalle. Kaupan on myös tolkuton määrä erilaisia laajennuksia, joiden kanssa menee aloittelijalla helposti sormi suuhun. Peli ei kovin selkeästi ilmaise, mikä on yhteensopiva minkäkin traktorimallin kanssa. Tutoriaalin osalta jää tämä myös pimennykseen.
Ajotuntuman osalta harmillisesti kukin ajoneuvo käyttäytyy vähän liiankin tutunoloisesti. Onhan se selvää, että tuskin tuntuma oikeassa elämässä eri traktorien välillä kovin paljoa poikkeaa, mutta olettaisin kevyen ja raskaan kaluston välillä olevan muutakin eroavaisuutta kuin huippunopeus ja takana vedettävän lastin määrä. Lisäksi fysiikan lait katoavat sen sileän tien, kun päästään pellolta asfalttiteille. Mutkat voi huoletta ajaa mittarit kaakossa. Hyvä, että sentään pellolla körryytellessä massa tuntuu, se on tärkeintä.
Farming Simulator 19:ssa on erityisen hauskaa touhuilla kavereiden kanssa. Periaatteet ovat samat kuin yksinpelissä, mutta työt hoituvat isommalla joukolla nopeammin, tai ainakin näin luulisi. Yhden perseily yleensä johtaa siihen, että kukin vuorollaan keksii älyttömyyksiä. Eikä hauskanpitoa tarvitse välttämättä edes hakemalla hakea – kokeilkaapa lastata porukalla tukkeja kuormaan. Saumaton yhteistyö pirstaloituu sen sileän tien, kun kukin vuorotellen jodlaa, että ”eihän tuosta tule mitään, annahaan poeeka kun minä”. En muista koska viimeksi sekä kaverit että minä itse olisin niin kovaa nauranut ääneen.
Erityisen hyvä puoli moninpelissä on se, että serverin isäntä voi halutessaan nimetä pelisessioonsa useamman farmin, joihin voi määrittää omistajat. Täten kukin mukana olevista pelaajista pystyvät pyörittämään omaa maatalouttansa, mutta siltikin avustamaan toisiansa tarvittaessa.
Verrattaessa vuoden aikaisempaan (18) päivitykseen, varsinaista uutta on suhteellisen vähän. Vuosipäivityksissä on se ongelma, että ennen pitkää eroja alkaa olla vaikeampi nähdä. Vuosi on lyhyt kehitysväli. Kaikki on kuitenkin paremmaksi hiottua pelimoottorista lähtien, ja sen myötä Farming Simulator 19 on sarjansa paras osa. Uusille pelaajille tarjotaan mahdollisuus tutustua pelin mekaniikoihin moniosaisen tutoriaalin kanssa, mutta se jättää toivomisen varaa, erityisesti laajennusten osalta. Omalla kohdallani meni muutama ostos mönkään, koska lisäpalikka traktoriin ei ollutkaan sopiva.
Visuaalinen ulosanti ei ole koskaan ollut simulaattoreissa se juttu, mutta Farming Simulator 19 näyttää hyvältä ja pyörii sulavasti. Radiosta löytyy musiikkia useampaan makuun eikä traktorin jylinä käy ärsyttämään. Se jos jokin kelpaa.