FIFA 17 tallustelee futisareenoille reppu täynnä uusia juttuja. Pelisarja saa tämänvuotisessa julkaisussaan nimittäin muun muassa täysin uudistetun ulkoasun, sekä hyvin erikoisen The Journey -yksinpelikampanjan.
Voidaan sanoa heti näin alkuun, että EA Sports hakee FIFA-sarjalle hyvin raikasta muodonmuutosta. Symbolinen merkitys on varmasti silläkin, että neljä viimeistä kautta kansitaidetta komistanut Barcelonan Lionel Messi on siirretty sivuun ja tilalle kanteen on laitettu Borussia Dortmundin Marco Reus.
Astu Alex Hunterin nappulakenkiin
The Journey -pelimuodosta on ollut kova kuhina jo reilusti ennen pelin julkaisua ja ihan syystäkin. Electronic Arts -urheilupelit kun eivät ole oikein koskaan sisältäneet minkäänlaista tarinapohjaista yksinpelikampanjaa. The Journeyn idea ei olekaan oman pelaajan luomisessa, vaan se perustuu yhteen ennakolta valittuun henkilöön, Alex Hunteriin, joka raivaa tiensä pihapeleistä Valioliigan suurstadioneille.
The Journeyssa saa itse valita, minkälainen pelaaja Hunterista oikein kasvaa, ja mihin joukkueeseen pelaaja loppuen lopuksi päätyy. Vaikka tarinan päähenkilöt ja kohtaukset ovat käsikirjoitettuja, uran varrella on paljon asioita mihin pelaaja voi sanomisillaan ja teoillaan vaikuttaa.
Kaiken kruunaa Social Network -leffan sävellyksestäkin tuttu Atticus Ross loistavalla pelin soundtrackilla, joka tuo elokuvallisuutta pelimuotoon entisestään.
Kokonaisuutena The Journey pistää allekirjoittaneen sanattomaksi. Järkyttävän hienoa, että EA on pystynyt luomaan tällaisen tarinapohjaisen spektaakkelin kuin tyhjästä laadukkaan futispelin kylkeen. Pelimuoto kannattaa todellakin kokea.
Muut pelimuodot ovat saaneet lisää lihaa luiden ympärille. Ultimate Team on saanut kylkeensä uuden, viikottain erilaisia haasteita ja palkintoja tarjoavan Champions-pelimuodon, ja Career-muoto NHL 17:n tapaan taas lisää uusia mahdollisuuksia kustomoida joukkueen finanssimahdollisuuksia. Japanin Liiga on myös mukana ensimmäistä kertaa täysverisenä sarjana pelin Career-muodossa.
Silmäkarkkia ja hyväntuulista meininkiä
FIFA 17:n pelattavuus jatkaa pitkälti hyvinkin samaa rataa edellisosien kanssa. Frostbite-moottorin ansiosta pelaaminen tuntuu kuitenkin FIFA 17:sta reilusti sulavammalta ja todentuntuisemmalta. Pieniä viilauksia on kokenut myös vapaapotkusysteemi, jossa pallon vieminen oikeaan osoitteeseen tuntuu nyt reilusti järkevämmältä ja helpommalta.
Tekoälyvastustajakaan ei tunnu jostain syystä enää niin puupäältä ja samaa kaavaa toistavalta kuin edellisissä osissa. Nämä asiat luovat yksinpelaajallekin lisää mausteita myös managerimielisimmissä pelimuodoissa, jossa vastassa on pelkkiä tekoälyvastustajia.
Frostbite on pelimoottori, jota FIFA:t ja NHL:t olisivat kaivanneet jo monta vuotta sitten. Pelipaidat viilettävät pelissä hieosti, hikipisarat näyttävät ihan oikeilta hikipisaroilta ja pelin ruudunpäivitys ylipäätään rullaa todella mallikkaasti. Frostbiten tarkkuus ja sulavuus saa hämmästymään välittömästi – konsolifutis ei ole ikinä näyttänyt näin hyvältä.
Maininnan ansaitsee jälleen pelin tyylikkään tuore kappalekimara, josta löytyy tuoretta musiikkia muun muassa Two Door Cinema Clubilta, Beckiltä ja Bastillelta.
Loistava vuosikerta
FIFA 17 on todella hyvä futispeli. Uudistuksia löytyy todella reilusti ja peliä on jälleen varsin hauska pelata. Se todistaa, että pelisarjan kehittämissuunta on täysin oikea.
On hyvin vaikea keksiä tämänvuotisesta osasta minkäänsortin heikkouksia.